Kaksosten päiväkodin aloitus on kasvatusyhteistyötä

16.12.2021

Tämä syksy oli erilainen perheellemme, koska kaksospojillamme Noahialla ja Noelilla oli edessään päiväkodin aloitus. Noah ja Noel olivat kotihoidossa kanssani ensimmäiset vuodet ja aloittivat päivähoidon yksityisessä päiväkodissa juuri täytettyään kolme vuotta. Elämänmuutos tuntui haikealta ja jännittävältä. Lisäksi siirtyminen päiväkotiin tuntui ristiriitaiselta, koska olen itse lastentarhanopettaja ja töissä päiväkodissa. Miksi veisin omat lapseni hoitoon ja menisin itse hoitamaan toisten lapsia? Minua mietitytti myös se, että miten varhaiskasvattajat ja toiset lapset erottaisivat meidän identtiset pojat toisistaan. Miten päiväkodissa pystytään tukemaan molemman lapsen oman identiteetin rakentumista ja pystytäänkö heitä kohtelemaan yksilöinä, kun he muistuttavat ulkoisesti kovasti toisiaan?

Vanhemman ja varhaiskasvattajan vastuu

Stressasin alkuun kovastikin sitä, että osaanko valmistautua oikein päivähoidon aloitukseen. Minä, joka olen työskennellyt itse vuosia päiväkodissa. On vain niin erilaista olla vanhemman roolissa – kasvatuskumppanuuden toinen osapuoli. Kaksosten vanhempana koen olevani monella tapaa etuoikeutettu, mutta tiedostan myös kaksosvanhemman haasteet. Sen miten vanhemmuudella ja kasvatuksella on suuri merkitys siihen, miten kaksoset itsenäistyvät ja minkälaisen keskinäisen riippuvuuden he muodostavat toisiinsa. Tiedän, miten tärkeää on tasapuolinen kiintyminen molempiin lapsiin ja miten tärkeää on yksilöllisyyden korostaminen sekä kaksosten keskinäisen suhteen ymmärtäminen. Isoja asioita on annettu harteilleni. Äitinä tiedostan nämä asiat, mutta tiedostavatko varhaiskasvattajat nämä asiat päivähoidossa ja onko heillä resursseja vastata näihin asioihin?

Rauhassa kohti yksilöllisyyttä

Näistä ajatuksista huolimatta Noah ja Noel aloittivat päivähoidon ja tätä kirjoitettaessa meidän perheellä on päivähoitoa takana kolme kuukautta. Alkuaika on haastanut meitä kaikkia perheenjäseniä ja on pistänyt kyseenalaistamaan asioita. Päiväkodin aloitukseen on liittynyt paljon iloa ja innostusta, mutta myös huolta siitä miten Noah ja Noel sopeutuvat päiväkotiin, saavatko he päiväkodissa riittävästi huomiota ja syliä. Muutos onkin ollut sopeutumista uudenlaiseen arkeen. Se on ollut omien ristiriitaisten tunteiden sietämistä sekä lasten haastavan käytöksen vastaanottamista ja tukemista heitä heidän tunteissaan. Toisaalta se on ollut ilon hetkiä siitä, kun lapset ovat osoittaneet onnistumista ja tyytyväisyyttä sekä ovat saaneet uusia ystäviä ja oppineet uusia taitoja.

Sovimme kasvattajien kanssa, että Noahin ja Noelin annetaan ensin toimia mahdollisimman paljon yhdessä ja heille annetaan ensin mahdollisuus tutustua rauhallisesti yhdessä muuhun ryhmään. Se on luonut turvallisuutta ja nyt kolmen päivähoitokuukauden jälkeen heitä on pikkuhiljaa alettu myös eriyttämään eri leikkeihin, vaikkakin mahdollisuus on edelleen leikkiä ja toimia myös yhdessä. Leikkien ja toiminnan eriyttäminen on ollut hyvä keino tukea heidän yksilöllisyyttään ja olen tyytyväinen, että päiväkodissa on aluksi tuettu Noahin ja Noelin keskinäistä suhdetta, mutta nyt lasten näyttäessä valmiuksia harjoitella erillään olemista ja tekemistä, eriyttämiseen on ryhdytty lasten ehdoilla ja valmiudella. Olenkin huomannut, miten tärkeää on antaa kaksosten yksilöllisyyden lähteä korostumaan rauhassa.

Lapset saavat valita vaatteet valmiista vaihtoehdoista

Noah ja Noel ovat pehmeän aloituksen jälkeen kypsyneet tähän uuteen vaiheeseen ja menevät jo oikein mielellään päiväkotiin. Päiväkodissa heillä on ikäistään seuraa ja sopivaa ikätasoista toimintaa. Se on kehittänyt heitä ja opettanut heille erilaisia taitoja. Vertaissuhteet ovat tulleet tärkeämmäksi ja onkin ihana seurata, miten rinnakkainleikki on kehittynyt yhä enemmän yhteiseen leikkiin. Mielestäni avoin kommunikaatio on ollut yksi tärkein edellytys tähän päivähoidon sujuvaan aloitukseen. Kaikkein tärkeintä aloituksessa on ollut se, että me vanhemmat olemme auttaneet kasvattajia tunnistamaan kaksoset toisistaan.

Tunnistamisen apukeinona olemme käyttäneet erivärisiä vaatteita sekä auttaneet tunnistamaan kaksosten erilaisia luonteita. Haasteena vaatetuksessa on ollut se, että Noah ja Noel haluavat useimmiten itse valita samanlaiset vaatteet. Tästä pääsimme yli sillä, että me vanhemmat olemme antaneet kummallekin kaksi vaihtoehtoista vaatekertaa, jotka ovat keskenään erilaiset. Näin lapset ovat itse päässeet vaikuttamaan ja valitsemaan vaatteensa, kuitenkin rajatuista vaihtoehdoista.

Positiivinen asenne kantaa

Olemme luottaneet hyvään ja todenneet, että lasten sopeutuminen on vienyt hetken, mutta nyt se alkaa kantaa hedelmää ja on osoittautunut viihtymisen perustaksi. Olemme vanhempina osoittaneet rauhallisuutta ja luottavaista oloa lapsille, vaikka aina ei itsestä ole siltä tuntunutkaan. Olemme todenneet avoimen keskustelun kautta, että varhaiskasvatus ei ole riski kaksoslasten kehitykselle, vaan tukee hyvää kehitystä meidän vanhempien hoidon rinnalla.

Me vanhempina olemme yhä lastemme parhaita asiantuntijoita ja säilymme lastemme tärkeimpinä aikuisina, mutta on ollut rikastuttavaa saada myös muita tärkeitä kasvattajia lastemme elämään. Myönteinen ja avoin asenne meidän vanhempien ja kasvattajien välillä luo myönteistä asennetta myös Noahin ja Noelin välille. Se taas on tärkeää, koska myönteinen suhde heidän välillään tukee molempien identiteettiä sekä yksilönä että kaksosena ja tällöin he tuntevat itsensä vahvaksi ja voimakkaaksi niin yhdessä kuin erillään. Muistetaan vain pitää yllä positiivista asennetta.

Johanna Ahlberg
Monikkoperheen äiti, varhaiskasvattaja

Lue lisää varhaiskasvatusteemasta nettisivujemme osiosta Varhaiskasvatus