Lausunto sosiaaliturvakomitean välimietinnöstä

17.05.2023

Suomen Monikkoperheet ry lausui 17.5.2023 välimietintöön esitettyjen valmiiden kysymysten pohjalta niihin kysymyksiin, joiden osalta järjestö katsoi tarpeelliseksi lausua välimietintöön.

1. Komitea ehdottaa työryhmän perustamista lapsilisän uudistamiseksi. Mitä lapsilisäjärjestelmän eri uudistusvaihtoehtojen valmistelussa ja arvioinnissa tulisi ottaa huomioon?

Lapsilisä tulee säilyttää universaalina etuutena, jonka tarkoituksena on kompensoida lapsia kasvattaville perheille lapsista aiheutuvia kuluja.

Lapsilisäuudistuksen valmistelussa tulee huomioida monikkoperheiden eli kaksos-, kolmos- ja nelosperheiden erityinen tilanne. Nykyinen lapsilisän porrastus lapsiluvun mukaan on erityisen tärkeä monikkoperheessä. Monikkoperheessä perheluku on kasvanut kahdella, kolmella tai neljällä lapsella ennakoimattomasti. Tämän vuoksi perheen talouteen kohdentuu erityistä kuormitusta. Kierrätys perheen monikkolasten kesken ei yleensä onnistu, kun kaikki hankinnat tehdään samanaikaisesti ja samankokoisina.

Lapsiluvun kasvun ennakoimattomuus aiheuttaa usein perheelle myös erityiset investointitarpeet (asuminen, liikkuminen), sillä vanhemmat eivät ole voineet etukäteen varautua tilanteeseen, jossa perhe ei välttämättä mahdukaan enää senhetkiseen kotiin tai liikkuminen vaikeutuu. Perheessä pitäisi liikuttaa vanhempien ja mahdollisten yksittäin syntyneiden lasten lisäksi myös useampi samanikäinen monikkolapsi. 

Lapsilisän sisaruskorotus (porrastus) tulisikin säilyttää monikkolasten osalta, jotta monikkolasten ja heidän perheidensä taloudellinen selviytyminen ja vanhempien jaksaminen ei vaarannu.

Kaikkien perheiden lapsilisä tulisi ulottaa 18-vuotiaaksi asti. 17–18- vuotiaiden lasten kulutus on huipussaan ja kuormittaa kaikkia perheitä paljon. Erityisen kova kuormitus on monikkoperheessä, jossa 2–4 lapsen lapsilisä loppuu yhtäaikaisesti.

Arvioinnissa tulee huomioida uudistuksen vaikutukset lapsiperheköyhyyteen ja nykyisten sisaruskorotusten (porrastus) ja yksinhuoltajalisän merkitys erityisesti monilapsisille perheille ja yksinhuoltajille. Lapsiperheköyhyysriski on erityisen suuri monilapsisissa perheissä ja yksinhuoltajaperheissä.

2. Komitea ehdottaa lastenhoidon tukien järjestelmän uudistuksen käynnistämistä. Miten ja mistä lähtökohdista lastenhoidon tukien järjestelmää tulisi uudistaa?

Tukien järjestelmää tulisi uudistaa vanhempien valinnanvapauden ja lapsen edun näkökulmista.

Lapsen edun mukaista on, että vanhemmilla on vaihtoehtoja valita lasten kotihoidon tai varhaiskasvatuksen välillä siihen asti, kun lapsi/lapset täyttävät 3 vuotta. Erityisen tärkeää mahdollisuus valita kotihoito on silloin, kun lapsi ei yksilöllisen ominaisuuksiensa puolesta vielä sopeudu toimimaan suuressa ryhmässä. Lapsi voi olla erityisen herkkä kuormittumaan ryhmätilanteissa. Taustalla voi myös olla keskosuutta, aistiyliherkkyyttä tai muita terveydellisiä syitä.

Lapsen liiallista kuormittumista voi syntyä esimerkiksi suuren ryhmän melutason ja liian varhaisten, lapsen stressaaviksi kokemien ryhmätilanteiden vuoksi. Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan lapsen stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen vuoden aikana.

Lasten kotihoidon tukea tulisi voida maksaa 3-vuotiaaksi asti myös siksi, että ikärajan alentaminen uhkaa jo entisestäänkin kuormittuneen varhaiskasvatuksen kykyä tarjota laadukasta varhaiskasvatusta kaikille halukkaille. Lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista on jo nyt pulaa.

Lasten kotihoidon tuen maksamisajan lyhentämistoivetta on perusteltu mm. sillä, että työllisyysastetta saadaan nousuun. Kuitenkaan, lyhentämistä ei pidä tehdä lasten kustannuksella, sillä mahdollisuus valita lasten hoitomuoto lapsen yksilöllisten tarpeiden pohjalta on lapsen edun mukaista. Lapsen ensimmäiset ikävuodet luovat pohjan kehitykselle. Inhimillisesti ja kansantaloudellisesti on edullisinta, että lapsen etu asetetaan etusijalle. Lasten kotihoidon tuen houkuttelevuutta on jo kuntalisäleikkauksin heikennetty niin paljon, että tuen käyttö tulee joka tapauksessa vähentymään ja paine varhaiskasvatuksen lisäpaikoille ja lisähenkilöstölle kasvamaan.

