Liikkuminen ilman autoa

03.06.2024

Onko auto pakollinen hankinta monikkoperheessä?

Kun selviää, että perheeseen on tulossa kaksoset tai kolmoset, monilla tulee eteen tilanne, että auto pitäisi vaihtaa suurempaan tai ainakin sitä vakavasti harkita. Meidän tapauksessamme ajatus (ei minun, vaan mieheni) syntyi muodossa “pitääköhän meidän nyt hankkia auto?”.

Meillä oli mieheni kanssa tuolloin takana yhteistä elämää 17 vuotta, eikä auton hankinta ollut koskaan käynyt mielessäkään. Kaupunkiasujina olimme tottuneet liikkumaan bussilla, raitiovaunulla, junalla ja metrolla. Kävelymatkan päässä oli kaikkea ja mihin ei kävellä jaksanut, pääsi julkisilla.

Kaksosten synnyttyä oli kuitenkin kaksi ihmistä enemmän liikuteltavana. Olemme miettineet auton hankintaa, mutta lapset ovat nyt kuusivuotiaita ja edelleenkään emme ole auton omistajia. Miten asia on sitten ratkaistu?

Lasten ollessa pienempiä liikkuminen oli edelleen helppoa kävellen ja julkisilla. He kulkivat aina vaunuissa ja myöhemmin rattaissa. Yhtä ulkomaan lomareissua varten vuokrasimme kantoreput. Lentokentällä kun rattaista on pakko luopua, ja lapset eivät silloin vielä kävelleet kunnolla. Meillä toinen kaksosista viihtyi kantorepussa ja toinen todellakaan ei, joten ne eivät olleet meillä mikään pysyvä ratkaisu.

Rattaista meillä oli käytössä markkinoiden pisimpään menevä malli, joten kuljimme niillä suht pitkään. Ne olivat myös kevyet työntää ja liikkuivat sujuvasti. Tavaratila oli iso, joten sinne laitettiin kassit ja nyssykät, hiekkalelut ja varavaatteet.  Koimme, että niillä pääsee mihin tahansa, ja opimme kaikki esteettömät reitit esimerkiksi kaupoissa ja kaupungin kaduilla. Kun rattaat rupesivat käymään toppavaatteissa pieneksi, aloitimme kävelyyn totuttelemisen systemaattisesti. Alkuun lapset nousivat rattaista päiväkotimatkan viimeisellä suoralla, sitten hiukan aikaisemmin, ja lopulta rattaat vain työnnettiin tyhjillään päiväkodille (tai no, niihin sai kätevästi tavaraa kasattua). Paluumatka totuteltiin myös pikkuhiljaa kävelemään. Matka päiväkodille on noin kilometri, joten rattaiden jäädessä pois käytöstä lapset olivat jo tottuneita kävelijöitä, ja pääsimme myös vapaa-ajalla liikkumaan laajallakin alueella. Bussit tulivat kuvioihin mukaan vähän myöhemmin, joten nyt reviiri on laajentunut entisestään.

On muutama tilanne, joissa mieleen tulee, että auto voisi olla ihan näppärä. Niistäkin on selvitty.

Lomamatkat. Viisi tuntia junassa on aika tuskallista eritoten, jos lapset esimerkiksi pelkäävät junan vessaa. Olemme kuitenkin tehneet junallakin reissuja, perhehytti on osoittautunut erittäin hyväksi ratkaisuksi. Kerran pari vuodessa olemme vuokranneet auton. Autolla liikkuessa voi pysähtyä kivoissa paikoissa silloin kun huvittaa ja nukkuminen on autossa helpompi järjestää. Meillä on ollut olohuoneen nurkassa kaksi isoa pahvilaatikkoa, joista turvaistuimet on ollut näppärää napata vuokra-autoon tai esimerkiksi taksiin. Ne ovat mallia, joka soveltuu melkein mihin tahansa autoon (tähän asti sopineet kaikkiin missä on ajettu). Meillä on automatkoja varten hankittuna myös dvd-härveli (kaksi näyttöä, joissa näkyy eri ohjelma) sekä bluetooth-kaiutin. Alennusmyynneistä kaikki, tulee huomattavasti halvemmaksi kuin auto tulisi. Dvd-levyjä on saatu tutuilta, jotka ovat halunneet omistaan eroon. Junalla matkustaessa varustukseen kuuluu eväät, eväät ja vielä evästä, sekä jotain pientä puuhaa molemmille lapsille. Itselle juotavaa, että jaksaa viihdyttää.

Taksia olemme käyttäneet vain ja ainoastaan päivystykseen mennessä ja sieltä palatessa, kun lapsi ei ole liikkumiskunnossa. Taksiin on ollut helpointa taiteilla omat istuimet, ja istuimen saa autoon myös pyytämällä tilausvaiheessa, joskin tällöin taksin tulo saattaa kestää kauemmin. Taksikuskit ovat olleet avuliaita. Kerran seisoin yöllä sairaalan parkkihallissa nukkuva lapsi sylissä, kun taksinkuljettaja koitti Googlen avulla asentaa istuinta. Hyvin sujui sekin.

Lomareissujen ja päivystysmatkojen lisäksi lasten harrastukset saavat haaveilemaan välillä autosta. Neljänkymmenenviiden minuutin harjoituskertaan saa helposti kulumaan päälle kaksi tuntia, kun lasketaan mukaan liikkuminen harrastuspaikalle, varusteiden pukeminen, välipalat jne. Toistaiseksi tämäkin on taklattu sillä, että harrastukset on valittu sijainnin ja aikataulujen puolesta niin, että tämä on mahdollista. Otetaan rennosti ja matkanteko on osa harrastusta. Koska lapsilla on eri harrastukset ja useimmiten sisarus ei ole mukana, nämä ovat myös ihanaa ja niin kovin tarpeellista yhteistä kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. Näillä matkoilla ehtii käydä mahtavia keskusteluja.

Toistaiseksi emme ole edelleenkään autoa hankkimassa. Kun vain asuinpaikka, päiväkoti, harrastukset ja menot valitaan sen mukaan, että kaikki liikkuminen on mahdollista, ja sitten aikataulut suunnitellaan siten, että kaikki onnistuu. Spesiaalitilaisuuksiin on mahdollista saada auto alle maksamalla siitä (joskus joku ihana on myös lainannut omaa autoaan). Pyörällä pääsee vähän pidemmälle. Oikeanlaiset kamppeet ja pitkää pinnaa. Lapset oppivat liikkumaan ja tästä heidän itsenäinen liikkumisensakin lisääntyy.

Paula Peltonen

Kirjoittaja on 6-vuotiaiden kaksosten äiti, joka on löytänyt itsestään muun muassa palon yhdistystoimintaan ja rakkauden kirjoittamiseen kaksosten syntymän jälkeen.