kaksoset, taaperot, istuvat talvihaalareissa lumessa kaksoset, taaperot, istuvat talvihaalareissa lumessa

Yksinhuoltajuus on oma valintani

06.11.2020

äiti ja kaksosvauvat istuvat nurmikolla viltillä

Artikkeli on julkaistu Monikkoperheet-lehdessä 3-2019

Yksinhuoltajuus on Minnalle elämän eteen tuoma valinta. Miestä ei löytynyt 40 ikävuoteen mennessä, mutta lapsitoive oli olemassa, joten piti tarttua toimeen.

Yksinhuoltajuus on Minnalle elämän eteen tuoma valinta. Miestä ei löytynyt 40 ikävuoteen mennessä, mutta lapsitoive oli olemassa, joten piti tarttua toimeen.

Minna on tammikuussa 2018 syntyneiden Wiljamin ja Eemelin äiti. Kaksosten odotus tuli tietoon Thaimaan matkalla Bangkokissa, jossa hän kävi varhaisultrassa.

-Uutinen oli alkuun aika shokki. Minä itkin, mutta paikallinen ystäväni sekä lääkäri olivat uutisesta todella innoissaan, myöskin sen takia että muistaakseni Thaimaassa kaksoset ovat harvinaisia ja heidän sanotaan tuovan onnea, Minna kertoo.

Inseminaation avulla äidiksi

-Yksinhuoltajuuteni on täysin oma valintani. Kun sitä miestä ei löytynyt niin tein jossain vaiheessa päätöksen, että yritän lasta yksin.

Tätä asiaa Minna kyllä kypsytteli pitkään. Sukulainen ja ystävä olivat jo aiemmin heittäneet ilmoille vaihtoehtoa, että Minna yrittäisi lasta yksin.

-Silloin kommentoin asiaa jyrkästi ei, ja olin sitä mieltä, että kyllä lapsella pitää isä olla.

Mieli muuttui ja Minna päätti, että jos sinä vuonna, kun hän täyttää 40 vuotta, ei ole miestä löytynyt, niin joku päivä hän varaa ajan klinikalle.

-Se päivä sitten tuli 2016 syyskuussa, Minna toteaa.

Pojat saivat alkunsa inseminaatiolla. Toinen hoitokerta toi tuloksen.

-Minua hoitanut lääkäri sanoi ultraamisen jälkeen, ”Täällä näkyy kaksi munasolua ja jos hedelmöitys tapahtuu, niin se tietää kaksosia. Voit toki vielä perääntyä.”

-Totesin samantien, että antaa mennä vaan, jos sieltä kaksoset tulee niin se on sitten tarkoitettu niin. Olin itsekin tiedostanut riskin, että näin saattaa käydä, koska suvussani on kaksosia, mm. isäni on kaksonen.

Sektion jälkeiset haasteet

Minna toteaa kaksosten odotusajan olleen helppo.

-Nautin raskaudesta, koska voin niin hyvin. Maha toki kasvoi kovaa vauhtia, mutta siltikin nautin.

Suunniteltu sektio tapahtui raskausviikolla 37. Tätä ennen Minna oli kuukauden aikana ollut jo pari kertaa osastolla lepäämässä mm. raskausmyrkytysoireiden vuoksi.

-Synnytys meni hyvin. Hyvä ystäväni tuli onneksi mukaan eikä minun tarvinnut kokea tuota upeaa hetkeä yksin vaan sain jakaa sen tärkeän ihmisen kanssa, Minna muistelee.

Synnytyksen jälkeen alkoivat sektiosta aiheutuneet komplikaatiot.

-Synnytystä seuraavana päivänä minulla oli kipuja ja hemoglobiini oli laskenut ja olin vuotanut siihen mennessä jo 800ml verta. Jouduin uudelleen leikkaukseen.

Apua kaupungilta ja omalta isältä

Minna leikattiin loppujen lopuksi kolme kertaa. Viimeinen leikkaus tehtiin siinä vaiheessa, kun hän oli ennättänyt ollut poikien kanssa kotona viikon.

