Kaksosten päivänä muistetaan monikkosisaruksia

02.02.2020

Monikkosisaruus on osa elämän rikkautta, mikä tuo mukanaan paljon myönteistä erilaisuutta: sellaista, mikä kuuluu vain monikkosisaruksille. Heidän elämässä on olemassa samat iloiset värit, valot, varjot ja rasitteet kuin muillakin, mutta usein hyvin erilaisin muodoin ja painotuksin. Monikkosisarusten keskinäinen vuorovaikutus on mutkatonta ja monissa elämäntilanteissa vertaistuki voi olla todella merkittävää. Kaksosuus on myös resurssi ja voimavara, joka eräiden havaintojen mukaan auttaa selviytymään jopa äärimmäisissä kasvuolosuhteissa.

Suomen Monikkoperheet ry on nimennyt helmikuun toisen päivän (2.2.) kaksosten päiväksi. Maaliskuun kolmas päivä on puolestaan kolmosten päivä.

Tammikuun lopulla 2020 julkaistiin Suomen Monikkoperheet ry:n toiminnanjohtaja Ulla Kumpulan toimittama tietokirja Kiehtova kaksosuus. Monikkosisarusten elämää. Pidän tätä merkkipäivänä. Tämä sekä Abigail Pogrebinin kirja One and the Same ja Mary Rosambeaun How Twins Grow Up tarjoavat hyödyllisiä näkökulmia ja tietoa sekä monikkolapsille että heidän lähipiirilleen. Tämä kirjoitus nojaa pääosin näihin teoksiin. Lapsista vain runsas prosentti syntyy monikkolapsina. Näistä vain kolmannes on identtisiä eli samanmunaisia kaksosia, jotka ovat perimältään ja ulkoasultaan hyvin samanlaisia. Biotieteille kaksosuus on tarjonnut monia tutkimusmahdollisuuksia. Kaksosille ja heidän lähipiirilleen tärkeät ilmiön psyko-sosiaaliset vaikutukset ja niiden tutkimukset ovat olleet Suomessa vähän esillä.

Enemmän kuin sisaruksia

Monikkolasten syntymä on erityinen asia perheessä. Huolenaiheitakin voi tulla. Toinen kaksosista voi menehtyä tai syntyä huonokuntoisena. Ennenaikaisia syntymiä esiintyy usein. Voi myös käydä niin, että toinen monikkolapsista ei pääse lainkaan kehittymään. Se häviää täysin tai jää toisen kaksosen kehoon vähäisenä jäänteenä. Tällöin puhutaan kadonneesta kaksosesta. Sen on todettu vaikuttavan eloon jääneen lapsen mielenmaisemaan. Harvinainen ja usein kohtalokas ilmiö on niin sanottu siamilainen kaksosuus, jossa kaksoset jäävät kehostaan kiinni toisiinsa.

Kaksoskirjallisuudessa on viitteitä siitä, että etenkin identtisillä kaksosilla saattaa olla taipumusta kiinnittyä henkisellä tasolla toisiinsa. Tällainen läheisriippuvuuden muoto voi rajoittaa ja sulkea etäämmälle muita tärkeitä ihmissuhteita, jolloin heillä saattaa olla vaikeutta löytää ja rakentaa omaa persoonaa, erillisyyttä ja tärkeitä ihmissuhteita ohi kaksosuuden. Tämä voi korjaantua myöhemmin, ja toinen kaksonen voi saada uusia ihmissuhteita myös kaksosparin ihmissuhteiden avulla.

Kaksosten elämään on aikoinaan liitetty merkillisiäkin uskomuksia ja olettamuksia, etenkin heimokulttuureissa. Suhtautuminen on vaihdellut onnen tunteista ja ihailusta vahvaan torjuntaan. ”He ovat tulleet jumalten maailmasta ja heillä on erityisiä ominaisuuksia. Heillä on yhteinen sielu. Tai heillä on telepaattisia yhteyksiä toisiinsa.”

Haasteena kasvurauha ja erillisyys

Kaksostutkimukset ja arkikokemukset osoittavat, että erityisesti identtiset kaksoset joutuvat lapsuudessa ja nuoruudessa erityisen ja hyväntahtoisen huomion, arvioinnin ja vertailun kohteeksi. Huomion kohteet voivat kokea tämän haitalliseksi ja häiritseväksi.

Sisarusten keskuudessa kaksosten jatkuva huomiointi koetaan helposti menetyksenä toisille, joten tietyssä iässä tavanomainen sisaruskateus voi saada ikäviä muotoja. Voi käydä myös niin, että joku sisaruksista jää vaille tarvitsemaansa huomiota, mikä voi latistaa hänen itsetuntoansa.

