Omat kokemukseni täysimetyksestä ja imetyksestä yleisesti

21.05.2024

Sain ensimmäisen lapseni ollessani 19-vuotias. Imetys lähti hyvin käyntiin, mutta päättyi harmikseni lyhyeen. Lääkärin kehotuksesta lopetin allergisen lapsen imetyksen 6 kuukauden iässä. Tällöin vasta ymmärsin, kuinka tärkeää imettäminen minulle on.

Vaikka olin kovin nuori, ajatuksissani ei ollut koskaan ruokita vauvaa pullosta. Luulen tämän johtuvan siitä, että äitini on aina imettänyt sisaruksiani. Se tuntui hyvin luontevalta, en osannut ajatella muita vaihtoehtoja.

Sain vauvan rinnalle heti syntymän jälkeen. Haasteitakin meillä oli, vauvalla puhkesi ihottumat kiinteiden aloituksen myötä. Allergiat ja erinäiset terveydelliset ongelmat johtivat loppujen lopuksi kiireelliseen suolentuppeuman leikkaukseen. Viikon tehohoitojakson aikana lapsen ihottumat hävisivät täysin, ja saimme hoitokontaktin allergiapoliklinikalle. Tällöin maidontuloni oli jo hiipunut paljon, ja lääkäri ehdotti, että allergioiden vuoksi voisi olla järkevintä lopettaa imetys. Tässä ajateltiin myös minun jaksamistani. Toisaalta päätös oli hyvä, mutta toisaalta se myös harmitti kovin.

Toisen lapseni sain 24-vuotiaana. Tuolloin olin jo päättänyt, ettei kukaan tulisi sanomaan milloin, ja miten imetys tulisi lopettaa. Imetys olikin lapselle hyvin tärkeää. Kouluttauduin vauvavuoden aikana imetyksen vertaisvanhemmaksi. Hain itse tietoa aktiivisesti imetyksestä, erilaisista haasteista ja apukeinoista. Toisen lapsen kanssa meillä oli ongelmia imuotteen ja rintaraivareiden kanssa. Käytimme rintakumia, ja muistan tehneeni kaikenlaisia temppuja, jotta vauva suostuisi rinnalle. Hytkyin suihkussa vauva sylissä ja heijasin kantoliinassa samalla imettäen. Kiinteitä lapsi ei syönyt kuin isänsä kanssa. Meillä tehtiinkin niin, että isä jäi kotiin lapsen kanssa, ja minä palasin opiskelemaan ja töihin lapsen ollessa 10 kuukauden ikäinen. Imetin edelleen päivisin ja öisin. Lopetin haikeana imetyksen oman väsymykseni vuoksi lapsen ollessa 1,5-vuotias, sillä lapsi oli kovin tarvitseva, ja työ- ja opiskeluarki raskasta. Imetyksen lopettaminen oli pitkä ja hyvin itkuinen prosessi. Myöhemmin saimme tietää lapsen olevan nepsy. Tämä selittää monta asiaa myös imetykseen liittyen!

Kolmannen lapsen kohdalla päätin jälleen, etten lopettaisi imetystä kuin pakottavasta syystä. Lapsi saisi itse vieroittua rinnalta. Lapsi syntyi isokokoisena, reilut viisi kiloa täyttä vauvaa. Ison kokonsa vuoksi hänellä oli verensokereiden kanssa ongelmia ja lisäksi verenmyrkytys. Osastolla hän sai lisämaitoja, kunnes oma maitoni nousi. Kokemuksesta tiesin jo, että maito nousee viidentenä päivänä synnytyksestä. Pääsimme kotiutumaan kuudentena päivänä, jolloin vauva olikin jo täysimetyksellä. Kotona arki oli ihanaa! Isommat lapset kävivät koulua ja minulla oli aikaa olla vain vauvan kanssa. Vauva nukkui hyvin, pitkiä päiväunia ja oli todella tyytyväinen! Silti ongelmiakin oli meidän imetystaipaleellamme.

Muistan kun mietin pitkään, miten saan vauvan lopettamaan puremisen rinnalla. Ja miten saisin pidennettyä öisin unipätkiä, sillä päivisin vauva nukkui kyllä hyvin! Imetyksen lopetin, kun lapsi oli 2 vuotta ja 2 kuukautta vanha. En kuvitellut koskaan syyksi kaksosia. Odotusaika oli kuitenkin raskas, enkä jaksanut tarjota lapselle maitoa enää. Olin surullinen lopetuksesta, lapsi ei niinkään ollut oikein moksiskaan, joten lopettaminen meni kivuttomasti. Toisaalta olin myös helpottunut, sillä jokapäiväinen oksentelu, voimakas väsymys ja kohdun kasvukivut veivät kaiken energiani.

Kaksosia odottaessani ajattelin, etten voisi heitä täysin imettää. Kuvittelin alkuun, että se olisi todella vaikeaa ja hankalaa. Etsin kuumeisesti tietoa kaksosten imetyksestä, mutten löytänyt sitä siinä määrin, kun olisin kaivannut. Kysyessäni sairaalassa ja neuvolassa asiasta, sain lähinnä kommentteja, jotka eivät antaneet liiaksi toivoa onnistumisesta. Tuntui olevan enemmänkin sääntö, että kaksoset ruokittiin korvikkeella. Puolisoni sanoi kipuillessani asiaa, että “sinähän imetät heitä, mikset imettäisi?”. Niimpä, miksen imettäisi?

Päätin, että imetän. Teen kaikkeni, koska se olisi suuri toiveeni. Samalla kuitenkin ajattelin, että jos väsymys on liian kovaa, voimme siirtyä osittain pulloruokinnalle. Kaksoset syntyivät kuukauden ennen laskettua aikaa. Sairaalassa harjoittelin tandemina imetystä, ja pumppasin kolmen tunnin välein. Kotona jatkoin samaa rataa. Kaksosten imetys ei poikkea yhden vauvan imetyksestä varsinaisesti muutoin kuin työmäärän tuplaantumisella. Kaksoset ovat usein myös pienempiä kuin yksöset, joten imuotteen ja vauvan väsymisen kanssa saattaa joutua kamppailemaan.

Meillä kaksoset oppivat rinnalle hieman alle kuukauden ikäisenä. Siitä lähtien he ovat olleet rintaruokinnalla, muutamia satunnaisia korvikeannoksia lisänä. Alkuun olin jatkuvasti vauva rinnalla. Kaikki tiheän imun kaudet tuntuivat loputtomilta. Istuin sängyllä katsellen ohjelmia, ja puoliso hoiti muut lapset ja toi ruokaa ja juomaa minulle. Olin todella väsynyt 2–3 kuukauden iän paikkeilla. Kaksoset olivat eri rytmissä, toinen heräili jatkuvasti. Kokeilimme samaan rytmiin siirtoa onnistumatta siinä. Onneksi vaihe meni nopeasti ohi. Olen nukkunut kaksosten kanssa perhepedissä alusta asti, ja tämä helpottaa myös heidän imetystään öisin, sekä minun väsymystäni.

Nyt kaksoset ovat 8 kuukauden ikäisiä. Imetys on nykyään helppoa ja ihanaa! Rakastan niitä hetkiä. Saamme usein kahdenkeskeistä aikaa, kun toinen on rinnalla ja toinen touhuaa muuta. Olen todella onnellinen, että jaksoimme taistella imetyksen kanssa. Sehän olikin ihan mahdollista, vaikkei monikaan siihen uskonut!

Olen tuntenut, kuinka tärkeää imetys on lapselle ja minulle. Olen huomannut, kuinka imetys on niin paljon muutakin kuin pelkkää ruokaa. On ihanaa, kun vauva tutkii äidin kasvoja ruokaillessaan, tai kun taapero silittää äidin poskea aamulla herätessään ja hörppiessään aamumaidot rauhassa vielä maaten sängyllä. Toivon että kaksosten imetys jatkuu pitkään.

Milja

Äiti viidelle eri-ikäiselle lapselle koululaisista vauvaikäisiin kaksosiin. Perheessä eletään kiireetöntä, touhuntäyteistä elämää nauttien arjen pienistä iloista.

Löydät sivuiltamme lisää tietoa monikkoimetyksestä tästä linkistä.

Blogin kansikuva: Pexels / Monica Turlui