Esikoisen tukeminen monikkoperheessä – monikkovanhempien näkökulma

15.12.2025

Monikkoperheessä arki on monin tavoin ainutlaatuista. Erityisesti esikoisen tukeminen vaatii vanhemmilta ja ammattilaisilta huomiota. Miten voidaan varmistaa, ettei esikoinen tunne itseään unohdetuksi, ja miten hänen hyvinvointiaan voidaan parhaiten tukea? Riikka Seppäsen pro-gradu tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa näihin kysymyksiin.

Olen 42-vuotias monikkoperheen ja suurperheen äiti. Minulla oli ennen monikoiden syntymää ennestään kaksi lasta, joista nuorempi oli vasta 2-vuotias. Raskausaika ja kaksosten syntymän jälkeinen aika meni sumussa ja en osannut silloin ajatella vanhempien lasteni tukemista isossa perheeseen liittyvässä muutoksessa. Aloin ajatella asiaa paljon myöhemmin, kun huomasin esikoistyttäressäni tiettyjä käyttäytymiseen liittyviä malleja. Pohdin, että olenko vaatinut häneltä liikaa liian aikaisin? Yrittääkö hän olla täydellinen tytär, jotta saisi huomiota meiltä vanhemmilta? Onneksi minulle tarjoutui tilaisuus tutkia esikoisen tukemiseen liittyvää aihetta pro-gradu tutkimuksessani, joka liittyy TWIN LIFE 2021-2026 -hankkeeseen. Tässä artikkelissa käsitellään tutkimukseni tuloksia.

Erityinen monikkoperhe

Monikkoperheiden arki poikkeaa yksöslapsiperheistä monin tavoin. Puolet syntyvistä monikoista syntyy perheeseen, jossa on jo yksi tai useampi lapsi. Esikoisen tunteet ja tarpeet voivat helposti jäädä huomioimatta, kun perheessä syntyy samanaikaisesti useampi vauva. Aiempi kirjallisuus on osoittanut, että vanhempien huomion puute, väsymys ja muutos käytöksessä sekä muiden läheisten kiinnostus monikoita kohtaan saattavat aiheuttaa mustasukkaisuutta, ahdistusta, yksinäisyyden tunnetta ja kateutta esikoisessa. Nämä ilmenevät erilaisina käyttäytymiseen liittyvinä ongelmina tai huonona käsityksenä itsestä. Esikoisen on selviydyttävä kaikista muutoksista, jotka seuraavat siitä, ettei hän ole enää ainut lapsi.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluihin osallistui kymmenen monikkoperhettä, joissa esikoinen oli 1,5–4-vuotias kaksosten syntymän aikaan. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla, jonka avulla saatiin tietoa vanhempien kokemuksista ja keinoista tukea esikoista sekä millaista tukea he olivat saaneet ammattilaisilta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa monikkoperheosaamisen kehittämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä koulutuksessa ja hyödyntää tätä tietoa monikkovanhempien ohjauksen kehittämisessä.  

Esikoisen tukeminen ennen monikoiden syntymää

Vanhemmat korostivat esikoisen valmistelemisen merkitystä ennen monikoiden syntymää. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi esikoisen siirtämistä omaan sänkyyn tai kuivaksi opettelua, jotta esikoinen olisi omatoimisempi. Esikoisen tunteiden huomioiminen nousi myös keskiöön. Keskustelut siitä, miten vauvat vaikuttavat perhearkeen, sekä esikoisen tunteiden sanoittaminen auttavat häntä ymmärtämään tulevaa muutosta. Keskusteluiden avulla vanhemmat saivat arvokasta tietoa siitä mitä esikoinen ajattelee ja mitä tuntemuksia kaksoset heissä herättää.

Monet vanhemmat kertoivat viettäneensä paljon aikaa esikoisen kanssa ennen monikoiden syntymää, jotta lapsi tuntisi itsensä rakastetuksi ja huomioiduksi. Myös konkreettiset toimet, kuten vauvoista kertovien kirjojen lukeminen ja ultraäänikuvien katselu sekä vauvamasun silittely auttoivat esikoista valmistautumaan. Esikoiset tunsivat itsensä tärkeiksi, kun vanhemmat ottivat heidät mukaan valitsemaan vauvoille tavaroita ja esitestaamaan esimerkiksi rattaita.

Arjen rutiinien jatkuvuus ja esikoisen osallisuus

Tutkimuksessa korostui arjen rutiinien jatkamisen tärkeys. Tuttujen tapojen ja harrastusten säilyttäminen auttaa esikoista tuntemaan olonsa turvalliseksi. Esimerkiksi yhteiset harrastukset, joihin vauvat eivät voineet vielä osallistua, koettiin esikoisen hyvinvointia tukevina. Esikoisen harrastus tarjosi myös vanhemmalle mahdollisuuden viettää kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa.

Osallistaminen arjen askareisiin oli merkittävä keino tukea esikoista. Vanhemmat kertoivat esimerkiksi, miten esikoinen sai auttaa vauvojen hoitamisessa. Auttaminen lisäsi esikoisen tunnetta omasta tärkeydestään perheessä ja se voi vähentää ulkopuolisuuden tunteita. Vauvojen kanssa touhuaminen voi lisäksi vaikuttaa myönteisesti sisarusten myöhempiin vuorovaikutussuhteisiin.

Ammattilaisten tuki vanhemmille

Monikkoperheissä on erityisiä tarpeita, jotka tulisi huomioida työskennellessä monikkoperheiden kanssa. Vaikka osa vanhemmista koki saaneensa tukea ammattilaisilta, tutkimus nosti esiin merkittäviä puutteita. Esimerkiksi kotipalvelua ja päiväkodin tukea pääosin kiitettiin, mutta monissa tapauksissa ohjausta ja konkreettista apua olisi kaivattu enemmän. Vanhemmat kaipasivat erityisesti neuvoja siitä, miten esikoista tulisi tukea raskausaikana ja kaksosten syntymän jälkeen. He toivoivat, että neuvolakäynneillä myös esikoiseen kiinnitettäisiin huomiota.

Mitä seuraavaksi

Tutkimus tuo esiin monikkoperheiden erityistarpeet ja tarjoaa pohjan jatkotutkimuksille. Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä tutkia myös esikoisten omia kokemuksia sekä seurata, miten perheiden saama tuki vaikuttaa lasten hyvinvointiin ja vuorovaikutukseen pitkällä aikavälillä. Haastatteluissa vanhemmat toivat esille, millaista tukea ja tietoa he toivoivat saavansa esikoisen tukemiseen. Vanhemmilta saatu ensikäden tieto on arvokasta ja sitä voitaisiin hyödyntää monikkoperheille tarkoitetussa ohjauksessa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa tulisi lisätä tietoutta monikkoperheistä ja heidän tarpeistaan.  Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti siihen, miten esikoiset kohdataan ja valmistellaan elämänmuutokseen, joka koskettaa koko perhettä.

TEKSTI
Riikka Seppänen, TtM, Sh

Tutkimus on toteutettu pro gradu – tutkielmana ja ohjaajina ovat olleet Ari Haaranen, TtT, yliopistolehtori sekä Kristiina Heinonen, FT, yliopistorehtori.

Tutkimus on luettavissa kokonaisuudessaan Itä-Suomen yliopiston eRepo palvelusta nimellä Vanhempien ja ammattilaisten tuki esikoiselle monikkoperheessä.
Tutkimuksen lähdeluettelo on saatavissa pyydettäessä kirjoittajalta.

Artikkeli on julkaistu Monikkoperheet-lehdessä 1/2025.