Samanlaiset, mutta niin erilaiset

02.03.2026

Tieto kolmosista saatiin, kun Kaunis odotus -kätilön ultrassa viikolla 7+3 paljastui kolme alkiota, joilla kaikilla oli sykkeet sekä sama pituus päästä häntään. Raskaus oli täysin yllätys, spontaani, ilman hedelmöityshoitoja.

Raskaus meni täsmällisesti loppuun asti niin, että kaikki kolme olivat täysin samanpituisia syntyessään. Vauvat syntyivät elektiivisellä sektiolla viikolla 32+1. A-vauva oli n. 1500 g, B-vauva 1600 g ja C-vauva 1500 g. A ja C-vauva ovat identtinen pari keskenään.

Aion tässä tekstissäni kertoa melko vapaata ajatuksen juoksua kolmosuuteen liittyen.

Sairaalajakso

Meille syntyi 31.7.2025 kolmospojat. Niin samanlaisia, mutta niin erilaisia.

Jo sairaalajakson aikana Jorvin osastolla hoitajat osasivat kertoa, kuinka kolme vauvaa ovat keskenään jo näin varhaisessa vaiheessa erilaisia luonteeltaan sekä temperamentiltaan.

Itse en vielä tässä vaiheessa tuntenut heitä kovin hyvin, sillä sektiohaavan kanssa liikkuminen oli välillä haastavaa, enkä haavan takia uskaltanut nostaa vauvoja itse syliin ensimmäisillä tapaamiskerroillamme. Kuitenkin se, mitä hoitajat osasivat hienosti meidän vauvoistamme jo kertoa, oli aivan totta, kun pääsin heidän kanssaan itse touhuamaan hoitotoimenpiteitä. Yksi on malttamattomampi, toinen rauhallisempi, joku syö reippaasti, toinen opettelee vielä pullon kanssa syömistä.

Oli aika ihmeellistä olla yhtäkkiä neljän lapsen äiti, alle kahden vuoden sisällä, sekä lisäksi yrittää tutustua kolmeen uuteen vauvaan samalla kertaa. Halusin tietää heistä jo teho-osastolta lähtien niin paljon kuin vain sain tietoa kerättyä. Ja jo neljä tuntia sektion jälkeen menin huoneesta toiseen itsekseni tutustumaan vauvoihin. Olisi ollut ehkä fiksumpaa vaan levätä sektion jälkeen sängyssä ja odottaa edes yksi päivä, kun perheen pappakin tuli vasta seuraavana päivänä teholle meitä moikkaamaan. Mutta minkä sitä omalle luonteelleen voi ja oli tiedettävä, kenellä menee kofeiini, kenellä on keskoskaapissa kansi auki, kenellä on hengityksen tuki. Oma pää oli kyllä jo siinä vaiheessa aivan sekaisin, kuka vauvoista oli nyt kuka. Sen lisäksi oli tietysti kyseltävä hoitajilta, miksi menee kofeiini ja mitä se tarkoittaa, entä mikäs laite tämä on tai tuo. Lopulta, kun teho-osasto ja Jorvin jatko-osasto oli jo takanapäin, voisin todeta, että teoriatasolla aika lailla onnistuisivat keskoslapsen hoitotoimenpiteet.

Jos tämä blogitekstini tavoittaa hoitajia, niin kiitos, kun jaksatte kaiken keskellä kertoa asioista sekä jutella ihan mistä tahansa muustakin.

Kolmosvauvojen luonteet

Vauva A on erittäin rauhallinen ja seurailee, mitä ympärillä tapahtuu. Hän on ollut kotiutumisesta lähtien juuri tällainen eikä ole vielä 7 kuukauden kalenteri-ikäänkään mennessä muuttunut yhtään villimmäksi tapaukseksi. Vauva A jaksaa odottaa vuoroaan, mutta silti hän pääsee välillä olemaan ensimmäinen, sillä välillä täytyy myös muiden odottaa, vaikka ei osaisikaan. Vauva A on myös yleensä aina erittäin iloinen, hymyilee, nauraa ja juttelee paljon.

