Kavereiden ja tavaran kierrätystä

25.06.2024

Kansainvälisen kaksosäidin kulttuurisia kohtaamisia, blogisarjan osa 4.

Lähdimme Turusta koronapandemian alussa, koko Euroopan ollessa suljettuna. Miehen uusi työsopimus Sveitsissä oli allekirjoitettu viikko ennen ensimmäisen tautitapauksen puhkeamista Euroopassa, kolmisen viikkoa ennen sitä hallituksen ensimmäistä tiedotustilaisuutta, jossa tehtiin historiaa mm. koulusulkujen ja nuorten naisministerien kriisijohtamisen osalta. Ylitimme Itämeren autolautassa, jossa koiraa pystyi pitämään käytävillä vapaana koska kanssamatkustajia ei juuri ollut. Vajaa 2-vuotiaat nukkuivat koko yön istuimissaan, kun ajoimme yön halki koko Saksan ylhäältä alas, sillä aamukahdeksaksi piti ehtiä ottamaan asunnon avaimet ja muuttokuorma vastaan tulevassa kodissa (jonka olimme lopulta nähneet vain videopuhelussa). Majapaikkoja tai ravintoloitahan ei ollut auki missään, onneksi sen verran bensa-asemia sentään, että päästiin vessaan ja saatiin kahvia pari kertaa.

Turkulaiset ystävät muistanevat, että keräsin ennen lähtöä kaksosperheiltä kaiken liikenevän vaate- ja kirjairtaimiston mukaan. Kun kerran muuttokuorma lähti, niin ajattelin, että sekä kaksosten vaate- että suomen kielen huoltoa voisi varmistaa niin pitkälle kuin mahdollista. Olin tullut täysin riippuvaiseksi Turun alueen monikkoperheiden kierrätyssysteemeistä, jossa ikeakassilliset vaihtoivat perheitä ahkerasti, ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi. Kauhulla kuvittelin tilannetta, jossa kaksosten vaatehuolto pitäisi pian tilata uutena netistä kauppojen ollessa suljettuja. Kiitos kaikille! Muuttokuormaan kerätyillä tavaroilla pärjäsimme lopulta uskomattomat 2 vuotta, koko pandemian läpi.

Vaikka alku oli vaikeaa todella monessa mielessä, ja ensimmäinen vuosi täällä yksi elämäni haastavimmista, myös valopilkkuja mahtui mukaan. Kaksi viikkoa saapumisemme jälkeen tutustuin paikalliseen kollegaan, joka innostui valtavasti kuullessaan tilanteestani. Hän alkoi hihkumaan, ”Tiedätkö, muutaman sadan metrin päähän teistä on neljä kuukautta sitten muuttanut toinen kaksosperhe! Ja perheen äiti on vielä koulutukseltaan pianonsoitonopettaja, siis teillä on tosi paljon yhteistä!” Kun tapaamissäännöt hellittivät, järjestimme heti tapaamisen. Ja millainen perhe he olivatkaan – amerikkalais-egyptiläinen pariskunta, kotikielinä englanti ja arabia, jotka neljän lapsen jälkeen kokivat ensin yllätysraskauden, ja sitten 20 viikon ultrassa yllätyskaksoset! Nämä kaksostytöt olivat vajaan vuoden nuorempia kuin meidän, ja pandemia oli totisesti yllättänyt myös heidät, heti Atlantin yli muuton jälkeen.

Olemme nyt asuneet täällä 4 vuotta, ja neljä kaksostyttöämme ovat kasvaneet yhteisen saksan kielen löydyttyä päiväkodissa vauhtijengiksi, joiden ystävyyttä on ulkopuolisena melkeinpä vaikea kuvailla. 5- ja 6-vuotiaina he riitelevät, halivat, itkevät, nauravat, pomottavat toisiaan, vuorottelevat, sopivat riitansa, ojentavat toisiaan, leikkivät eri muodostelmissa, antavat toisilleen tilaa ja hoitavat oman pienen ryhmänsä asioita käsittämättömällä mutkattomuudella ja suoruudella. Oi kunpa itsekin saisin olla osa tuollaista jengiä! Onneksi olen sentään saanut heidän äidistään myös ystävän, ja ottanut ilolla vastaan itseäni kokeneemman (ja huomattavasti kärsivällisemmän) vanhemman vertaistuen – ”Pauliina, mä sanon että neljä ensimmäistä yhteensä olivat helppo nakki verrattuna tähän kaksostouhuun” – sekä tietysti validaation…

Tämä ystävyys vuotta nuorempiin kaksostyttöihin myös ratkaisi osaltani kierrätyskysymyksen helpoimmalla mahdollisella tavalla. Tiedoksi turkulaisille – kaikki ikeakassillisenne ovat sittemmin jatkaneet elämää vielä yhdessä kaksoskodissa, jossa niitä on arvostettu, ja Suomen Monikkoyhdistyksen tekemää työtä ihailtu syvästi. (Ainoana poikkeuksena hupparit, joiden kaula-aukot ovat liian tiukat. Ei kuulkaa mene afropilvestä läpi.) Päiväkodissa on joskus vaikeaa pysyä kärryillä kenelle mitkäkin vaatteet nyt kuuluvat, sillä neljä tyttöä pukeutuu käytännössä samoihin, joko Suomesta tuotuihin, tai toisten kaksosten isosiskojen ja -veljien tamineisiin. Toimii!

Millaisia kierrätyssysteemejä teidän paikkakunnillanne pyörii? Miten niitä voisi kehittää?

Pauliina Haustein

Entinen turkulainen, 6-vuotiaiden kaksostyttöjen äiti ja suomalainen sellisti, joka on muuttanut perheineen Keski-Eurooppaan. Blogisarja esittelee monikkoperhe-elämään liittyviä erilaisia kulttuurisia kohtaamisia.

Kansainvälisen kaksosäidin kulttuurisia kohtaamisia -blogisarjan osat löydät Blogi-sivultamme.

Kansikuva: Pexels / Sarah Chai