Äitiyshuollon palveluissa tasa-arvoistettavaa

22.05.2023

Etuus- ja palvelukyselyn perusteella monikko-odotuksen läpikäyneet ovat pääosin tyytyväisiä äitiyshuollon palveluihin. Heikot kohdat liittyvät monikkotietouden saatavuuteen sekä tiedonkulun puutteellisuuteen neuvolan ja erikoissairaanhoidon yhteistyössä.

Suomen Monikkoperheet ry toteutti marraskuussa 2022 laajan etuus- ja palvelukyselyn, jossa kysyttiin mm. tyytyväisyydestä äitiyshuollon palveluihin. Kokemuksistaan kertoi kaikkiaan 328 monikkovanhempaa, joista lähes kaikki vastasivat äitiyshuoltoa koskeviin kysymyksiin.

Kiitosta pysyvyydelle ja yksilölliselle huomioinnille

Raskauden aikaisiin ja lasten syntymän jälkeen saatuihin neuvolapalveluihin ollaan pääosin tyytyväisiä, sillä vastanneista 78 % koki palvelut hyviksi tai kohtuullisiksi. Palveluilla tarkoitettiin esimerkiksi tiedonsaantia, perhevalmennusta ja arjen tuen järjestymistä. Kun samaa kysyttiin monikkovanhemmilta vuoden 2017 kyselyssämme, vastaava luku oli 83 %, joten tyytyväisyys neuvolapalveluihin on heikentynyt.

Myönteisiin kokemuksiin vaikuttaa erityisesti palveluiden sujuvuus, pysyvyys ja perheenjäsenten yksilöllinen kohtaaminen.

”Aikoja sai hyvin. Koko ajan pysyi sama terveydenhoitaja. Meidät kohdattiin kokonaisuutena, huomioitiin sekä äidin, isän että lasten vointi ja tarpeet (myös esim. influenssarokotteet) samalla käynnillä. Neuvolasta ohjattiin perheavun pariin. Lapset kohdattiin yksilöinä, ensin toinen, sitten toinen. Molemmilla oli aina omat, henkilökohtaiset tekstit OmaKannassa, eikä vain kopioitu sisarukselta.”

Monikkotietous paikoin heikkoa

Kielteisistä kokemuksista raportoi selvä vähemmistö: välttäviksi neuvolapalvelut koki 16 % ja huonoiksi 6 % vastaajista. Avovastausten perusteella tyytymättömyyttä herättää olennaisesti, että tietoa ei saa tarpeeksi raskauden aikana tai sen jälkeen.

”Hoitaja vaihtuu jokaisella käynnillä, todellista seurantaa ei näin synny lainkaan. Kaksosista ei tunnu olevan kokemusta, eikä siihen oikein saa tukea. Kaikissa kysymyksissä ohjattu aina nettiin, joten tuntuu turhalta edes kysyä mitään. Seurantatekstit molemmista lapsista lähes poikkeuksetta samat, eivät yksilölliset.”

Synnytyksen jälkeen etenkin keskosten hoitoon, etuuksiin, vanhemmuuteen ja arjen käytäntöihin liittyvää tietoa ja tukea saadaan paikoin heikosti.

”Hoitaja vaihtunut sekä raskauden aikana että sen jälkeen niin monesti, etten tiedä, kuka oma hoitajamme on. Kaksosuudesta/pienistä keskosista tai siitä, miten kaikki voi vanhempia kuormittaa, ei ollut kellään mitään osaamista.”

Joissain tapauksissa odottajat ovat joutuneet toimimaan tiedonvälittäjänä neuvolan henkilökunnalle.

”Kaksosraskauksista oli kovin vähän tietoa, että enemmän minä kerroin neuvolalle asioita. Ja tukiasioista heillä ei ollut mitään tietoa, että minä kerroin monikkoyhdistyksestä ja paikallisesta fb-ryhmästä. Minulta jopa myöhemmin kysyttiin lisää, kun samalle terveydenhoitajalle tuli toinen monikkoraskaus.”

Neuvolan ovet sulkeutuvat osalla

Osalla odottajista neuvolapalvelujen saaminen on joko loppunut täysin tai selvästi vähentynyt siinä vaiheessa, kun monikkoraskautta on alettu seurata äitiyspoliklinikalla, pahimmillaan kaukana kotipaikkakunnalta.

