Päivähoitokokemuksia kaksosten vanhempana

12.06.2024

Perheessämme on kolme lasta: kolmevuotiaat kaksoset ja kuusivuotias isoveli. Esikoisemme aloitti päiväkodissa noin vuoden ikäisenä, ja päikkyarki on hänen osaltaan sujunut aina mukavasti. Kun kaksosten syntymä keskellä koronapandemiaa lähestyi, päätimme pitää kiinni esikoisen päivärytmistä. Vauva-arki oli rankkaa jo yhdenkin lapsen kanssa, emmekä olettaneet kaksosten olevan yhtään helpompia. Kun esikoinen oli päivät hoidossa, oli kaksosia hoitavalla vanhemmalla jonkinlainen mahdollisuus hengähtää silloinkin, kun toinen oli töissä. Sukulaisemme asuvat muutaman tunnin ajomatkan päässä, joten nopeasti saatavilla olevia apukäsiä ei meillä ollut tiedossa.

Aloitus

Kaksosten päiväkotiarjen aloitus koitti keväällä, kun he olivat noin vuoden ja kolmen kuukauden ikäisiä. Tein varhaiskasvatushakemuksen heti, kun se oli mahdollista, mutta kunnasta oltiin asian tiimoilta yhteydessä vasta parisen viikkoa ennen toivottua aloituspäivää. Tarjolla oli kaksi paikkaa samasta päiväkotiryhmästä, mutta eri päiväkodista kuin jossa esikoisemme oli.

Uuden kauden alkuun eli elokuulle luvattiin siirtopaikat esikoisen päiväkodista lähes varmasti. Koska ilmoitus hoitopaikoista tuli vasta silloin, kun se oli pakko antaa, emme voineet enää muuttaa suunnitelmia työhön paluun suhteen. Olin itse ollut kuntaan etukäteen yhteydessä ja yrittänyt edistää asian selviämistä, mutta yhteydenotollani ei ollut mitään vaikutusta.

Tiedossa oli siis puolitoista kuukautta kahden päiväkodin arkea. Etukäteen isoin mietinnän paikka oli logistiikka: Molemmat päiväkodit olivat 1–2 kilometrin päässä kotoa, mutta täysin eri suunnissa. Kaksosten päivät halusimme pitää lyhyempinä kuin esikoisella, joten käytännössä piti miettiä, miten saadaan kaksoset helpoiten mukaan päiväkodille esikoisen hoitoon jättämisen ja sieltä hakemisen ajaksi. Kahden turvakaukalon rehaaminen autosta ja takaisin ei innostanut. Ei myöskään ajatus kaksosten jättämisestä autoon odottamaan, sillä tällöin aikuisen mieli jäisi lasten kanssa autoon. Pelastajaksi tuli pyöräkärry: yksi vanhempi sai näin vietyä kolme lasta kerralla, ja kaikki lapset saatiin esikoisen riisumisen ajaksi aikuisen näkösälle. Kaupan päälle tuli vanhemmalle aamu-ulkoilu. Onneksi oli aurinkoinen ja kuiva kevät.

Päiväkotiarki

Päiväkodin aloitus sujui ilman sen kummempaa draamaa: kaksosista oli selvästi turvaa toisilleen. En muista, että kertaakaan olisin joutunut jättämään poikia hoitoon huonotuulisena. Kahdessa eri päiväkodissa oli toki omat tautinsa, mutta onneksi isompia sairastumisia ei tainnut ehtiä tulla.

Elokuussa kaikki lapsemme aloittivat samassa päiväkodissa, vierekkäisissä ryhmissä.

Ulkoilujen aikana he saattoivat leikkiä keskenäänkin, vaikka esikoisella oli toki jo omat kaverinsa. Jos esikoisemme halusi päivän aikana käydä ”retkellä” pikkuveljien ryhmässä, se monesti järjestyi.

Kaksosistamme vanhempi alkoi jo varhain puhumaan. Pikkuveli kommunikoi pitkään osin eleettömillä nyökkäyksillä ja lähes huomaamattomalla pään pudistuksella. Nykyisinkin, vaikka kumpikin puhuu jo hyvin, vanhempi toimii usein nuoremman puhemiehenä. Näin saattaa toimia toki myös esikoisemme, kotonakin.

Kaverit ja kaksosten keskinäinen side

Kaksosillamme on omia mutta myös yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ja he leikkivät usein yhdessä myös päiväkodissa. Mielestäni hoitajat ovat ottaneet hienosti huomioon poikien erityisen suhteen toisiinsa: jos hyvä leikki on kesken, sitä saatetaan ”varjella” häiriöiltä. Ja silloin, kun pojat päätyvät omiin puuhiinsa eri huoneisiin, välioven sulkemalla heidät saadaan keskittymään omiin touhuihinsa.

Kaksosistamme nuorempi löysi ensimmäisenä ”oman” kaverin. Ajoittain lapset leikkivät sujuvasti kolmistaan. Joskus kuitenkin pojistamme vanhempi on vaikuttanut hieman eksyneeltä, kun veli onkin viihtynyt enemmän jonkun toisen kuin hänen kanssaan. Tämäkin tilanne siis päiväkodissa huomattiin ja siitä meille vanhemmille kerrottiin! Myöhemmin hänkin kuitenkin löysi kaverin, jonka kanssa viettää aikaa veljen ollessa varattuna.

Olen ollut hurjan tyytyväinen siihen, miten päiväkodissamme on lapsemme huomioitu. Kaksosia ei ole yritetty laittaa samaan muottiin ja heitä kohdellaan omina yksilöinään. Olemme onnekkaita, sillä kaikki lapsemme ovat olleet lähes koko varhaiskasvatuksen ajan samassa päiväkodissa, jonka henkilökunta on tullut vuosien saatossa meille vanhemmille tutuksi. Tuntuu hyvältä, kun muutkin kuin lastemme ryhmien omat hoitajat kertoilevat poikien touhuista.

Jaana

Kirjoittaja on kolmen lapsen työssäkäyvä äiti, joka ajoittain haaveilee Hermione Grangerin ajankääntäjästä ja 1000 palan palapelin kokoamisesta yhdessä lasten kanssa.

Lue lisää varhaiskasvatusteemasta Suomen Monikkoperheet ry:n 10.6.2024 julkaistusta Kaksoset ja kolmoset varhaiskasvatuksessa -oppaasta.

Blogin kansikuva: Pexels / Yan Krukau