-Heräsin tuolloin järkyttävään kipuun ja jouduin lähtemään ambulanssilla sairaalaan. Taas oli vuoto päällä ja sillä kertaa vuodin melkein 4 litraa. Siinä olikin sitten hengenlähtö lähellä, mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin.

Näistä vaikeuksista selviydyttyä vauva-arki lähti käyntiin Minnan sanoin ”suhteellisen hyvin”.

– En saanut vauvoja painavampaa kantaa, joten apua tarvitsin ja otin vastaan. Sain lastenhoitoapua kaupungilta sekä isältä ja hänen naisystävältään.

Yksinhuoltaja-arjen ilot ja haasteet

Minna aikoo olla hoitovapaalla ainakin ensi vuoden syksyyn asti.

-Arki rullaa poikien ehdoilla. Kun aamupuurot on syöty, niin lähdetään ulkoiluttamaan koiraa. Usein saadaan perheellisiä kavereitakin seuraksi. Päiväunien aikaan saatan ottaa itsekin nokoset. Usein se aika menee kuitenkin siivotessa ja ruokaa laitellessa. Käymme myös kerhoissa ja kyläilemme kavereiden luona, Minna kuvaa perheen peruspäivän kuvioita.

Minna kertoo olevansa aidosti ylpeä kaksosten äiti.

-Onhan tämä kaikenkaikkiaan todella upea juttu, että sain kaksoset. Olisi voinut olla niinkin, että en saa lapsia ja varsinkaan tässä iässä, kun olin 41-vuotias ensisynnyttäjä.

Arkeen tuo iloa mm. kaksospoikien kasvun ja kehityksen seuraaminen.

-Jo pienestä pitäen pojille on muodostunut vahva side. Leikkivät todella paljon keskenään ja tekevät myös pahoja keskenään, Minna naurahtaa.

Maalaisjärjellä mennään

Haastavinta yksinhuoltajan arjessa on esimerkiksi koko perheen yhtäaikainen sairastelu.  

-Silloin ei oikein kehtaa pyytää apuja tartuntariskin takia, muuta kun koiran ulkoiluttamiseen, Minna toteaa.

Perheen tukiverkosto on pieni. Apu koostuu kaupungilta tulevasta avusta sekä oman isän ja hänen naisystävänsä avusta. Kaksosten äitiyteen vertaistukea tarjoaa Facebookin Monikko-odottajat 2018 -ryhmä sekä naapuruston toiset monikkoäidit, joiden kanssa pidetään yhteyttä ja nähdään viikoittain.

-Myös oma aika on todella tärkeää, sitä vaan on välillä liian vähän, mutta koitan käyttää senkin tehokkaasti. Tykkään käydä uimahallilla ja vaikka lounaalla. Mahtavaa päästä joskus valmiiseen pöytään syömään.

Minna kertoo, että yksinhuoltajan arjessa asenteella pärjää pitkälle.

-Kun ei turhia stressaa ja hössötä niin helpommalla pääsee, maalaisjärjellä mennään, Minna toteaa.

-Ennen olen ollut niitä ihmisiä, jotka miettivät ja stressaavat vähän liikaakin asioita ja sitä mitä muut ajattelevat. Mutta nyt ajattelen, että me eletään täällä itseämme varten ja jos jotain elämässään haluaa, niin sitä kohti pitää mennä. Varsinkin asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Vaikka minulla on rankkojakin aikoja takana, päivääkään en vaihtaisi pois. Olen kyllä todella onnellinen kaksospoikien äiti.

TEKSTI
Tiina Matala

äiti ja kaksosvauvat istuvat nurmikolla viltillä
Minna tuli kaksospoikien äidiksi 41-vuotiaana. – Onhan tämä kaiken kaikkiaan todella upea juttu, että sain kaksoset. Olisi voinut olla niinkin, että en saa lapsia, varsinkaan tässä iässä.