”Käytännössä ”potkittiin pois” äitiysneuvolasta, kun todettiin MO-DI-raskaus ja seurannat siirtyi äitipoliklinikalle yliopistosairaalaan monen sadan kilometrin päähän. Tukea olisin kaivannut omallakin paikkakunnalla, varsinkin kun riskiraskaus oli henkisesti kuormittavaa. Käyntejä neuvolassa ei raskauden aikana kovin montaa tullut.”

”Meitä ei huolittu enää neuvolaan siirryttyämme äitiyspolin seurantaan. Siellä taas ei seurattu painoa, pissaa, jaksamista yms. ollenkaan. Vain ultrat ja ennenaikaisuuden riskiä.”

Neuvolan ja erikoissairaanhoidon äitiyshuollon palveluista kysyttäessä yli puolet koki päällekkäisyyttä olleen joko vähän (29 %) tai erittäin vähän, ellei lainkaan (26 %). Jonkin verran päällekkäisyyttä koki 25 % vastaajista.

Yhteistyössä tiedonkulun ongelmia

Enemmistö vastaajista koki neuvolan ja erikoissairaanhoidon yhteistyön joko neutraaliksi (33 %) tai hyväksi (28 %). Huonoja kokemuksia oli 16 prosentilla ja erittäin huonoja 7 prosentilla vastaajista. Yhteistyön heikkouksina nousee keskeisesti esiin epäselvyydet vastuualueissa sekä ongelmat tiedonkulussa.

”Hoitovastuuta ei ole kellään selkeästi, neuvolasta pompotetaan erikoissairaanhoitoon ja esh:sta neuvolaan.”

Kun tieto ei ole kulkenut riittävästi ja odottajaa on pompoteltu kahden palveluntarjoajan välillä, on lopulta saatettu keskittyä lähinnä sikiöiden seurantaan ja odottaja on osaltaan unohdettu.

”Koska seuranta [tehtiin] äitiyspolilla, siirtyi neuvola statistin rooliin, vaikka äitiyspolilla ei tehty mitään seurantaa äidille, ainoastaan vauvojen ultrat. Tämä muuttui vasta, kun terkkari kuuli, ettei siellä tehdäkään äidille mitään seurantaa.”

Nykyisissä käytännöissä eriarvoisuutta

Erikoissairaanhoidon äitiyshuoltoon eli äitiyspoliklinikan, lapsivuodeosaston ja vastasyntyneiden tehostetun hoidon palveluihin vastaajat ovat kuitenkin suurelta osin tyytyväisiä, sillä 90 % prosenttia piti niitä hyvinä tai kohtuullisina. Vastaava luku vuoden 2017 kyselyssä oli 93 %, joten tyytyväisyys oli tältäkin osin hieman heikentynyt, vaikkakin tyytyväisyys erikoissairaanhoitoon on edelleen suurempaa kuin neuvolan palveluihin.

Seurantakäyntien osalta eräs epäkohta koskee erikoissairaanhoidon seurantakäynneistä koituvia taloudellisia vaikutuksia, sillä poliklinikkamaksut kuormittavat perheitä eri tavoin: yli puolet vastaajista (yht. 52 %) piti monisikiöraskauden seurantakäyntien poliklinikkamaksuja joko kalliina tai erittäin kalliina.

”Kaksosten odottajana en saanut neuvolalääkärin palveluita (ilmaiset) vaan minut siirrettiin automaattisesti äitiyspoliklinikan asiakkaaksi, jossa raskauden ajan lääkärikäynnit ovat maksullisia. Tämä on iso epäkohta. Rahanmenoa on kaksosten kanssa muutenkin tuplasti, niin sitten täytyy vielä lääkärikäynneistä maksaa erikseen, kun neuvolalääkärintarkastukset ovat ilmaisia.”

Vain reilulla kolmella prosentilla vastaajista vakuutus korvasi maksut.

Vaikka palveluihin ollaan pääsääntöisesti tyytyväisiä, on selvää, että äitiyshuollon on pystyttävä seurantaa tarjoavasta tahosta riippumatta vastaamaan monikko-odottajien tarpeisiin tasalaatuisemmin ja tasa-arvoisemmin. Erikoissairaanhoidon raskauden seurannan maksujen poistaminen kokonaan taas lisäisi yhdenvertaisuutta verrattuna yhtä lasta odottaviin ja monikko-odottajien kesken.

Teksti
Krista Huupponen ja Ulla Kumpula