Läheinen ja luotettava vai kateellinen ja katkera? Monikkosisarusten keskinäisessä suhteessa on monia sävyjä

06.11.2020

Artikkeli on julkaistu Monikkoperheet-lehdessä 4/2019

Teetin lokakuussa 2019 monikkosisaruksille kyselyn heidän keskinäisestä suhteestaan. Tässä artikkelissa tarkastelen, miten monikkosisarukset kuvailevat suhdettaan adjektiivien ja muutamien avoimien vastausten avulla. Monikkosisaruus ei ole haaleaa ja ”ihan kivaa”, vaan siihen liittyy suuria tunteita − niin hyvässä kuin pahassa.

Kyselyyn vastasi 83 kaksossisarusta ja kolme kolmossisarusta. Vastaajista valtaosa oli naisia; miehiä oli noin joka kymmenes. Noin puolet vastaajista oli 21−40-vuotiaita. Noin joka kuudes oli alle 20 vuotta ja noin kolmannes yli 40 vuotta. Neljällä vastaajalla viidestä monikkosisarus oli samaa sukupuolta kuin vastaaja. Suurimmalla osalla vastaajista oli myös muita sisaruksia.

”Kohtukaveri on paras ystävä”

Eniten suhdetta kuvailtiin läheiseksi ja luotettavaksi mutta usein myös rakastavaksi, lämpimäksi, välittäväksi ja huolehtivaksi. Moni vastaaja kertoi, että vierellä on aina sydänystävä, johon voi luottaa ja tukeutua täysin ja joka ei jätä eikä petä. Monikkous tuokin turvaa elämään. Vaikka joskus riidellään ja sanotaan pahasti, oma monikkosisarus pysyy elämässä aina. Hän myös hyväksyy ja ymmärtää, joskus paremmin kuin kukaan muu ja toisinaan pelkästä katseestakin. Sanottiin myös, että sellaista apua tai tukea ei olekaan, mitä ei omalta monikkosisarukselta saisi tai mitä ei hänelle antaisi. Monikkous nähtiin voimavarana ja tukipilarina elämässä.

”Suora linja yhteen ihmiseen maailmassa”

Suhde koettiin ainutlaatuiseksi: ”Meillä on aivan erityislaatuinen side ja yhteys, joka ei ole verrattavissa muihin ihmissuhteisiin”. Oman monikkosisaruksen kerrottiin olevan enemmän kuin paras kaveri ja enemmän kuin sisko. Jotkut vastaajat myös kuvailivat sanatonta, vaistonvaraista yhteyttä mm. siten, että tekevät joskus toisistaan tietämättä samoja asioita yhtä aikaa tai aavistelevat, joskus hyvinkin osuvasti, asioita toisistaan.

”On ihanaa olla kaksonen!”

Keskusteluyhteyttä kuvailtiin suoraksi ja avoimeksi. Monikkosisaruksen kanssa voi jakaa kaiken ja puhua mistä tahansa. Keskusteluja kuvattiin välillä hyvinkin terapeuttisiksi, rehellisiksi, kannustaviksi ja voimaa antaviksi. Monikkosisaruksen kanssa on myös hauskaa, sillä suhdetta kuvattiin kivaksi, mukavaksi, iloiseksi ja hassuttelevaksi. Monikkosisaruksen seurassa ei tarvitse jännittää: suhdetta kuvailtiin helpoksi, rennoksi ja välittömäksi. Suhde nähtiin reiluna ja tasavertaisena.

”Tätä ei rahalla saa”

Suhdetta pidettiin rikkautena, tärkeänä ja merkityksellisenä. Sitä osattiin arvostaa ja siitä oltiin kiitollisia, iloisia ja onnellisia, vanhemmiten vielä enemmän kuin nuorena.Suhteen nähtiin jopa antavan elämälle ylipäätään suurempaa merkitystä.Suhteesta ja omasta monikkosisaruksesta puhuttiin kauniisti: ”Kaksosuus on aivan parasta elämässä! Melkein säälin yksösiä, koska tiedän, mitä heiltä puuttuu ja mitä he eivät saa koskaan kokea”, ”Hän on paras ystäväni. En tiedä, mitä tekisin ilman häntä, mutta sen voin sanoa varmasti, etten olisi minä, jos häntä ei olisi elämässäni”, ”Hän on ihan paras ja niin tärkeä ihminen minulle”.

