Viikonloppumatka julkisilla

10.07.2025

Valkoinen isä lapsineen junassa. Isä istuu ikkunapaikalla vauva sylissään ja katselee ulos ikkunasta. Etualalla selin kameraan on lapsi, joka nojaa käsillään hänen ja muun perheen välissä olevaan pöytään.

Asumme juna-aseman läheisyydessä. Hiihtoloman lähestyessä aloimme miettiä, pitäisikö tehdä jonkinlainen reissu koko perheen voimin junalla. Kaksosemme olivat vielä alle nelivuotiaita, joten junamatkailu oli budjettimielessäkin varteenotettava vaihtoehto. Olimme varausten kanssa liikkeellä kuitenkin todella myöhään, vain parisen viikkoa ennen matkan toivottua ajankohtaa, joten odotukset majoituksen löytymisen suhteen eivät olleet kovin korkealla.

Pähkinä numero yksi: Majoitus

Kaksi aikuista ja kolme alle kouluikäistä lasta tarvitsevat ison huoneen. Ei puhettakaan, että yrittäisimme nukuttaa vauhdikkaita kaksosiamme matkasängyissä. Samasta syystä me vanhemmat emme halunneet nukkua lasten kanssa samassa sängyssä. Kaksi erillistä huonetta oli budjettisyistä poissuljettu. Matkaamme määrittikin merkittävästi se, mistä kaupungista sattuisi löytymään vapaana riittävän iso hotellihuone – ja vielä sopuhintaan. Sellainen löytyikin ehkä hieman yllättäen Helsingin keskustasta: Kaisaniemen Scandicissa on todistetusti suuri kulmahuone ja sängyt viidelle hengelle. Huone oli meidän porukalle täydellinen, vaikka näköala koostuikin vastapäisen toimistorakennuksen ikkunoista.

Ennen matkaa hekumoin ajatuksella hotelliaamupalasta: valmis buffetti, ei ennakkovalmisteluja, ei tiskivuorta! Todellisuushan oli sitten se, että toinen vanhemmista viihdytti lapsia pöydässä sillä aikaa, kun toinen lappasi buffetista lautasen toisensa jälkeen. Tuttu kuvio muissakin monikkoperheissä, uskon. Itse olin ajatellut, että lapset saisi vesimelonin voimin viihtymään pöydässä vaikka kuinka pitkään, mutta eihän oudossa ympäristössä vesimeloni tai edes karjalanpiirakka kauhean kauaa jaksa viihdyttää. Onneksi ikkunan alla meni ratikoita ja sähköbusseja tiheästi sunnuntainakin, ja lapset viihtyivät tiiviisti ruokasalin ikkunalla. Sillä aikaa vanhemmat saivat nauttia aamupalansa loppuun.

Pähkinä numero kaksi: Logistiikka

Kaksosten kuljetukseen otettiin mukaan Britaxin sisarusrattaat. Ne sai helposti pakettiin, jonka siirtely onnistui kapeistakin ovista. Itse asiassa olin kyseiset rattaat hankkinutkin juuri tuosta nimenomaisesta syystä. Rattaissa kaksosemme sai myös nukahtamaan päiväunille, vaikka muuten tuossa ikävaiheessa päiväunista kieltäydyttiin kroonisesti.

Junamatka on taattu hitti, kun sen viettää Intercityn leikkivaunussa. Yksi vanhemmista vahti lapsia, ja toinen sai huilia, lukea tai kuunnella musiikkia omalla paikalla.

Helsingissä julkisten kyytiin pääsi poikkeuksetta mukavasti myös tuplarattailla.

Kun lähdimme takaisin päin, kaksoset nukkuivat parhaillaan päiväunia rattaissa. Siirryin heidän kanssa esteettömään vaunuun, jossa oli vapaata lattiatilaa vaunuille. Kun lapset heräsivät, syötiin vähän välipalaa, laitettiin rattaat kasaan ja siirryttiin muun perheen luokse leikkivaunuun.

Pähkinä numero kolme: Ruokailu

Pienten lasten kanssa aterioiden suunnittelu on välttämätöntä. Kun mietimme retkikohteita, selvitimme aina, onko paikan päällä kahvilaa, voiko siellä syödä omia eväitä tai mitä ravintoloita on lähettyvillä. Ravintolapäätös tehtiin sen perusteella, että ketjuravintolassa oli tarjolla muutama lasten annos. Hieman alkoi jännittää, kun astuttiin ravintolan ovesta sisään ja nähtiin, että kyseessä olikin aika fiinin näköinen paikka: valkoiset pöytäliinat, jokaisessa pöydässä kapea korkea kukkamaljakko, ja vaalealla kankaalla verhoillut loosit. Ja meidän porukka istutettiin juuri sellaiseen loosiin! Kun lapset saivat heti tilauksen jälkeen eteensä pyytämättä tarjoillut alkupalat, porkkanatikkuja ja kurkkua, oma jännitys kuitenkin helpotti.

Juna kotiin lähti puolen päivän maissa, joten päätimme korvata lounaan kioskin karjalanpiirakoilla, jogurteilla ja hedelmillä. Kotona odotti pari pakettia pinaattilettuja.

Mitä jäi mieleen?

Kaksosemme syntyivät korona-aikaan, jolloin liikkumista tuli rajoitettua todella paljon. Sukulointia tehtiin harvakseltaan, kyläilyt ystävien luona jätettiin minimiin. Vauvavuosi oli todella rankka valvomisineen ja syöttörumbineen.

Arjen oravanpyörään jää helposti jumiin. On helppo jättää asioita tekemättä, jos niistä ei ole kokemusta. Itselleni on huomattavasti helpompi kuvitella epäonnistuminen kuin onnistuminen.

Kun odotukset ovat matalalla, on kuitenkin helppo onnistua. Meidän perheen ensimmäinen kaupunkiloma vaati suunnittelua, mutta ei mitään sellaista, mitä ei pitäisi miettiä muutenkin, kun kaksosten kanssa kotoa lähtee. Puolison kanssa päätimme, että aloitetaan yhden yön reissulla: jos kaikki meneekin pieleen, niin kohta pääsisi joka tapauksessa kotiin. Itselle pieni tauko arjesta teki todella hyvää ja onnistumisen kokemus kantoi pitkälle.

Jaana

Kirjoittaja on kolmen lapsen työssäkäyvä äiti, joka on huomannut, että on helppo olla kiirehtimättä, kun saa nukuttua riittävästi.

Kannen kuva: Getty Images Signature/Canva pro