Kaksosveljeni ja minä

12.04.2022

Kaksosveljeni ja minä…

… vietimme elämämme ensimmäiset päivät tehohoidossa. Se oli vanhemmillemme ja muillekin läheisille kova paikka. Huoli oli kauhea. Pian pääsimme kuitenkin vierihoitoon, ja kaikki oli hyvin.

… olimme toisillemme hyödyksi ”akateemisesti”. Kuulustelimme toisiltamme enkun sanoja ja valmistauduimme yhdessä kokeisiin. Oli myös kätevää, että hän toi minulle läksyt, kun olin kipeänä. Muistoihini on jäänyt se, kun opettelimme yhdessä jakokulmaa. Laskimme ja kumitimme ja laskimme ja kumitimme, kunnes kirjan sivu oli lähes puhki. Toisen sinnikkyys kuitenkin auttoi itseäkin jaksamaan − ja lopulta molemmat opimme, hauskasti aika lailla yhtä aikaa.

… emme olleet identtiset kaksoset. Nykytiedon mukaan se on kuitenkin mahdollista tytön ja pojan kohdalla, vaikkakin äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa.

… vaadimme lapsena ja nuorena tasavertaisuutta. Jäätelöpaketti jaettiin sisarusten kesken, ei nyt aivan viivoittimen avulla, kuten olen kuullut joissain perheissä tapahtuneen, mutta hyvin tarkasti kuitenkin. Mielestäni kaksosuus niin kuin sisaruus ylipäätäänkin opettaakin jakamaan ”resursseja” ja ajattelemaan muitakin kuin omaa napaa. Se myös opettaa kykenemään vaatia yhdenvertaista kohtelua − kaikki hienoja oppeja ja taitoja elämässä.

… olimme toistemme tuki ja turva. Hän puolusti minua kiusaajilta ja pienenä avasi minulle painavat ovet, joita en itse saanut auki. Hän oli kuuntelijani ja neuvojani − hänellä oli aina oikeat sanat. Toivon, että osasin olla hänelle yhtä hyvänä apuna.

Tiina Kasi

kaksonen