Yksinhuoltajan arkea 1/4: ”Miten äiti osasit tehdä kaksi vauvaa?”
12.02.2026
Toinen kaksosistani kysyi muutama päivä sitten, ”Miten äiti osasit tehdä kaksi vauvaa?” Piti hetken miettiä mitä vastaisin kahdelle neidille, jotka tuijottivat odottavasti vastausta. Vastaus olisi ollut aika helppo, jos perheessämme olisi lasten isä kuvioissa, mutta vaikean eron jälkeen oli hieman pohdittava vastaustani.
Olen yksinhuoltajaäiti 5-vuotiaille vauhtimimmeille. Tyttöenergiaa siis löytyy ja ääntä sitäkin enemmän!
Vanhempani, jotka paremmin tunnetaan meillä mummana ja ukkina ovat tärkeässä osassa meidän pienessä perheessä. Kysyttäessä tytöiltä, keitä perheeseemme kuuluu, tulee vastaus kuin yhdestä suusta: ”Äiti, sisko, mumma ja ukki.”
Oman lapsuuteni vietin kahden isosiskon ja pikkuveljen kanssa. Isä töissä ja äiti kotiäitinä, josta olenkin kiitollinen, että saatiin koulupäivien jälkeen lämpimäisiä välipalaksi, eikä ikinä tarvinnut tulla nälkäisenä tyhjään kotiin. Kouluvuoteni menivät enemmän kavereihin ja ulkopuolisiin tekijöihin, kuin keskittymisessä opiskeluun, joka näkyi arvosanoissa, mutta sain kuitenkin juhlia ylioppilasjuhliani ylpeänä vuonna 2003.
Tuulet olivat jo olleet jonkin aikaa ulkomailla siskon muutettua Englantiin, jonne päädyin itsekin YO-kirjoitusten jälkeen. Sydän jäikin 15 vuodeksi maailmalle töitä tehden ja palasin koti-Suomeen vasta, kun tuplaihme ilmoitti tulostaan vuonna 2019.
Olimme tavanneet kaksosten isän kanssa, kun olin lyhyellä lomalla Suomessa. Raskaustestin tein työreissulla Sveitsissä, ja yllätys olikin melkoinen tämän näyttäessä positiivista! Silloinen pomo olikin ensimmäinen, kenen kanssa iloisen uutisen sain jakaa! Kotiinpaluu Suomeen ei ollut tulevaisuuden suunnitelmissa, mutta raskaus oli alusta asti haastava, joten paras vaihtoehto oli muuttaa kirjat Suomeen. Tieto monikkoraskaudesta oli paras uutinen ikinä, monien vuosien haaveilun jälkeen!
Ulkomaille on edelleen kova ikävä, mutta tällä hetkellä koti on täällä. Kokemuksia maailmalla en vaihtaisi mihinkään ja olen kiitollinen kaikista uskomattomista muistoista yksityiskoneista jahteihin!
Uusperheen arki pienten kaksosten kanssa ei ollut ruusuilla tanssimista ja lisämaustetta kuukausi tyttöjen syntymästä toi maailmanlaajuisen Koronapandemian puhkeaminen.
Arjen haasteet erottivat parisuhteen ja perheen, ja jäinkin yllättäen yksinhuoltajaksi. Ero oli riitaisa ja mutkien kautta päädyttiin jopa käräjille asti, josta sain yksinhuoltajuuden pari vuotta sitten. Isä ei omasta tahdostaan ole halunnut olla tyttöjen elämässä, mikä on ollut lottovoitto minulle, mutta surullista lasten puolesta, jotka jo kovasti miettivät, miksi heillä ei ole isää kuten kavereilla. Mutta onneksi esimerkiksi isänpäivät tunnetaan meillä ukinpäivänä, myös tarhassa.
Perhekerho, avoin varhaiskasvatustoiminta ja seurakunnan tarjoama Pikkuhelppi olivat meidän elämässämme isossa osassa. Ja koronan jyllätessä pahimmillaan, toimintaa tarjottiin onneksi ulkona. Pidinkin tytöt kotona, kunnes täyttivät 3 vuotta ja olen kiitollinen, että pystyin olemaan kotiäitinä ennen päiväkotiarkea.
Meillä haasteena on ollut jaksamiseni ja ollaankin onnekkaita, kun ollaan saatu viikoittain kotiapua ja meillä on myös tukiperhe auttamassa arjessamme.
Nyt tytöt ovat arkipäivät tarhassa ja viikonloput vietetään yleensä ulkoillen ja ystäväperheitä tavaten. Tämä kevätkausi vielä nautitaan päiväkodin tuomasta helppoudesta, ennen kuin syksyllä siirrytään esikouluun, pienestä kodinomaisesta kuplasta suureen maailmaan koulun tiloissa.
Niin, ja mitä siis vastasin kysymykseen, miten äiti osasi tehdä kaksi vauvaa?
Yritin olla mahdollisimman rehellinen ja vastata yksinkertaisesti ja lapsentasoisesti, jonka jälkeen tyttö A sanoi siskolleen hyvin tietävästi, äidin nielleen kaksi tyttösiementä. Ja tämä riitti tässä vaiheessa vastaukseksi molemmille.
Ensi kertaan!
Päivi ja vauhtimimmit
Kirjoittaja on yksinhuoltaja, joka elää arkeaan kahden 5-vuotiaan tytön kanssa. Tämä on neliosaisen blogisarjan ensimmäinen kirjoitus.
Kuvat perheen kotialbumi.