Täysin rinnoin

28.09.2026

Tämä on yhden äidin kokemus kaksosten täysimetyksestä, vaikeuksien kautta voittoon! Miten onnistuin ja mitä apuvälineitä käytin. Miksi lopetin vuoden jälkeen?

Kaksostyttömme Lumi ja Isla syntyivät maaliskuisena tiistai-iltana vauhdikkaasti. Sairaalaan lähdettiin noin klo 19 nopeasti tihenevien supistusten saattelemana ja Lumi syntyi klo 22.00, Isla 25 minuuttia myöhemmin. Viikkoja masussa heille ehtiä kertyä 36+3. Tytöt olivat tyypillisiä hieman ennenaikaisilla viikoilla syntyneitä vauvoja; todella unisia. Pieneen suppusuuhun ei kunnolla rinta mahtunut eivätkä he kauaa jaksaneet rinnalla olla, saati maitoa nostattaa. Imetys oli kuitenkin haaveena, vaikka edes osittain.

Unisten tyttöjen matka rinnalle

Vietimme puolisoni Topin kanssa sairaalan vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla 11 päivää. Ensimmäisestä päivästä lähtien aloin pumppaamaan maitoa sairaalan tehokkaalla tuplapumpulla kolmen tunnin välein. Motivaatio saada maito nousemaan oli kova. Olin onnistunut täysimetyksessä jo kerran ja tiesin pelin hengen, ilman ärsykettä tuotanto ei käynnisty. Ennen pumppaamista rintaa tarjottiin vauvoille vaihtelevalla menestyksellä. Useimmiten pieni käärö nukahti lämpöiseen ihokontaktiin ja syöminen jäi haaveeksi. Tyttöjä ruokittiin nenä-mahaletkulla, ruiskulla, sormisyötöllä ja myös imetysapulaitetta kokeiltiin. Osa tarjotusta maidosta oli luovutettua äidinmaitoa ja kaikki oman tuotannon pumppaussaaliit käytettiin.

Alku oli todella tahmea ja epätoivon tunteitakin tuli. Tuntui mahdottomalta ajatukselta saada heidät imemään rintaa tehokkaasti ja vielä yhtä aikaa. Topin apu kaikessa oli ihan välttämätöntä ja mietin, miten ikinä selviän yksin kotona heidän kanssaan. Omat maitomäärät alkoivat noin kuudentena päivänä nousta määrätietoisen pumppauksen tuloksena ja pian oltiinkin jo täysin omavaraisia. Pumppasin edelleen kolmen tunnin välein pitääkseni tahdin yllä. Päätimme ottaa imetyksen kannalta riskin, hylkäsimme vaivalloisen sormisyötön ja siirryimme tuttipullon käyttöön. Tuttipulloa pidetään riskinä imetykselle, koska vauva saa pullosta helposti ja nopeasti maidon, eikä välttämättä pulloon tottumisen jälkeen ole motivoitunut näkemään herutuksen vaivaa rinnalla. Tuttipullo vaatii myös erilaista imuotetta kuin rinta. Todellinen riski siis, mutta ajatus oli muutenkin, että Topikin osallistuu pienten ruokkimiseen ja kotona emme halunneet jatkaa ruiskuleikkejä. Pullosta tarjottiin omaa maitoa, ruokailu onnistui näin vaivattomasti ja tyttöjen painot lähtivät nousuun. Rintaa tarjottiin pienille edelleen aina ensin ja perään tarvittava annos pullosta. Saimme luvan lähteä kotiin.

Oman kotipesän ihme

Sairaala-aika oli oikein onnistunut. Meillä oli iso oma huone, Topi sai olla koko ajan kanssamme ja hänelläkin oli oma sänky. Henkilökunta tuli tutuksi ja kaikki olivat todella mukavia ja ammattitaitoisia, ruoka oli hyvää ja vieraita sai käydä. Pienten kaksosten isosisarukset odottivat kotona isovanhempien kanssa, iso kiitos siis myös heille. Kotiin oli kuitenkin ihana lähteä. 

Kotona on jotain, mitä sairaalassa ei ole, oma rauha. Omat sohva, sänky, jääkaappi, vessa ja omat rutiinit. Keho ja mieli rentoutuu, kukaan ei yhtäkkiä lyhyen koputuksen jälkeen paukkaa ovesta sisään ottamaan verikokeita, kyselemään vointeja tai tekemään inventaariota kaapeille. Kodin rauhassa pienten tyttöjen rinnalla olo parani nopeasti, imuote tuntui paremmalta ja he jaksoivat olla kauemmin hereillä. Päivä päivältä he olivat virkeämpiä ja jaksavampia. Opin nostamaan heidät itse vuorotellen sohvalta tyynyn päälle. Tuli tunne, että pärjään ja osaan, selviän pienten kanssa myös yksin kotona. Tuo tunne oli tärkeä etappi, vaikka olimme vielä pitkään sen jälkeen Topin kanssa yhtä aikaa vanhempainvapaalla.

