Varhaiskasvatus
Kaksoset ja kolmoset varhaiskasvatuksessa
Monikkolapsella on identiteetti sekä yksilönä että kaksosena, yhtenä kolmosista tai yhtenä nelosista. Monikkolapsen kohdalla onkin tärkeää, että kasvattaja tukee lasta yksilönä ja omana persoonanaan. Lisäksi on huomioitava, että monikkolapsella on samaan aikaan myös kaksosena kasvamisen identiteetti, mikä vaikuttaa erityisellä tavalla hänen kasvuunsa ja kehitykseensä.
Samanikäinen sisarus voi tuoda tukea ja turvaa jännittävään vaiheeseen päivähoitoon siirryttäessä. On luonnollista, että monikkolapset ovat toisistaan jossain määrin riippuvaisia, koska he viettävät niin paljon aikaa yhdessä. Monikkosisarukset tulee sijoittaa samaan hoitopaikkaan, ja yleensä monikkoperhe toivoo lapset samaan ryhmään lasten keskinäisen tuen ja arjen sujumisen vuoksi.
Toisinaan ammattilainen tekee aloitteen ehdottaakseen monikkolapsille eri ryhmiä. Syynä voi olla muun muassa lasten keskinäiset kehityserot, toisen puolesta tekeminen, keskinäinen riippuvuus tai keskinäinen kilpailu. Silloin vanhempien ja ammattilaisten tulee pohtia kysymystä yhdessä. Ehdotus saattaa myös herättää vanhemmassa suuria tunteita. Valinta lasten sijoittumisesta samaan tai eri ryhmiin tulee aina tehdä kustakin lapsesta johtuvin perustein eikä pelkän monikkouden perusteella.
Arki kaksosten, kolmosten ja nelosten perheissä vaatii vanhemmuudelta usein enemmän kuin perheissä, joissa lapset syntyvät yksi kerrallaan. Käytännön työmäärä kotona ja lastenhoidossa on suurempi kuin muissa lapsiperheissä, mikä voi näkyä muun muassa vanhempien väsymisenä. Vanhemman on hyvä tarvittaessa kertoa arjestaan enemmän ammattilaisille.
Vinkkejä ammattilaisille
Monikkoperheen ja monikkolasten kohtaamiseen
- Tue kunkin monikkolapsen yksilöllisyyttä. Varhaiskasvatuksen merkitys monikkolapsen yksilökokemukseen on merkittävä.
- Ryhmävalinta tulee aina tehdä kunkin kaksosparin tai kolmosten osalta erikseen.
- Ota aina vanhemmat ja lapset mukaan pohtimaan esimerkiksi yksilöllisyyden tukemista ja ryhmävalintoja. Monikkolasten ryhmäsijoittamista ei pidä tehdä kaavamaisesti niin, että monikkolapset sijoitettaisiin aina samaan tai aina eri ryhmään.
- Jos lapset ovat niin riippuvaisia toisistaan, että heidän erottamisensa vaikkapa kokonaan eri ryhmiin vastoin lasten omaa tahtoa tuottaa heille psyykkistä kipua, tulee välttää erottamista. Merkittävää näyttöä siitä, että monikkolapset kannattaisi erottaa aina eri ryhmiin tai luokille kehittyäkseen paremmin yksilöinä, ei ole tähänastisissa tutkimuksissa löydetty.
- Esiopetuksen opettajan havainnot keskinäisestä suhteesta ovat merkittäviä pohdittaessa koulun luokka- ja ryhmävalintoja.
Lapsen yksilöllisyyden tukemiseen
- Opettele tunnistamaan kukin monikkolapsi yksilönä.
- Kuuntele jokaista lasta yksin ja anna riittävästi aikaa lapsen ilmaista itseään.
- Puhuttele lasta hänen omalla nimellään, ei kaksoset tai kolmoset -sanalla.
- Anna lapselle erillisyyden kokemuksia toimimisesta ilman monikkosisarusta esimerkiksi eriyttämällä eri toimintaryhmään tai ruokaillessa eri puolille pöytää tai eri pöytiin.
- Pyydä vanhempia kertomaan kustakin lapsesta erikseen.
- Mieti yhdessä vanhempien ja lasten kanssa sopivat tavat tunnistaa toisiaan muistuttavat lapset erilleen (esimerkiksi vaatteet tai kampaus).
- Etsi eroja lasten persoonallisuuksista ja persoonallisista tavoista.
- Pidä lapsille erilliset keskustelut lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta.
Tämä teksti on muokattu tekstistä, jonka Suomen Monikkoperheet ry laati Monimuotoiset perheet -verkostolle ammattilaisille suunnattuun, monimuotoisten perheiden tarpeita varhaiskasvatuksessa käsittelevään oppaaseen. Lue varhaiskasvatusopas kokonaisuudessaan Monimuotoiset perheet -verkoston internetsivuilta.
Video: Pitäisikö kaksosten tai kolmosten mennä päiväkodissa samaan ryhmään?
Tämä on vanhempien ja päivähoidon välinen asia. Yleensä Suomessa mennään samaan ryhmään. Tässä henkilökuntaa on kuitenkin hyvä muistuttaa lasten yksilöllisestä kohtelusta. Samaan ryhmään meneminen yleensä myös helpottaa perheen arkea. Joskus kuitenkin päädytään laittamaan lapset eri ryhmiin, jos lapset esimerkiksi provosoivat toisiaan todella paljon.