Kotihoidontukivaihtoehto 3-vuotiaaksi asti tuo perheille valinnanmahdollisuuksia ja nämä mahdollisuudet kapenisivat alennettaessa ikärajaa. Valinnanmahdollisuudet ovat tärkeitä, koska ne huomioivat perheiden yksilölliset ja muuttuvat tilanteet sekä kannustavat myönteisesti niitä, jotka toivovat lasta tai pohtivat asiaa. Vaihtoehtoajatusta tukee sekin, että lasten kotihoidon tukea ei voi saada, mikäli lapsi on kunnallisessa varhaiskasvatuksessa.

Mikäli lasten kotihoidon tuen ikärajaa kuitenkin haluttaisiin laskea, on ennakoitava tarkkaan varhaiskasvatuksen kysynnän lisääntyminen (vrt. pääkaupunkiseudun varhaiskasvatuksen kaaos kuntalisän poistamisen myötä, ennen perhevapaauudistuksen alkamista).

Uudistuksessa saatetaan esittää lasten kotihoidon tuen sisaruskorotusten poistamista siltä perusteella, että isosisarusten toivotaan yhdenvertaisuuden nimissä siirtyvän varhaiskasvatukseen yhdenvertaisesti riippumatta siitä, onko heillä nuorempia sisaruksia kotona hoidossa vai ei. Monikkoperheiden monikkolapsia ei voida lasten kotihoidon tuen myöntämisessä tarkastella eri-ikäisten sisarusten tavoin, koska kaikki monikkosisarukset ovat samanikäisiä. Nykyisen lain mukaan monikkolapsista toisesta, kolmannesta ja neljännestä saa vain sisaruskorotuksen.

Järjestelmä tuleekin uudistamisen yhteydessä korjata monikkolasten osalta. Suomen Monikkoperheet ry esittää, että kaikista monikkolapsista myönnetään täysimääräinen hoitoraha, sillä monikkoperheen kustannukset ovat keskimäärin suuremmat kuin tilanteessa, jossa sama määrä lapsia syntyy yksitellen. Syynä tähän on se, että monikkoperheessä voidaan kohdata poikkeuksellisen suuria investointitarpeita lapsimäärän kasvaessa ennakoimattomasti kerralla kahdella, kolmella tai neljällä eikä kierrättäminen monikkolasten kesken useinkaan onnistu, vaan kaikki samat hankinnat tehdään monikkolapsille samanaikaisesti.

3. Vanhemmalla on vastuu lapsensa elatuksesta. Mitä muutoksia sosiaaliturva- tai muuhun lainsäädäntöön tulisi tehdä, jotta se tukisi vanhempien elatuskykyä?

Vanhemman työssäkäyntiä ja näin elatuskykyä turvaisi se, että lastenhoitomahdollisuus olisi tarvittaessa myös loma-aikoina, sillä vanhemman vuosilomaoikeus on yleensä lyhyempi kuin koulujen loma. Tällainen käytäntö löytyy Ruotsista, ns. Fritidshem-käytäntö, jota voitaisiin pilotoida Suomessa.

Samoin (kokoaikaista) työssäkäyntiä tukisi riittävä aamu- ja iltapäivätoiminta, jonka maksut olisivat tulosidonnaisia ja jonka maksuissa huomioitaisiin perheen lapsiluku / kaikkien toiminnan piirissä sillä hetkellä olevien lasten lukumäärä.

Vanhemmat eivät pääse töihin, mikäli varhaiskasvatuksessa ei hoitajapulan vuoksi ole riittävästi paikkoja. Vanhemmat voivat myös joutua vähentämään työtunteja, mikäli laadukasta palvelua ei ole tarjolla (myös aamu- ja iltapäivätoiminta). Mahdollisuuksia pienten koululaisten vuorohoitoon tulisi lisätä, jotta myös epäsäännöllistä työaikaa tekevän vanhemman elatuskyky säilyy.

Monikkovanhempien elatuskykyä tukisivat lapsilisän sisaruskorotuksen säilyminen ja lasten kotihoidon tuen täysimääräisen hoitorahan myöntäminen kaikista monikkolapsista.

Lapsella tulisi olla mahdollisuus kahteen viralliseen osoitteeseen, jolloin esimerkiksi asumistuessa voitaisiin huomioida lapsen vuoroasuminen.

Monikkovanhempien elatuskykyä tukisi se, että sote-asiakasmaksukattoa tarkastellaan uudelleen ja selvitetään, onko tarkastelujaksoa mahdollista tarvittaessa muuttaa erityisen suurten, monisikiöraskaudesta aiheutuvien kulujen tasaamiseksi. Riskiraskaudesta aiheutuvien kulujen ei tulisi ylittää normiraskausseurannan kuluja. Tämän lisäksi on syytä erikseen tarkastella riskiraskauden seurannasta aiheutuvia poliklinikkamaksuja ja säätää ne maksuttomiksi, jotta myös riskiraskausperheen vanhemman elatuskyky säilyy.

Perheystävällisen työelämän tukeminen ylipäätään edistää vanhempien työssäkäyntiä.

4. Mitä muuta haluat todeta sosiaaliturvauudistuksesta?

Lapsiperheiden sosiaaliturvan uudistamisessa tulee kautta linjan huomioida monikkoperhe-erityisyys; raskaudesta voi syntyä yhden lapsen sijasta kaksi, kolme tai neljä lasta, mikä aiheuttaa monikkoperheille jatkuvan, erityisen suuren ja ennakoimattoman taloudellisen kuormituksen.

Suomen Monikkoperheet ry:n puolesta
Ulla Kumpula
toiminnanjohtaja