Arjen perheruletti monikkoperheessä

28.10.2024

Kuvitusgrafiikka, jossa sinisellä pohjalla piirros kiireisestä vanhemmasta, joka istuu kannettavan tietokoneen ja kalenterin äärellä. Hänen ympärillään Leijuvat värikkäät piirroskuvat leikki-ikäisistä kaksosista, siivousämpäristä, ruokakattilasta, peliohjaimesta, koripallosta, pyykkikorista ja autosta.

Töitä – teams-palaveri alkaa puoli ysi, lounastauon jälkeen kirjallisia töitä ja pitää muistaa hakea paketti postista samalla kun lapsia haetaan päiväkodista. Niin se päiväkoti, tänään on valokuvauspäivä ja piti laittaa toiset vaatteet kuvausta varten. Sataakohan tänään, tarviiko sinne lämpökurikset jo mukaan? Koulussa on tänään uimahallipäivä, kaverikin tulossa suoraan uimasta kylään. Pitää katsoa, että välipalaa on riittävästi myös kavereille. Illalla olisi oma kokous, monelta se linja-auto meni, että kerkeää varmasti paikalle? Onko huomiseksi ruokaa? Onko lahja ostettu kaverisynttäreille?

Edellä kuvattua metatyötä riittää perheessä riippumatta siitä, onko lapsia yksi vai useampi. Tai siitä, onko kyseessä monikkoperhe tai ihan ”normaali” perhe. Koitin tätä tekstiä kirjoittaessa oikein miettiä, onko tähän arjen perherulettiin olemassa monikkoperheen tulokulmaa, mutta en oikein pysty itseänikään vakuuttamaan asiassa. Arki on useamman lapsen kanssa hektistä kaaosta riippumatta siitä, onko lapsilla ikäeroa yksi vuosi tai kymmenen minuuttia. Tähän lopputulokseen olen myös tullut empiirisesti lähipiirissä olevien perheiden vanhempien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella. Tälläkin hetkellä kirjoitan tätä blogia synttärivalmisteluiden keskeltä, pienessä aikaraossa, joka löytyi ennen iltapalaa ja masked singeriä.

Minua pyydettiin kirjoittamaan asioista, joilla itse hallitsemme meidän arjen perherulettia. Jokainen perhe on erilainen, erilaisten arkisten asioiden kanssa mutta tässä muutamia asioita, jotka meillä on käytössä:

  • Ruokaboksi tai muu arjen ruokahuoltoa helpottava palvelu/keino. Itseäni rasittaa hirveästi kaupassa käynti ja ruokalistojen miettiminen. Aina ei tunnu olevan aikaa eikä ideoita siihen ikuiseen kysymykseen; mitä tänään syötäisiin?  Sen vuoksi olen päättänyt panostaa tässä asiassa palveluun, että voin edes neljänä päivänä viikosta olla miettimättä mitä meillä syödään. Plus, esikoisen kanssa on kiva käydä reseptivaihtoehdot läpi ja yhdessä suunnitella ruokaa. Tämä ei ole Ruokaboksin maksettu mainos! Tiedän, että muutamat kaveriperheet käyttävät erilaisia ruoan keräilypalveluita nopeuttaakseen kaupassakäyntiä, selaavat koulujen ruokalistoja tms. Mikä olisi teidän perheessänne toimiva tapa?
  • Perhekalenteri ja oma paperikalenteri. Olen sen verran vanhanaikainen (ja vähän sählä digikalenterien kanssa), että tarvitsen oman paperikalenterin muistaakseni työkuviot, työajan jälkeiset politiikkaan tai yhdistystoimintoihin liittyvät kokoukset, synttärit, neuvolat, harrastukset ja vielä puolisonkin menot. Yhteinen kalenteri jollain lailla jaettuna on mielestäni edellytys sille, että kaikkien menot tulee huomioiduksi. Yleensä tämän lisäksi käymme viikon alussa vielä miehen kanssa läpi kaikki viikon menot (ja kuskaamiset), jotta logistisetkin asiat tulee huomioiduksi. Olemme myös tehneet selkeän jaon siitä, että mies hoitaa poikien päiväkotiin liittyvät Edlevo-asiat ja minä hoidan tytön Wilma-asiat.
  • Poikien ollessa aivan pieniä, meillä oli hyvinvointialueelta lapsiperheiden kotipalvelua. Tätä palvelua ei ole enää tarvittu, mutta kannustan vahvasti kaikkia monikkoperheitä, jotka kamppailevat vauva-ajan haasteiden kanssa hakemaan kaikki saatavilla olevat palvelut, mikäli sellaista on tarjolla. Olen myös ikävä kyllä kuullut senkin, että joka paikassa ja kaikille monikkoperheille ei ole apua saatu. Voin sanoa, että meidän vauva-ajan isoimpia pelastuksia oli nämä palvelut.

Ohessa muutamia käytännön esimerkkejä, mutta mielestäni kaikista tärkeintä on yhteinen keskustelu ja tilan antaminen. Muistan, kun kinastellaan siitä viidestätoista minuutista, jonka toinen sai eilen nukkua pidempään. Siinä kateuden tunteen hetkessä on todella tärkeää, että molemmat vanhemmat saavat oman hengähdystauon ja että yhdessä etsitään se aika sille. Joskus toki on itsekin tullut lähdettyä ovesta puhisten lenkille, kun toinen ei vain ole tajunnut, että nyt äiti tarvitsee hetken omaa rauhaa. Täydellisiä suorituksia ei ole ja sekin pitää sallia.

Siru

Kirjoittaja on kaksivuotiaiden didi-poikien sekä 9-vuotiaan nuoren neidin äiti, joka asuu Lahdessa.

Lisää tietoa ja vinkkejä monikkoarkeen löydät täältä.