Vauva B on meidän vauhdikkain vauva, joka ei pysy edes sylissä paikallaan. Hän heiluttaa koko kehoaan kaikin voimin, niin lattialla ollessaan tai sitterissä istuessaan. Hetken hän malttaa sylissä tai sitterissä olla, mutta osaa jopa kääntyä sitterissä “mahalleen”. Vauva B lähti kääntymään joulukuussa molemmin päin jo 2,5 kk korjatussa iässä. Tammikuussa hän osasi 3,5 kk korjatussa iässä mennä konttausasentoon ja tekemään painon siirtoa. Samalla hän oppi hyppäämään ja ryömimään eteenpäin. Nyt tällä hetkellä hän osaa lankuttaa sekä alkaa ottamaan tukea vasten jalkoja alle, ikää on nyt 4,5 kk korjattua. Katsotaan, millon hän päättää juosta, toivottavasti vasta reilun vuoden iässä. Hän on myös hyvin puhelias, kiljuu sekä tutkii erittäin tarkasti yksityiskohtia. Niin sanotusti hän alkaa aina “asentamaan” jokaista asiaa, mitä eteen tulee (lelukaaret, sängyn renkaat, you name it). Hän ei mielellään odota ja osaa ilmaista turhautumista valittamalla, ei niinkään itkemällä. Vauva B on erittäin hyväntuulinen, nauravainen ja reipas kaveri.

Vauva C on jotain vauva A:n ja B:n väliltä. Hän on myös alkanut nyt hakemaan polvia alle konttausasentoon, mutta silti viihtyy ihan X-asennossa pitkiäkin aikoja seuraten vauva B:n menoa. C on iloinen, puhelias, osaa odottaa hetken vuoroaan. C-vauva on välillä herkkä. Varsinkin hän herää useasti kauhuitkuun unilta, eikä osaa heti hahmottaa, onko unessa vai oikeassa maailmassa. Sitten hän rauhoittuu, kun avaa silmät kunnolla.

Jokainen vauva on mielestäni niin samanlainen, ettei välttämättä muut ymmärrä heti heidän luonteissaan eroavaisuuksia. Erot ovat melko pieniä ja varsinkin A ja C vauvat identtisyydestään johtuen menevät helposti muilla sekaisin. Kuitenkin, jos joku erehtyy minulta kysymään, onko heistä ilmennyt eroavaisuuksia, osaan kertoa pitkänkin tarinan jo jokaisesta omana yksilönään.

Kaikista tärkeintä, mitä kolmosuuteen tulee, on muistaa heidän olevan yksilöitä. Joskus kun heitä hoitaa niin sanotusti liukuhihnalla, saatan tuskailla, miksi tämän kanssa nyt ei tämä asia onnistu, miksi tämä ei pysy yhtään paikallaan tai miksi tämä ei syö nyt kun muut jo osaavat. Lopulta kun pysähtyy miettimään, muistaa heidän olevan yksilöitä. Pohdin, tarvitseeko vauvan osata heti kaikkea, vaikka kaveri osaisi. Antaa siis jokaisen opetella rauhassa yksilöllisesti.

Esikoisen sekä taaperokaverin hassut reaktiot

Esikoistyttömme on reagoinut vauvoihin erittäin hyvin. Hän haluaa dagiksessa kantaa kahta nukkea kerrallaan, sillä on tottunut, että vauvoja on aina useampi. Hänelle on todennäköisesti täysin normaalia, että vauvoja on enemmän kuin yksi. Joskus hänelle varmaan valkenee todellisuus tästä, että meidän tilanne on erittäin harvinainen, eikä kavereilla välttämättä ole sisaruksena kolmosvauvoja. Esikoinen ei vielä tunnista, kuka kukin vauvoista on. Välillä hän osaa sanoa vauva A, vauva B ja vauva C, kun toivottaa kaikille vuorollaan hyvää yötä. Joskus hän tapailee nimiä, kun olen hänelle kertonut, kuka kukin on ja missä.

Mammakaverini lapselle (9/2023) on meidän tilanteemme vuoksi ollut normaalia, että vauvoja on nyt hänen taaperokaverinsa kodissa kolme. Hän on toisaalla kylässä ollessaan kysynyt, että missä muut vauvat ovat, kun kylässä oli syntynyt vain yksi vauva, kuten yleensä tapahtuukin.

Haluan toivottaa kaikille monikkoperheille ihanaa kolmosten päivää (3.3.). Kaksoset, kolmoset, neloset, kaikki ovat ihmeitä, joita me itse saamme todistaa ja elää heidän kanssaan.

Varsinkin te, jotka olette nyt odottamassa kolmosia tai saaneet juuri ultrassa tietää tilanteenne, niin toivotan paljon tsemppiä, onnea ja muistakaa vetää vahvana tiiminä arkea eteenpäin.

Ida

Kirjoittaja on 29-vuotias nainen Kirkkonummelta, jolle syntyi kesän 2025 lopulla kolmospojat. Ennestään perheeseen kuuluu pappa (suomeksi isä), syyskuussa –23 syntynyt tyttö sekä 4-vuotias jackrussellinterrieri.

Suomessa vietetään vuosittain valtakunnallista Kolmosten päivää maaliskuun kolmantena päivänä (3.3.).