kaksoset, taaperot, istuvat talvihaalareissa lumessa kaksoset, taaperot, istuvat talvihaalareissa lumessa

”JOKU TOINEN JOKA YMMÄRTÄÄ MINUA TÄYSIN”

30.06.2021

Artikkeli on julkaistu Monikkoperheet-lehdessä 1/2021

Kun helsinkiläiset kolmosodottajat Tiia Syrman, 36, ja Johanna Ronkanen, 31, osuivat samaan monikkoperhevalmennukseen tammikuussa 2019, he eivät arvanneet, ettei tuo kohtaaminen jäisi ainoaksi. Vertaistuki on ollut molemmille arvokasta.

-Satuimme samaan monikkovalmennukseen ja myöhemmin bongasimme toisemme monikko-odottajien Facebook-ryhmästä. Sairaslomalle jäätyämme kävimme kertaalleen lounaalla yhdessä, kertoo Tiia naisten kohtaamisesta kaksi vuotta sitten.
Johanna jatkaa: Emme ehtineet tavata kuin kerran, kun pian jo jouduinkin Naikkarille (Naistenklinikka Helsingissä) vuodelepoon. Hassu kyllä, ei kulunut kauaa, kun Tiia jo seurasi perässä, ja juttu jatkui sitten siellä.
Naistenklinikalla Tiia oli vuodelevossa, mutta Johanna pystyi liikkumaan ja kävi Tiian huoneessa kylässä.
-Onneksi olimme tavanneet jo aiemmin ja tiesin Johannan olevan siellä, sillä juttuseura teki hyvää. Kun mainitsin kätilölle Johannan visiitistä, hän huokasi tyytyväisenä, että hyvä kun yhteys on jo löytynyt, he kun eivät tietenkään saa kertoa muista potilaista, mutta arvasivat vertaistuen olevan tervetullutta, Tiia kertoo.

Lapsilla ikäeroa noin viikko

Johannan kolmoslapset syntyivät ensin, 29.4.2019, ja Tiian trio noin viikko Johannan lapsia myöhemmin. Tiian lapset syntyivät vähän pienemmillä raskausviikoilla, joten kehitysiässä eroa on noin kuukausi. Lasten tehohoitojakson jälkeen molemmat naiset ja kaikki lapset siirrettiin Jorvin sairaalaan Espooseen.
-Kun vastasyntyneiden teho-osastolla alkoivat lääkärit puhumaan siirrosta Jorviin, sain Johannalta kullanarvoista tietoa ja tukea Jorvin systeemeistä. Teholta pois pääseminen oli toisaalta helpottavaa, mutta toisaalta siellä olo tuntui myös niin turvalliselta, että Jorviin siirtyminen jännitti. Johannan avulla tiesin edes vähän mitä odottaa. Jorvissa päädyimme jopa samaan huoneeseen, josta Johannan vauvat olivat juuri siirtyneet pienempään huoneeseen odottamaan kotiutumista, Tiia kertoo.
Jorvissa naiset tapasivat pariin otteeseen, mutta tuolloin päivät olivat niin hektisiä vauvojen synnyttyä, ettei millekään ”ylimääräiselle” jäänyt aikaa.

Toiselta vinkkejä kantamiseen ja keinuun

Nyt molemmissa perheissä asustaa hieman alle kaksivuotiaat kolmoslapset. Tiian perheeseen kuuluvat mies Simo Syrman, 36, esikoinen Eero, 6, ja kolmoset Aarni, Vilho ja Iida. Johannan perheessä kolmoset ovat esikoiset. Perheeseen kuuluvat Johannan lisäksi aviomies Lassi, 36, sekä kolmoslapset Isabel, Lukas ja Jade.
-Lasten synnyttyä olemme olleet yhteydessä toisiimme enimmäkseen sosiaalisen median kautta. Kun lapsilla alkoi olla ikää sen verran, että aloimme suunnittelemaan tapaamista muiden 2019 kolmosperheiden kesken, iski korona ja tapaaminen jäi odottamaan parempia aikoja. Kesällä 2020 tapasimme Johannan kanssa leikkipuistotreffien merkeissä. Näillä treffeillä muuten opin Johannalta, että kaksi pikkutaaperoa mahtuu kätevästi samaan vauvakeinuun selät vastakkain, enpä ollut tuota itse hoksannut, Tiia kertoo.
Johanna kokee saaneensa Tiialta apua monessa asiassa, mutta yksi asia erityisesti nousee mieleen:
Olen kysellyt Tiialta neuvoja esim. kantovälineisiin liittyen, hän kun on näissä asioissa haka! Kantovälineet olivat lasten ollessa vauvoja iso helpotus, koska tuolloin sai omat kädet vapaaksi, mutta pystyi kuitenkin antamaan vauvalle hänen kaipaamaansa läheisyyttä.
-Lisäksi ystävyyteemme on kuulunut keskustelutukea, tsemppaamista, ilojen ja surujen jakamista. Koen saaneeni Tiialta henkistä tukea jo siitä lähtien, kun ensi kertaa tapasimme. Pelkkä ajatusten vaihtaminen tuntui mahtavalta – jes, on joku toinen joka ymmärtää minua ihan täysin!

