Monikkovanhemmuutta vauva-ajasta teini-ikäisyyteen

20.10.2025

Monikkovanhemmuuden arki on muuttunut valtavasti siitä, kun lapset ovat olleet vauvoja. Aiemmin jokainen hetki ja tilanne liittyi jotenkin lapsiin, nyt ihmetellään hetkiä, kun ollaan kotona ilman lapsia, eikä kukaan kaipaa apua.

Miten aika on mennyt näin nopeasti? Miten lapset ovat kasvaneet näin nopeasti? Mihin ovat hävinneet vauvat, joita kilvan rauhoiteltiin hädän ja nälän hetkillä? Näitä ihmettelen useasti, kun huomaan pienten vauvojen kasvaneen teini-iän kynnykselle tehden itse asioita, joihin ennen tarvitsivat apua tai neuvoa.

Enää ei tarvitse arvuutella mihin kohtaan sattuisi tai onko heillä nälkä. Tämä kerrotaan selkeästi ja usein kuuluvasti sekä kärsimättömästi. Positiiviset asiat ovat harvoin esillä ja tilalle on tullut teini-iän tuomat viileät tunteet ja ilmeet.

Kaksosuuden vaiheita

Kaksosuus on näkynyt meillä useilla eri tavoilla eri ikävaiheissa. Lasten ollessa vauvoja, molemmat itkivät, vaikka vain toisella oli hätä. Yleensä menimme ensin väärän vauvan luo, joka rauhoittui, kun oikea avun tarpeessa ollut vauva sai myös itkuunsa huomiota.

Leikki-iässä toisen lapsen pomomaisuus alkoi tulla esille enemmän. Se näkyi esimerkiksi leikeissä niin, että vuorosanat oli mielessä mietitty ja leikin piti sujua kuten hän halusi. Nykyään hän ilmaisee tahtonsa usein niin, että ”mä teen näin”. Toinen kaksosista pitää taas mielipiteensä enemmän itsellään, eikä ilmaise niitä usein ääneen.  Vain viileä katse kertoo mitä päässä liikkuu.

Koulujen alkaessa lapset menivät eri luokille. Huomasimme pian sen meille parhaimmaksi ratkaisuksi. Molemmille oli enemmän omia kavereita omalta luokalta, ja luokan erilaisuus on ollut lasten kasvaessa molemmille eduksi. Toki huomasimme opettajien ja läksymäärien erilaisuuden aiheuttavan kotona kiukkua ja hampaiden kiristelyä.

Lasten kasvaessa olemme huomanneet selkeästi, miten lapset ovat erilaisia. Neiti B oli pienempänä rohkea ja peloton, kun taas Neiti A arempi. Nyt muutaman vuoden sisällä roolit ovat vaihtuneet päinvastoin. Ehkä osasyynä on neiti B:n iän tuomat uudet jännittävät asiat ja hän jää mieluummin  taemmas kuin tekisi itsestään huomiota. Sanommekin häntä ”Viileäksi Venlaksi”, koska harvoin tulee heti mitään reaktiota tai mielipidettä, ne tulevat myöhemmin. Pienempänäkin kun haimme lapset hoidosta, hän jatkoi tekemisiään, vaikka huomasi meidät, kun taas Neiti A juoksi heti luoksemme.

Neiti A on meillä se, joka tutustuu kaikkiin ja on usein päälle päsmäröimässä, kun neiti B tutkii vierestä ja katselee menoa.

Teini-ikä ja siskosten erilaisuus

Nyt teini-ikäisyyden kynnyksellä huomaan molempien olevan kipakoita, mutta osaten rauhoitella toisiaan, kun sen aika on. He tietävät myös asiat, jotka toista ärsyttävät sen verran, että riita saadaan useita kertoja päivässä aikaan. Toisen läsnäolo vieressä on joskus asia, josta ei vaan meinata päästä yli. Tunteet ja niiden hallinta vaatii harjoittelua. Molempien lasten ollessa kiukkuisia on lopputuloksena usein sama asia, mutta eri tavalla ilmaistuna.

Meillä on puhuttu lasten kanssa aina paljon ja erilaisista asioista. Tämä on helpottanut nyt teini-iän kynnyksellä monia asioita, kun kaikkien kantoja on katsottu ja puhuttu. On pohdittu, miltä itsestä tuntuu ja miten asia näkyy toisen kantilta.

Erilaisissa keskusteluissakin tyttöjen erot nyt näkyvät. Toinen voi pohtia keskustelun lomassa eri uskontoja, kun toinen taas miettii, millaiset tekokynnet ostaisi seuraavaksi.

Toisella on selkeästi napakammat otteet ja hätäisempi luonne, mutta jonkun ajan kuluttua rauhoittuu. Hän on neideistä se, jolla on valtava mielikuvitus ja aina kirja kädessä. Ei kiinnitä paljon aikaa yksityiskohtiin, vaan enemmän tekee sinnepäin. Toinen neiti on taas tarkka yksityiskohdista ja mm. piirustuksissa on kaikki mietitty tarkkaan ja henkilöillä on ripset, korut ja muut pienetkin jutut. Hän on myös herkempi ja pohtivampi. Ottaa asioita herkästi itseensä, vaikka asia ei koskisi häntä lainkaan. Hän pohtii kaveriasioita paljon ja ei pidä epäarvoisuudesta. Hän huolehtii ja pitää huolta toisista, joskus unohtaa itsensä näiden tiimellyksessä. Myös vaatteissa huomaa lasten eron. Neiti B pitää pehmeistä ja mukavista vaatteista eikä ole niin väliä miltä näyttää, kunhan vaatteet ovat mukavat. Neiti A:lla taas on tarkkaa värien, kuvioiden ja monenlaisien yhteensopivuuksien kanssa.

Tyttöjen ollessa kaksin ja perheen kesken matkoilla huomaan, miten he pitävät toisiaan kädestä, jos eteen tulee uusi tuntematon asia tai kokemus. Tytöt menevät helposti tuntemattomiin tilanteisiin ja paikkoihin kahdestaan. Kuin päättäisivät äänettömästi kädestä pitäen, että tähän me pystytään.

Elämä on rikasta monikkolasten kanssa ja harvoin päivät ovat tylsiä. Lasten kasvu teini-iän kynnykselle on tapahtunut todella vauhdilla ja ihmetellessä, miten paljon lapset ovat oppineet uusia asioita sekä muuttuneet vuosien aikana. Molemmista on selkeästi tullut enemmän oma yksilö, vaikka huomaan heissä kuitenkin myös samankaltaisuutta.

Katriina

Kuvat:
Blogin aloituskuva Canva/Syda Productions
Muut kuvat perheen kotialbumi

Voit lukea lisää monikkolasten nuoruusiästä Kohti nuoruusikää -oppaastamme.