Kysynnän ja tarjonnan laki

Aloin heruttaa pumpulla hetken aikaa maitoa ennen imetystä, jotta pienten olisi helpompi aloittaa. Vähensin herutusta pikkuhiljaa ja Isla sai noin viikossa juonesta kiinni, kohta hänelle ei tarvinnut heruttaa ollenkaan. Neuvolasta saimme lainaan kotiin puntarin ja imetyspunnitukset kertoivat, että hän saa tarpeeksi maitoa. Lumin kanssa prosessi oli vähän pidempi, noin kuukauden. Pumpulla heruttamisen sijaan aloitin imetyksen niin, että Isla aloitti ja kun maito alkoi herua, tarjosin Lumille toisen rinnan.

Lumille pumppasin kuukauden verran lisämaitoa, mikä hänelle tarjottiin pullosta rinnalla olon jälkeen. Pumppasin maitoa myös pakkaseen ensimmäiset pari kuukautta, jotta Topi sai myös syöttää heitä ja jotta maitomäärä jatkaisi kasvua. Tein välillä myös puolen tunnin tehopumppauksia sairaalasta saaduilla ohjeilla. 10 minuuttia pumppausta, 10 minuuttia lepoa ja sama setti kolme kertaa. Imetyksen ydin on kysynnän ja tarjonnan laki. Tähän perustuu myös vauvojen tiheän imun kaudet, mitä tehopumppaus matkii, vauva vaistomaisesti kasvattavaa maitomäärää lisästimulaatiolla. Tiheälle imulle kannattaakin antautua, varata paljon helppoa ruokaa, unohtaa pyykkivuoret hetkeksi, pyytää apua ja etsiä useamman kauden Netflix -sarja.

Koko perheen yhteinen projekti

Olimme hankkineet jo raskausaikana ison imetystyynyn kotiin odottamaan. Doomoo Buddy -tyynyä minulle oli suositellut monikkoperhevalmennuksessa eräs kaksosia täysimettänyt äiti ja se osoittautui ihan loistavaksi. Pitkän tyynyn sai kiedottua itsensä ympärille ja vauvat pysyivät sen päällä hienosti. Tyyny oli päivittäisessä käytössä ja ilman sitä ei lähdetty mihinkään. Sähköinen rintapumppu oli ehdoton, lanoliinivoidetta käytin ensimmäisestä sairaalapäivästä lähtien joka imetyksen jälkeen ja sen avuilla säästyin rinnanpään haavaumilta. Imetystaipaleen kaksi ensimmäistä kuukautta olivat tosi intensiiviset ja vaativat sitoutumista, myös Topilta. Imetys on koko perheen yhteinen projekti.

Isona apuna oli myös imetyskori, minulle oma ja kaksosten isosiskolle oma. Omassa korissani oli juomapullo, lanoliinivoide, harsoja, kosteuspyyhkeitä, kuulokkeet, kaukosäädin, käsivoidetta ja muuta pientä, mitä imetysmaratonin aikana saattaa tarvita. Tuolloin 4-vuotiaan isosiskon imetyskorissa oli piirustuslehtiä, kyniä, muutamia leluja ja kirjoja. Korin sai hakea silloin, kun äiti imetti ja muulloin korin sisällöllä ei saanut leikkiä. Korin sisältöä vaihdeltiin välillä ja se piti mielenkiinnon yllä. Kori oli käytössä imetystaipaleen ensimmäiset kuukaudet ja sai isosiskon keskittymään koriin ja sain itse keskittyä vauvoihin.

Vuoden maratoni

Alkuvaikeuksien jälkeen imetys sujui kuin itsestään. Imetin tyttöjä lähes aina samaan aikaan, jos toiselle tuli nälkä, tarjottiin myös toiselle. En koe, että imetystä olisi ollut ajallisesti paljoa enempää, kuin yhden lapsen kanssa. Paitsi ensimmäiset kaksi kuukautta vaativat paljon aikaa ja ponnistelua. Vauvojen yhteinen rytmi syömisissä ja nukkumisissa tarjosi eväät hyvään jaksamiseen. Imetin tyttöjä kokonaisen vuoden, mikä oli toiveenikin. Vuoden jälkeen tunsin, että tarvitsen kehoni takaisin itselleni ja lopetin. Olin vähentänyt imetyskertoja pikkuhiljaa sitä mukaa, kun kiinteitä aterioita tuli päivärytmiin mukaan. Vuoden iässä imetin heitä enää kerran päivällä ja kerran illalla. Illan imetys tippui pois viimeisenä. Lopetus oli hetken haikeaa. Mietin, miksi lopetan, vaikka näin suuren vaivan imetyksen onnistumisen eteen. Itselleni vuosi oli kuitenkin juuri sopiva aika, imetyksen loppuminen rauhoitti illat ja isikin kelpasi paremmin lohduksi ja nukuttajaksi.

Imetys on aikaa vievä, sitova kokopäivätyö. Ja suuri saavutus, oli vauvoja sitten yksi, kaksi tai enemmän. Kuitenkin pääasia on, että vauva saa maitoa ja olin valmistautunut myös siihen vaihtoehtoon, että kaksosia ruokitaan korvikkeella. Oma jaksaminen on pikkulapsiarjessa kaikkein tärkein asia, jos se loppuu, loppuu kaikki muukin. Omaa kehoa ja mieltä täytyy kuunnella. Äitiyttä ei mitata maitomäärillä.

Tuuli Viinikainen

Kaksosten touhuja ja suurperheen pyöritystä pääsee seuraamaan Instagram -tililläni @perhepaletti, tervetuloa!

Artikkelin kirjoittaja on artikkelityöryhmämme jäsen.