Kerrostalokolmioon mahtuu hyvin

Kolmosten odotuksessa, synnytyksessä ja pikkulapsiajassa on Tiian mukaan ollut paljon hyvää.
-Positiivisesti on yllättänyt se, mistä kaikesta sitä voi ihminen selvitäkään. Aluksi uutinen kolmosista tuntui hurjalta, mutta loppujen lopuksi ihan lapsiperhearkea tässä eletään. Totta kai kolmosten myötä tarvitaan kolmet talvihaalarit, kolme syöttötuolia ja kolminkertainen määrä vaipanvaihtoja. Kolminkertainen määrä käsiäkin olisi usein kiva olla, mutta rullaa tämä arki näinkin. Toistaiseksi olemme mahtuneet hyvin kerrostalokolmioon. Julkisen liikenteen, kaksosrattaiden, kantovälineiden ja polkupyöräkärryn avulla liikkuminenkin onnistuu yllättävän mutkattomasti (tosin koronan myötä enempi reissaaminen on toki jäänyt tekemättä).
Myös Johannalle matka monikkovanhemmaksi on sisältänyt positiivisia käänteitä.
-Se yllätti, että raskaus sujui lopulta todella hyvin, ja lapset syntyivät raskausviikoilla 33+4. Myös sektiosta toivuin fyysisesti erittäin hyvin. Arjessa voimavarat ovat välillä olleet kortilla, mutta aina vaan uudestaan saa yllättyä oman tukiverkoston tarjoamasta vankkumattomasta tuesta ja vilpittömästä avusta.

Vähemmistönä vähemmistössä

Haastavaksi monikkovanhemmuudessa Johanna ja Tiia ovat kokeneet riittämättömyyden tunteen, jonka joutuu usean samanikäisen lapsen kanssa kohtaamaan päivittäin.
-Kolmosten äitinä tämä haaste on jopa konkretisoitunut aika usein: minulla on vain kaksi rintaa, kaksi kättä ja kaksi jalkaa, joille istahtaa. Välillä sitä on toivonut, että voisi kopioida itsensä. Tästä riittämättömyyden tunteesta tuskin koskaan pääsee kokonaan eroon, joten sen kanssa täytyy oppia vain elämään. Tähän liittyen olemme nähneet tärkeäksi antaa lapsille vuorotellen kahdenkeskistä aikaa toisen vanhemman kanssa, jolloin he saavat kerrankin nauttia aikuisen jakamattomasta huomiosta, Johanna kertoo.
Kolmosten vanhemmuuden sekä Johanna että Tiia kokevat poikkeukselliseksi monikkovanhempien joukossa.
-Kolmosten vanhempana koen välillä olevani ikään kuin ”vähemmistönä vähemmistössä”, koska kaksosia syntyy niin paljon enemmän. Tästä huolimatta toivoisin, että myös meitä muita monikkoperheitä tuotaisiin esille ja muistettaisiin mainita, sillä monikkous on muutakin kuin vain kaksosuutta, kiteyttää Johanna tärkeän viestin.
Haastattelun lopuksi Tiia kertoo toiveen, jonka monet voivat varmasti jakaa:
-Toivottavasti koronatilanne kohtapuoliin helpottaisi niin, että pääsisimme taas tapaamaan Johannan perhettä ja muita kolmosperheitä.

Teksti: Raisa Ojaluoto

Johannan perheen elämää voi seurata Instagramissa Triplatohinaa-nimisellä tilillä.

Kaksi kolmosten äitiä, molemmilla yksi lapsi sylissä ja edessä rattaat, joissa molemmissa istuu kaksi lasta kesäisissä tunnelmissa.
Helsingissä asuvat Tiia ja Johanna ovat ystävystyneet samaan aikaan osuneen kolmosten odotuksen ja synnytyksen kautta.
Vasemmalla Tiia, jonka sylissä on Iida, rattaissa vas. Vilho ja oik. Aarni. Johannan sylissä on Isabel, rattaissa vasemmalla Jade ja oikealla Lukas.
Kuvaaja: Simo Syrman