”En ole saanut muuta kun haukkumisia, kateellista käyttäytymistä”

Ilo ja ihanuus ei ole kuitenkaan koko kuva, vaan joidenkin monikkosisarusten suhde hiertää jollakin tavoin. Tällöin suhdetta kuvattiin mm. epätasa-arvoiseksi, kateelliseksi, vaikeaksi, pettyneeksi, vihaiseksi, etäiseksi ja kaipaavaksi. Erityisesti koettu vastavuoroisuuden puute hankaloittaa monikkosisarusten välejä.

Eräs vastaaja sanoo, että vanhemmiten sisaruksen luonne on muuttunut niin, ettei tämä enää kuuntele, vaan vain tämän omat jutut ovat tärkeitä. Toinen vastaaja kertoo: ”Minä kuuntelin ja autoin häntä kaikin keinoin. Hän auttoi minua niin kuin itse halusi. Olisin toivonut samanlaista siskoa kuin itsekin olin”.

Eräs vastaaja sanoo, että suhteessa kaksossisarukseensa hän on ollut jo pitkään kuin äidin roolissa eli auttanut, tukenut ja kannustanut. Hän myös kokee olevansa velvollinen auttamaan kaksossisarustaan enemmän kuin muita sisaruksiaan juuri siksi, että he ovat kaksosia. Itse hän ei koe saaneensa kaksossisarukseltaan apua. Hän kokee osansa raskaaksi.

Monikkosisaruksen kateellisuudesta puhuu moni vastaaja. Eräs vastaaja on kohdannut kaksossisaruksensa kateellisuuden ja katkeruuden mutta kertoo itse auttaneensa sisarustaan monin eri tavoin. Vastaaja sanoo, ettei voi antaa sisarukselleen anteeksi. He eivät ole enää tekemisissä keskenään.

Kilpailua ja irrottautumista

Joskus monikkosisarusten välillä on yksipuolinen kilpailuasetelma. Eräs vastaaja kertoo, että hänen kaksossisaruksensa kokee hänet ”uhkana”, vertailee heitä ja tuntee painetta hänen menestymisestään työelämässä. Toisen vastaajan mukaan hänen kaksossisaruksensa puolelta ”koko elämämme oli yhtä kilpailua”. Toisaalta suhteen liian voimakas tiiviys ja kaksosidentiteetti voivat aiheuttaa hankaluutta ja oman itsen etsintää.

Eräs vastaaja kertoo: ”Koen kaksosuuden onneksi sekä kiroukseksi. En tiedä vieläkään tiedä, mitä tarkoittaa yksilö, aina olemme olleet ’me’. Itseäni etsin vieläkin. Olemme tiivis paketti, halu on irrottautua ja tietää kuka on yksilönä”.

Toinen vastaaja haluaisi enemmän omaa tilaa, tehdä asioita enemmän yksin ja olla riippumaton kaksossisaruksestaan.

Toisinaan syy hiertäviin väleihin on jo monikkoudessa itsessään: Eräs vastaaja kertoo, että kaksosuus ärsyttää hänen kaksossisarustaan, mikä taas tympäisee vastaajaa ja aiheuttaa sen, ettei sisarukseen halua tukeutua. Vastaaja kuitenkin toivoisi heille läheisempää suhdetta. Toinen vastaaja sanoo, että ”yhdessäolosta tuli lapsena mitta täyteen”, eivätkä he siksi ole paljon tekemisissä, ”soittele tyhjistä ja kysele, mitä kuuluu”.

Epätasa-arvoa ja yksilön unohdus

Joskus hankalan suhteen syy on muiden ihmisten epätasa-arvoinen käytös. Vanhemmat ovat saattaneet suosia toista kaksosista, mikä on aiheuttanut kaunaa ja katkeruutta sekä vanhempia että omaa kaksossisarusta kohtaan. Koulussa opettajat olivat saattaneet odottaa, että toinen kaksosista huolehtii toisenkin läksyt ja muut asiat tehdyiksi. Myös yksilö on saatettu unohtaa. Eräs vastaaja kirjoittaa: ”Muu maailma ei ole suhtautunut minuun yksilönä vaan sisarukseni puolikkaana. Kaksosuus on ollut yksi ikävimmistä asioista elämässäni. Olen ollut lapsesta asti ihmisten töllisteltävänä ja ihmeteltävänä, eikä minua ole koskaan nähty individuaalina”.

TEKSTI
Tiina Kasi