Tasapainottelua työn ja perhe-elämän välillä

19.08.2024

Olin onnekas sillä ihan ensimmäisessä työpaikassani valmistumiseni jälkeen oli myös psykologina töitä tehnyt kollega, joka sanoi, että itse on pidettävä kiinni omista rajoista eikä kukaan tule sinulle koskaan sanomaan, että tee vähemmän töitä.

Muistan kuinka koin pienimuotoisen ahaa-elämyksen tuon kuullessani, vaikka en tokikaan silloin vielä ymmärtänyt kuinka tärkeän asian äärellä oltiin. Työvuosien kerääntyessä olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat (työ)elämän kuormituksen takia uupuneet, ja jotkut ovat jopa puhuneet siitä kuin odottaisivat sen kokevan toisenkin kerran. Vaikka työtä tuntuu aina olevan enemmän kuin tarpeeksi niin onnekseni monesti minut on pelastanut se, että niitä on pystynyt priorisoimaan ja näin ollen työpäivien pituus on pysynyt hallittavana. Ylitöitä on toki tullut tehtyä, mutta se oli aikana, kun ei vielä ollut lapsia ja huomasin, että kokonaiskuormittavuus pysyi silti vielä hallittavana.

Ensimmäisen lapsen kanssa tuli tehtyä vielä ylitöitä, kun aikataulut toisinaan painoivat päälle ja työt oli saatava valmiiksi, mutta jo silloin huomasin, että oma lasi täyttyi nopeamman kuin aikaisemmin. Palasin korona-aikana tuplien äitiyslomalta takaisin töihin monella tapaa aivan erilaiseen työarkeen – oltiin etänä, maailman tilanne oli erikoinen ja kotona olikin kolme lasta, joista yksi aloitti koulun ja kaksi päiväkodin. Silti tai ehkä sen takia se tuntui jopa niin ”rentouttavalta” verrattuna korona-ajan alkuun, jolloin mies teki töitä kotona, eskarilainen jäi kotiin ja kahta vauvaa unikoulutettiin, että yritinpä jopa hieman opiskella! Vihdoinkin olin sellainen kadehdittava henkilö, joka pystyy kaiken muun lisäksi vielä opiskelemaan. Opiskelu iltaisin hiljaisuudessa tuntui juuri siltä ”kuuluisalta omalta ajalta”. Tuosta huolimatta opiskelut kuitenkin jäivät, kun isäni sairastui vakavasti ja olin taas kerran tilanteessa missä kokonaiskuormitus tuntui todella isolta ja jotain piti jättää arjesta pois.

Jossain vaiheessa iski korona-ajan jälkeinen sairastelukierre meidänkin perheeseemme isosti ja muutenkin kotielämä on aikamoista hurlumheitä kolmen tyttären kanssa, jotka kaikki harjoittelevat omia tunnetaitojaan. Sitä samaa harjoittelin (ja harjoittelen edelleen) itsekin sillä elämä tuntuu aika kuormittavalta. En tee ylitöitä kuin hyvin satunnaisesti, pidän lomia mahdollisimman paljon ja vaalin sekä työpäivän aikana, että sen jälkeen itselleni tärkeitä asioita kuten keskittymistä yhteen asiaan, liikuntaa ja lepoa.

Töissäni tapahtuu paljon ja isoja muutoksia, jotka ovat omiaan aiheuttamaan kuormittumista, mutta koen siihen niin isoa imua, että pääsääntöisesti se ei minua tunnu vaivaavan. Tokikin teen sitä vain sen toimistotyöpäivän ajan (plus ne ajat mitä huomaan välillä vaikka lenkillä miettiväni työasioita).  Koen, että kahdeksan tunnin aikana pystyn antamaan itsestäni sen mitä minulla on työlleni annettavaa sen päivän aikana. Haluan myös, että päivääni mahtuu muutakin kuten lasten ja omat harrastukset sekä riittävä uni, jolloin työpäiväkään ei voi yksinkertaisesti olla pidempi.

Yritin jossain koronan jälkimainingeissa katsoa päivän palaverimaratonien lisäksi kahtena iltana viikossa sähköpostit, jotta tietäisin mitä seuraava päivä tuo tullessaan, mutta jo se vei oman ns. mittarini punaiselle ja lopetin sen. Tällä kertaa esihenkilöni ohjeistuksesta eli kyllä, nykypäivänä myös joku muu voi tulla sinulle sanomaan, että teet jo tarpeeksi, tämä on hyvä.

Vaikka koen, että hyvällä mallilla ollaan niin silti on vielä paljon asioita mitä voisi tehdä, joka helpottaisi arkea – projekteja mitä teen kun kerkee ja jaksaa, kuten vaikka kodin tavaroiden järjestämistä ja vähentämistä. Tärkeimmäksi asiaksi tässä olen kokenut sen, että tunnistaa milloin alkaa oma lasi olla liian täynnä ja on tarvetta ottaa omaa aikaa. Lasia kun täyttää kaikki, ei vain se elämän työosuus niin pyrin katsomaan kokonaisuutta ja miettiä mitkä on ne omat tärkeimmät asiat mitä arkeen pitää mahtua ja sopiviin väleihin voi sitten laitella niitä pienempiä asioita mille on tilaa/jaksamista.

Kirjoittaessani tätä olen kesälomalla ja onkin mahtava huomata miten paljon aikaa ja jaksamista on tehdä kodin projekteja, ulkoilla, urheilla ja nähdä ystäviä ja sukulaisia. Onneksi arkikin on hyvin sujuvaa niin huomaan yleensä loman lopuksi odottavani myös niitä arjen rutiineja.

Mira

Kolmen tytön äiti, joka tasapainottelee mielenkiintoisen IT-alan työn, vauhdikkaan perhearjen, parisuhteen ja oman ajan viidakossa vaihtelevalla menestyksellä.

Kannen kuva: Pexels / Tatiana Syrikova