Tärkeä kysymys on se, miten saada monikkolapsille kasvurauha. Yhtä tärkeä kysymys on se, miten ja missä vaiheessa on tarvetta tukea kaksosia heidän oman ja erillisen persoonansa rakentumisessa ja vahvistumisessa. Tämä kasvuun ja kehitykseen kuuluva prosessi on usein helppo ja vaivaton. Joskus se voi kuitenkin olla kivuliasta ja kestää kauan. On myös mahdollista, että kaksosidentiteetti jää olennaiseksi persoonallisuuden piirteeksi.

Jos kaksoset elävät pääosin keskenään ja sulkevat muut ihmissuhteet ulkopuolelle, mikä on usein kaksosilla sisään rakennettu taipumus, tuottaa se helposti rajoitteita muissa ihmissuhdevalmiuksissa. Kaksostutkimukset selittävät tämän sillä, että kaksosten ei tarvitse nähdä vaivaa solmiakseen ja ylläpitääkseen uusia ihmissuhteita, koska kaveri ja ystävä on aina läsnä. Myöhempinä elinvuosina tämän takamatkan tavoittaminen voi olla työlästä. Tämän ovat monet vanhemmat oivaltaneet. Jos esimerkiksi vain toinen kaksospari kutsutaan kaverisynttärille, hän menee sinne ja toinen jää pois.

Pukeutumisen eriyttäminen ja erilliset kerho-, esikoulu- sekä koululuokat tukevat myös sosiaalistumiselle tärkeää oman persoonallisuuden ja oman kaveripiirin vahvistamista ja rakentumista. Merkittävä jako kaksosten välillä kulkee identtisyyden ja ei-identtisyyden rajamailla. Jälkimmäiset vertautuvat enemmän tavanomaisiin sisaruksiin ja heillä on lähtökohtaisesti selkeämpi väylä oman persoonan kehittymisessä.

Kohtaaminen on taitolaji

Elämä tarjoaa kaksosille ”erilaisuudestaan” johtuvia haasteita ihmissuhteissa. Varsinkin identtisten kaksosten kohtaaminen on taitolaji. Kaksosuuden ja yhdennäköisyyden puheeksi ottaminen ei ole aina viisasta. Silloin kosketellaan heidän olemassaolon ydinasiaa, jota ei ilman muuta voi jakaa kenen kanssa tahansa ja milloin tahansa. Monikkolapsilla ja heidän läheisillään saattaa kyllä olla tarvetta ajan tullen arvioida ja käsitellä monikkouden vaikutuksia omassa elämässä.

Identtisten kaksosten kohtaamisissa keskustelut ja monet virhetunnistamiset hoidetaan yleensä puolin ja toisin kokemuksella, rutiinilla ja luontevasti. Erityistilanteissa on käytössä erilaisia menetelmiä. Nopeutettu ja ehkä hieman tyly irtautuminen epämukavaksi koetusta tilanteesta on sellainen. Hetkellinen, olosuhteiden takia välttämätön asettuminen toisen kaksosparin rooliin on joskus toimiva ratkaisu. Näitä käytäntöjä voi puolustaa sillä, että näin vältytään enimmäkseen samojen kaavojen mukaisilta kaksosuusjutusteluilta. Jälkimmäisessä tapauksessa lähimmäinen välttyy lisäksi erehdyksen aiheuttamalta nolostumiselta ja hämmennykseltä.

Armollisuutta kasvattajalle

Monikkolasten vanhempien aika ja voimavarat voivat aluksi mennä selviytymiseen päivästä toiseen. Myöhemmin saattaa olla huolta siitä, että menikö kaikki vaivannäkö ”oppikirjojen mukaan”. Monet selvitykset ja kuvaukset viestittävät, että on monia ja monikkosisarusten kannalta hyviä ja kelvollisia käytäntöjä.

Asiantuntijoiden mielipiteet ovat kannustavia: Monikkosisaruus on ilmiö, jonka kaikki kaksoset, kolmoset ja neloset perheineen kokevat omalla tavallaan. Ja että monikkovanhemmuuden kasvatusoppi kiteytyy parhaiten armollisuudessa itseään kohtaan.

Seppo Aho

Kirjoittaja on identtinen kaksonen ja kirjoitti tämän puheenvuoron pienenä protestina ja ihmettelynä sille, että monikkolapsista puhuvat enimmäkseen muut kuin monikkolapset, joita ilmiö lopulta eniten koskee.