Me mentiin lautalla taidesaareen!
12.08.2025
 
											
Retki Vallisaareen Helsinki Biennaaliin 2025
Meidän yksi kesälomapäivä alkoi jo tosi jännittävästi ja siitä halutaan nyt kertoa! Me hurautettiin autolla Helsingin Kauppatorille ja hypättiin lauttaan! Se oli melkein kuin huvipuistolaitteessa, mutta oikeasti kuljettiin merellä! Istuttiin kannella ja katsottiin, miten lokit lensi meidän mukana, kalat hyppi ja meri kimalteli. Mahaan kutitti aallot ja tuuli puhalsi hiukset aivan sekaisin. Laulettiin matkalla merirosvolauluja ja laskettiin ohikiitäviä veneitä ja pieniä saaria – niitä oli ainakin sataviisikymmentä!
Kun saavuttiin perille Vallisaareen tajuttiin heti, että se oli kuin salaisten seikkailijoiden saari. Siellä oli kallioita, polkuja, kukkia, ötököitä ja sitten taidetta – mutta ei mitään tylsää sellaista! Päivän ohje äidiltä oli vaan ”pysähtyminen hetkittäin”. Mitä se sitten tarkoittikaan?
Heti kärkeen nähtiin vanhassa talossa kiinniolevia pressuja ja rakennustelineitä. Kuultiin äidiltä, että se oli jotakin muuta: Kannen alla -teos. Meistä se oli hassu: koska näytti vaan, että rakentaminen oli kesken. Pian osattiin katsoa sitä vähän eritavalla: nähtiin kierrätysmuovista tehty taivas ja vihreitä kukkuloita siinä ja puita. Tajuttiin siis heti kärkeen onneksi, mitä siis sillä ”ohjeella” tarkoitettiin.
Sitten nähtiin sinisiä muoviputkia, joista kuului outoja ääniä. Niistä kuului kuiskauksia, pauketta ja jotain ihan kummallista! Ne putket oli kuin avaruusalus, josta joku yrittää puhua meille toiselta planeetalta. Se oli vähän jännääkin, mutta enemmän tosi siistiä. Me sanottiin, että ne on salakuunteluputkia!
Jatkettiin matkaa saaressa kartta kourassa. Nähtiin peltitatti, hajupuita, valasleffa ja sitten tulikin nälkä. Onneksi löydettiin lampi, jossa kellui lasisia isojen lumpeenkukan näköisiä juttuja! Ne ihan leijui veden päällä ja välkkyi auringossa. Me ei päästy uimaan niiden luokse (harmillista!), mutta me leikittiin siinä sitten, että ne oli keijujen veneitä.
Eväät on aina meillä retkien kohokohta. Niin nytkin. Meillä oli pieniä kolmioleipiä, joissa oli juustoa, kurkkua ja pestoa. Lisäksi meillä oli vesimelonia, viinirypäleitä ja miniporkkanoita. Ja koska oli retkipäivä, saatiin myös pitkä pötkö keksejä ja limua! Syötettiin ja juotettiin samalla meidän matkapehmot, jotka arvottiin mukaan kotoa: Aappa apina ja Jättis nalle. Omituista tuossa hetkessä oli muuten se, että eväspöytä puhui ja lauleli meille. Se oli kuulemma myös osa jotakin taideteosta. Nice!

Matka jatkui iloisissa tunnelmissa. Nähtiin mm. majoja, kovia uimaleluja, saarilintu ja verhoja puussa. Heitettiin leipiä kalliolta ja uitettiin varpaita vähän meressä. Koska oli kamalan kuuma, niin ihanaa oli, kun mentiin linnoitusten sisälle aina välillä. Niissä oli viileää ja pimeämpää – ihan kuin ISO jääkaappi keskellä hellepäivää, jossa oli outouksia! Yhdessä sai katsoa valopuita, toisessa kuunnella ääniä, yhdessä nähdä puiden kasvua ja sit oli paljon juttuja, joihin sai koskea. Me mentiin ovelta ovelle, onkalosta toiseen ja teokselta toiselle kuin rohkeat aarteenetsijät.
Auringon laskiessa päästiin hauskaan konttiin piirtämään ja askartelemaan vielä toviksi. Saatiin myös ostaa tuliaiskaupasta kaleidoskoopit matkamuistoksi ja ISOT jätskit kruunasi koko saarikierroksen! Me oltiin tosi väsyneitä, mutta onnellisia ja ilta tulikin ihan varkain paluulautalla torkkuessamme. Fiilis oli ihan viisi kautta viisi ja suositellaan tuota retkeä ja kohdetta kyllä muillekin.
Niin ainoa asia mikä jäi harmittamaan oli se, ettei otettu Sella koiraa mukaan. Se olisi ihan varmasti myös nauttinut retkipäivästä. Onneksi saatiin rapsutella muiden koiria niin saatiin Sellallekin hajutuliaisia vietyä vähän käsissämme!
– Kaksosretkeilijät, Arno ja Piipu Svartsjö, 8 vuotta
PS. Me aiotaan rakentaa omat teokset mummulan takapihalle – tuolla saaressa tajuttiin, että materiaaliksi käy ihan mikä vaan ja ideoitahan meillä riittää! Jos sun perhe niitä kaipaa niin tuo Vallisaari on 21.9.2025 asti auki. Katso lisätietoja osoitteesta helsinkibiennaali.fi
Blogin kansikuva: vallisaari.fi
Retkikuvat perheen kotialbumi
 
				