Miksi villasukista kirjoitetaan enemmän kuin kaksosista?
16.01.2020
Juuri ilmestynyt Kiehtova kaksosuus -tietokirja käsittelee kaksosuutta, kolmosuutta ja nelosuutta biologiselta, psykologiselta ja kulttuuriselta näkökannalta. Suomen Monikkoperheet ry on toiminut kirjan aloitteentekijänä ja toteuttajana yhdessä kustantaja Gaudeamuksen kanssa. Siksi onkin luonnollista, että kirjassa on myös paljon monikkovanhempien kokemuksia. Uutta on kuitenkin se, että nyt myös muiden kaksosten lähipiirissä elävien kokemuksia on kartoitettu, monikkoutta käsitellään monitieteisesti ja kirja pyrkii saamaan esiin nimenomaan monikkosisarusten oman kokemuksen.
Olen yksi kirjan toimittajista. Sitä ennen tein lähinnä monikkovanhemmille ja ammattilaisille suunnattuja tieto-oppaita. Väestöliiton Sylintäydeltä elämää -kirja (2007) oli jo aihepiireiltään laajempi tietokirja monikkoudesta. Kuitenkin, uskallan sanoa, että Kiehtova kaksosuus on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja, joka käsittelee laajasti kaksosuutta ja tavoittelee lukijoikseen myös suurta yleisöä.
Miksi kaksosuudesta on kirjoitettu niin vähän? Miksi aiheesta ovat aiemmin kiinnostuneet lähinnä muutamat akateemisten opinnäytetöiden tekijät ja Suomen Monikkoperheet ry monikkovanhempien kattojärjestönä? Yleisissä tietokirjoissa kaksosuutta on parhaimmillaan käsitelty korkeintaan yhdessä artikkelissa. Näitä muutamia tiedonjyväsiä olen sitten kiitollisuudella selaillut. Muistan ajan 20 vuotta sitten, odottaessani itse kaksosia, miten onnellinen olin kirjastosta löytämästäni pienestä mustavalkoisesta lehtisestä, jossa oli kerrottu kaksosten yksilöllisyyden tukemisesta. Näen tuon arvokkaan lehtisen vieläkin silmissäni!
Niin, miksi suomenkielinen kaksoskirjallisuus loistaa poissaolollaan, poikkeuksena ehkä lastenkirjat? Kun käyskentelee vaikkapa kirjamessuilla, silmien eteen saattaa levittäytyä esimerkiksi kaksikymmentä kirjaa sukankutomisen uusista trendeistä. Ymmärrän toki, että villasukat koskettavat jokaista ihmistä, kun taas monikkosisaruksia tulee vain 1,3 prosentissa synnytyksistä. Silti, kaksosuus koskettaa monikkosisarusten itsensä lisäksi myös laajaa joukkoa lähipiiriä, joten luulisi, että kaunokirjoja tai tietokirjoja kaksosuudesta olisi ilmestynyt edes hieman enemmän tähän mennessä, eikö sinustakin?
Yhden mahdollisen vastauksen tähän antoi Seppo Aho, joka otti minuun hiljattain yhteyttä. Hän on itse kaksonen ja on alkanut pohtia kaksosuuden kysymyksiä tarkemmin eläköidyttyään. Hän kiteyttää ajatuksiaan muun muassa näin: ”Alituinen ihmettelyn ja huomion kohteena oleminen on usein kiusallista ja monikkolapsen pitää kehittää työkaluja torjua epähieno yksityisyyden rajojen rikkominen. Ehkäpä nuoret aikuiset kaksoset ja kolmoset eivät vielä ole niin paljon joutuneet pohtimaan mahdollisia ongelmia, sillä me monikkosisarukset olemme mukautuneet ja sosiaalistuneet tähän myönteiseen ja joskus ongelmia tuottavaan erilaisuuteemme. Monikkous on tutkimustenkin valossa usein olemassaolon ydinasiaa, jota ei voi käsitellä ja jakaa milloin vain ja kenen kanssa tahansa.”
Onko siis niin, Seppo Ahon ajatuksia jatkaen, että itse monikkosisarukset mieluusti vetäytyvät hieman takavasemmalle, koska kaksosuus herättää niin helposti ei-toivottua huomiota, eivätkä suinkaan ryhdy kirjoittamaan aiheesta julkisesti? Ja jos ryhtyisivät, omat kokemukset nivoutuisivat väistämättä niin läheisesti monikkosisarukseen, että sitä ei haluta tai voida tehdä?
Minut motivoi Kiehtova kaksosuus -kirjan toimittamiseen se, että kaksostyttärien äitinä hämmästelin yhä uudelleen kaikkea sitä, mitä kaksosuuteen liittyy. Toivottavasti myös itse monikkosisaruuden kokeneet tarttuvat aiheeseen ja kirjoittavat lisää. Onneksi Tiina Jalavalta on tulossa aiheesta pro gradu -työ. Milloin näemme sen päivän, että monikkosisaruus ja siihen liittyvät aiheet löytyvät useampina nimikkeinä myös kirjamessujen pöydiltä?
Ulla Kumpula
Yksi Kiehtova kaksosuus -kirjan toimittajista, Suomen Monikkkoperheet ry:n toiminnanjohtaja, kaksosten äiti