Saadessani tietää odottavani kaksosia, en olisi arvannut siitä alkavan uusi aikakausi elämässäni

13.01.2025

Tämä blogiteksti on osa yhteisöpedagogi (AMK) opintojani Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Innostuin yhdistys- ja järjestömaailmasta toimiessani vapaaehtoisena alueellisessa monikkoperheyhdistyksessä ja tämän myötä päätin lähteä opiskelemaan. Innostuksen myötä hain töihin Suomen Monikkoperheille muutama vuosi sitten ja nyt toimin järjestön vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina.

Vertaisuudesta voimaa monikkovanhemmuuden alkutaipaleella

Raskauteni ei sujunut oppikirjan mukaan. Facebookin mammaryhmästä sain tietoa ja tukea muun muassa silloin, kun minulla diagnosoitiin TTTS* tai kun makasin kymmenen viikkoa vuodelevossa ennen vauvojen syntymää. Lopulta synnytys käynnistyi ennenaikaisesti ja ensihetket kahden keskosvauvan äitinä olivat hämmentäviä – koko elämä heitti kertaheitolla häränpyllyä. Vertaistuki piti pään pinnalla ja auttoi selviämään päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Kaksosten myötä minusta tuli monikkoäiti ja sain todellakin näyttää supervoimani arjen sankarina.

Monikkoperhevalmennuksissa arjen tarinat jaetaan

Raskausaikana osallistuin alueyhdistyksen järjestämään monikkoperhevalmennukseen. Siellä tapasin muita monikko-odottajia ja kuulin kokeneempien monikkovanhempien vinkkejä tulevaan arkeen. Konsepti tuntui kivalta ja synnytti halun palata monikkoperhevalmennuksen pariin myöhemmin vauvojen synnyttyä. Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin jaksan edelleen innostua jokaisesta valmennuskerrasta, jossa saan olla läsnä. Alueyhdistyksen valmennustoiminnassa olin mukana noin seitsemän vuotta ja nyt työssäni Suomen Monikkoperheet ry:n vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina saan järjestää vuoden aikana kaksi valtakunnallista monikkoperhevalmennusta, jotka toteutetaan etäyhteyksin. Yhdessä valmennuskokonaisuudessa voi olla jopa kolmisenkymmentä tulevaa monikkoperhettä linjoilla, joka kertoo mielestäni siitä, että tarve tällaisille vertaistukeen perustuville tapahtumille on suuri.

Kun yhdistystoiminta muuttui harrastuksesta työksi

Olin mukana alueellisessa monikkoperheyhdistyksessä vapaaehtoisena seitsemisen vuotta. Monenlaisia vuosia mahtuu tähän aikakauteen. Alussa seurailin sivusta, miten homma rullaa. Ajan kuluessa otin enemmän vastuuta ja tein kaikenlaista tiedottamisesta tapahtumien järjestelyyn, hallituksen sihteerin pestistä puheenjohtajuuteen. Omalla kohdallani monikkoyhdistystoiminnassa mukavaa on ollut se, että asioita on tehty yhdessä ja uusille ideoille on ollut tilaa kukoistaa. Tämä ilmapiiri on varmasti syy siihen, miksi aloitin opintoni Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja aloin haaveilla työllistymisestä järjestökentälle. Koin, että yhdistystoiminnassa jokainen pääsee tekemään monenlaisia asioita niin halutessaan. Tämä toimintakulttuuri ruokkii luovuutta ja kasvattaa kokemusta – myös työelämää varten. Vapaaehtoisena toimimisesta saatua kokemusta ei ehkä arvosteta työmaailmassa sen ansaitsemalla tavalla. Oma kokemukseni on, että nimenomaan yhdistystoiminta on antanut minulle todella paljon tavoittelemaani osaamista. Ja missäs muualla, kuin järjestössä, osataan paremmin arvostaa kaikkea sitä, mitä olen vuosien varrella vapaaehtoistoimissani tehnyt ja oppinut? Ei missään! Kun vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin paikka Suomen Monikkoperheille tuli avoimeen hakuun, ajattelin, että tätä työpaikkaa minun pitää hakea! Ja nyt olen täällä.

Ilman kaksosia en olisi tässä

Uskon vahvasti, että ilman kaksosiani en olisi tässä. En olisi töissä järjestössä, enkä varsinkaan monikkoperheyhdistyksessä. Saattaisin kuitenkin olla vapaaehtoisena jossakin yhdistyksessä, koska yhdistystoiminta on kuulunut elämääni aina ihan nuoresta pitäen. Tällä hetkellä koen, että olen varsin onnellinen siitä lottovoitosta, mikä minulle annettiin yhdeksän vuotta sitten. Koko loppuelämäni muuttui, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Sitä en tiedä, mihin tämä polku johdattaa, mutta sen tiedän, että tulevaisuus tuo varmasti mukanaan aitoja kohtaamisia ja innostavia hetkiä. Olen valmis oppimaan uutta joka päivä ja koen, että järjestössä työskennellessä tämä on mahdollista. Onneksi olen uskaltanut lähteä kulkemaan intuition johdattelemana. Vapaaehtoistoimesta tuli työni, mikäs sen parempaa!

Anneli

Kirjoittaja on Suomen Monikkoperheet ry:n vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, yhteisöpedagogiopiskelija (Humak), koulutettu hieroja, ympäristöinsinööri ja kaksosten äiti.

*TTTS (Twin To Twin Transfusion Syndrome) eli fetofetaali transfuusio oireyhtymä (FFTO) on monokoriaalisissa raskauksissa esiintyvä oireyhtymä, jossa sikiöiden välillä on suoniyhteyksiä istukan sisällä.
Oireyhtymästä voit lukea lisää Monikkoperheet-lehden 2/2024 numerossa julkaistusta artikkelista.

Alueellisten monikkoperheyhdistysten toimintaan pääset tutustumaan yhdistysten omilla sivuilla.