Perheen (olemattomat) tukiverkostot ja niiden merkitys

18.12.2024

Ajattelin ensin, että minulla olisi vaikka kuinka paljon sanottavaa perheen tukiverkostojen merkitykseen reilu 1,5-vuotiaiden kaksosten äitinä, mutta ymmärsin aihetta pohtiessani, että meidän tukiverkostommehan on lähes olematon.

Toki se ei vielä tarkoita sitä, etteikö sanottavaa aiheesta löytyisi. Olen yrittänyt miettiä, miten tukiverkostoa olisi voinut vahvistaa jo aiemmin, mutta lapsettomuushoitojen ja raskaan raskausajan aikana ei olisi kyllä itse voinut tehdä kovinkaan paljon toisin. Lisäksi vauvojen synnyttyä tuntui, että vaikka kuinka koetti pitää yhteyttä niihin ystäviinsä, joilla ei vielä lapsia ollut (suurin osa omista ystävistäni oli sellaisia), se vaan jäi. Meidän perheessämme tukiverkostojen merkitys alkoi korostua vasta tyttöjen täyttäessä vuoden. He nukkuivat hyvin ja viihtyivät pääosin hyvin, joten en edes näin jälkikäteen ajateltuna koe, että olisimme vauvavuoden aikana tarvinneet yhtään sen enempää apua, kuin mitä saimme.

Kun tytöt täyttivät vuoden, he alkoivat omaan tahtiinsa lähteä yhä enemmän liikkeelle ja ilmaista hyvinkin vahvasti omaa tahtoaan. Alkoi korostua se, miten olematon meidän tukiverkostomme onkaan. Onnea on eläkkeellä olevat isovanhemmat, mutta heistäkin alkaa jo huomaamaan, etteivät hekään jaksa määräänsä enempää, eikä tietenkään tarvitsekaan. Heillä on myös toisinaan taipumus alkaa neuvoa pyytämättä mm. lasten kasvatuksessa, mikä taas itselleni henkilökohtaisesti aiheuttaa vain lisää paineita sen sijaan, että auttaisi, joten saatan harkita pari kolmekin kertaa ennen kuin pyydän heiltä apua. Varsinkin, kun oma kynnykseni pyytää apua on lähtökohtaisestikin korkealla.

Mistä siis löytää tukiverkosto, jos sitä ei ole? En osaa vielä vastata tähän, mutta varsinkin nyt kaksosten ollessa ohi vauvaiän, huomaan tuntevani ajoittain syvääkin yksinäisyyttä ja pohtivani, mitä olisin voinut tehdä toisin verkoston rakentamiseksi eli sen merkitys tai tarkemmin sen puuttumisen merkitys on ainakin meidän perheellemme iso. Välillä minusta tuntuu, että jos joku edes kysyisi silloin tällöin, että mitä minulle kuuluu, niin sekin jo piristäisi päivääni. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tukiverkostojen merkityksestä meidän perheellemme pidän seuraavaa: sain syntymäpäivälahjaksi ihanan lahjakortin day spa:han. En kuitenkaan ole jaksanut yli kuukauteen edes ajatella sen käyttämistä, sillä sen käyttäminen tuntuu vaativan aivan ylivoimaisen paljon järjestelyä muun elämän kanssa. Meillä perheen vanhemmilla on tietty määrä iltoja viikossa, jotka jaksamme yksin. Iso osa tästä ajasta menee ainakin itselläni ihan vaan pakollisten asioiden hoitamiseen. Isovanhempien apua hyödynnämme jo niin paljon, ettei sitä voi enää pyytää enempää. En siis halua edes ajatella kyseistä lahjakorttia, niin ihana ajatus kuin se olisikin saada monta tuntia omaa aikaa hemmotellen itseään.

Vinkkinä kaksosia odottaville: jos mitenkään kykenette, rakentakaa tukiverkostoa jo odotusaikana ja kerätkää läheisiä ihmisiä ympärillenne. Se aika ei ehkä tule heti kun sitä tukiverkostoa tarvitsee, mutta melko todennäköisesti se kuitenkin tulee jossain vaiheessa. Olkaa kuitenkin myös itsellenne armollisia, aina ei vaan pysty eikä jaksa ja sekin on ihan ok. Ja vinkkinä niille, jotka miettivät, pystyisivätkö he olemaan jonkin perheen tukena niin älkää jääkö pelkästään miettimään asiaa, vaan kysykää rohkeasti. Useinkaan sen tuen ei tarvitse olla mitään isoa ja ihmeellistä, katsot esimerkiksi lasten perään sen ajan kuin toinen vanhempi käy suihkussa tai lähdet seuraksi kauppaan tai leikkipuistoon.

Anni

Kirjoittaja on reilu 1,5-vuotiaiden kaksostyttöjen äiti, jonka elämä juuri tällä hetkellä sattuu olemaan vähän kaaosta.

Lisätietoa erilaisista monikkoperheille saatavilla olevista arjen tukipalveluista löydät verkkosivujemme Mistä apua arkeen -osiosta.

Valtakunnallisista järjestöistä lastenhoidon välitysapua tarjoaa muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto.