LASTEN ITSESÄÄTELYTAITOJEN KEHITYS JA TUKEMINEN

01.07.2025

Monet vanhemmat kokevat tarvitsevansa tukea lapsen käyttäytymisen säätelyn ohjaamisessa. Erityisesti usean samanikäisen lapsen perheessä vanhemmilta vaaditaan arjessa paljon käyttäytymisen ohjaamista ja lasten tunteiden säätelyn apuna toimimista, mikä voi olla vanhemmille hyvinkin kuormittavaa.

Ympäristö ja erityisesti sosiaalinen media tarjoilee herkästi neuropsykiatrisia piirteitä ja erityisesti aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä (ADHD) selitykseksi ja synonyymiksi kaikenlaisille käyttäytymisen säätelyn pulmille. Todellisuudessa suurimmassa osassa näistä haasteista on kyse siitä, että lapset vielä harjoittelevat oman käyttäytymisensä säätelyä.

Kypsymisen myötä kehittyvä taito

Käyttäytymisen säätelyä kutsutaan myös itsesäätelyksi, ja se tarkoittaa kykyä säädellä omaa käyttäytymistä tilanteen vaatimusten mukaisesti. Jotta itsesäätely onnistuu, pitää lapsen olla motivoitunut ja hänellä pitää olla kyky ohjata omaa toimintaansa. Kyseessä on kypsymisen myötä kehittyvä taito, jota jokainen joutuu enemmän tai vähemmän harjoittelemaan. Erityisesti kuormittuneena oman käyttäytymisen kontrolli voi pettää aikuisellakin. Opittujen taitojen lisäksi myös lapsen temperamentti sekä ympäristö- ja tilannetekijät vaikuttavat käyttäytymisen säätelyn onnistumiseen. Perimä ja ympäristötekijät ohjaavat yhdessä sitä, miten herkästi henkilö reagoi ympäristön ärsykkeisiin ja vaatimuksiin, kuten erilaisiin stressitekijöihin. Vaikka identtiset monikkolapset jakavat samat geenit, he saattavat olla kuitenkin temperamenteiltaan hyvin erilaisia keskenään ja tarvita siten erilaista lähestymistapaa käyttäytymisen ohjaamiseen ja säätelyyn. Tämä vaatiikin vanhemmilta herkkyyttä tunnistaa lastensa yksilölliset piirteet.

Miten itsesäätely kehittyy

Lapsen kyky säädellä omaa toimintaansa alkaa kehittyä ensimmäisen elinvuoden aikana ja kehitys jatkuu aikuisuuteen saakka. Vauvat reagoivat aluksi automaattisesti itkulla eri tunnetiloihin ja tunteen säätely perustuu vanhemman antamaan hoivaan ja lohdutukseen. Tuolloin lapsi oppii, että hänen käyttäytymisestään seuraa toimintaa, joka helpottaa oloa. Vähitellen lapsi alkaa oppia itse rauhoittamaan itseään saatuaan aikuisen avustuksella kokemuksen stressireaktioista selviytymisestä. Seuraavaksi lapsi alkaa ottaa mallia aikuisen ohjauksesta ja lopulta kehitys etenee kohti itsenäisempää käyttäytymisen ja tunteiden säätelyä. Nämä itsenäisen säätelyn taidot kehittyvät voimakkaasti 4–6 ikävuoden välillä. Lasten tarvitsema aikuisen ohjaus käyttäytymisensä säätelyssä vähenee kehityksen myötä, mutta kehitys jatkuu pitkälle aikuisikään ja aikuinenkin voi vielä oppia säätelemään toimintaansa paremmin. Taitojen lisäksi lapsella täytyy olla motivaatio säädellä käyttäytymistään.

Miten itsesäätelytaitojen kehitystä voi tukea

Lapsilla on yleensä luontainen halu toimia vanhemman toivomalla tavalla. Vanhemman ja lapsen yhteinen leikki ja kiireetön ja kahdenkeskinen aika lapsen kanssa, vaikka kotitöiden lomassa, on erityisen tärkeää monikkoperheissä, jotta jokainen lapsi saa kokemuksia vanhemman jakamattomasta huomiosta. Tämä vahvistaa lapsen ja aikuisen yhteyttä ja motivoi lasta toimimaan aikuisen toivomalla tavalla. Lapsille on hyvä myös sanoittaa ikätasoisesti, miksi eri tilanteissa odotetaan erilaista käyttäytymistä.  Tehokkain tapa opettaa uusia taitoja on positiivinen vahvistaminen, eli kehuminen tai palkitseminen jollain lapselle mieluisalla asialla välittömästi toivotun käyttäytymisen jälkeen. Ei-toivottu käytös kannattaa jättää huomiotta. Monilapsisten perheiden vanhemmat tunnistavat kuitenkin varmasti myös tämän asian kääntöpuolen: sisarukset yllyttävät toisiaan ei-toivottuun käytökseen ja palkitsevat toisiaan naurunremakalla, vaikka vanhemmat tekisivät mitä. Käyttäytymisen säätelyä voi harjoitella myös opettelemalla hyväksyttäviä keinoja ei-toivottujen reaktioiden tilalle. Näitä voivat olla esimerkiksi tilanteesta pois lähteminen, stressilelun puristelu tai tasajalkaa hyppiminen lyömisen sijaan. Lapsen kanssa voi myös kehittää tarinan esimerkiksi lapsen sisällä asuvasta leijonasta, jolle tunteen voi ”ulkoistaa” ja yhdessä pohtia, miten lapsi saisi tämän sisäisen petonsa rauhoittumaan. Rauhoittumisen ja rentoutumisen, sekä tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen harjoittelu eivät ole aikuisillekaan pahitteeksi.

Vanhempi, pidä huolta jaksamisestasi

Koska käyttäytymisen säätelyn taitoja opitaan ensisijaisesti mallista ja vanhemman toimiessa ”apusäätelijänä”, on tärkeää huolehtia siitä, että vanhempi itse pystyy säätelemään omia tunnereaktioitaan ja käyttäytymistään. Se vaatii vanhemmalta jaksamista ja psyykkistä joustavuutta. Omasta jaksamisesta huolehtiminen onkin siis ensiarvoisen tärkeää, sillä kukaan ei pysty väsyneenä ja kuormittuneena kannattelemaan omien tunteidensa lisäksi myös muiden tunteita. Monikkoperheen arki voi olla kuormittavaa, joten vanhempien hyvinvointiin on tärkeä panostaa.

Monikkoperheissä haasteena voi olla myös lasten yhtäaikainen tunteiden säätelyn tarve, jolloin vanhemman tai vanhempien on vaikea tai mahdoton vastata lapsen tarpeisiin nopeasti. Onneksi tutkimusten mukaan tiedetään, että lapset kestävät myös pientä stressiä ja se on kehitykselle jopa hyväksi – liiallinen tien tasoittaminen toisen puolesta ei ole hyväksi itsesäätelyn kehityksessä. Myös lasten yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen voi olla haastavaa silloin, kun perheessä on kaksoset tai kolmoset. Samanikäiset lapset eivät myöskään opi taitoja mallintamalla toisiltaan samoin kuin perheissä, joissa nuoremmat lapset oppivat leikeissä isommilta oman toiminnan ohjaamista. Kaikki monikkolasten vanhemmat tunnistavatkin varmasti tilanteita, jossa monikot ratkovat erimielisyyksiään nyrkit viuhuen. Toisaalta monikkosisaruus tarjoaa lukuisia arvokkaita tilaisuuksia harjoitella taitoja samassa kehitysvaiheessa olevan kanssa.

JONNA-RIIKKA SALO

Kirjoittaja on helsinkiläinen psykologi ja esikouluikäisten identtisten kaksosten äiti.

Kuva: Pixabay/ creozavr

Lähteet:
Huttu, Tiina – Heikkinen Kirsi (2017). Pää edellä. Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä. WSOY.
Ahonen, Timo – Aro, Mikko – Aro, Tuija -Lerkkanen, Maija-Kristiina- Siiskonen, Tiina (toim.) (2019). Oppimisen vaikeudet. NMI.
Webster-Stratton, C. (2010). Ihmeelliset vuodet. Ongelmanratkaisuopas 2–8-vuotiaiden lasten vanhemmille. Profami.

Artikkeli on julkaistu Monikkoperheet-lehdessä 3/2024.