Monikkolasten lukemisen ja kirjoittamisen valmiuksien tukeminen ennen kouluikää

05.01.2026

Monikkolasten riski syntyä ennenaikaisesti on suuri. Noin puolet kaksosista, sekä kaikki kolmoset ja neloset syntyvät ennenaikaisesti ennen 37. raskausviikkoa. Ennenaikaisuus lisää riskiä oppimisvaikeuksiin, minkä lisäksi monikkolasten puheen kehitykseen liittyy omia erityisiä piirteitä, joita muilla keskosilla ei ilmene.

Monikkolasten puheen kehityksessä voi esiintyä viivästymää, joka on liitetty sekä kaksosten kehittämään keskinäiseen kommunikaatiotapaan että monikkoperheen vanhempien niukempiin mahdollisuuksiin kahdenkeskiseen puheeseen lapsensa kanssa. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että varhainen kieliympäristö on merkittävämpi selittävä tekijä puheen kehityksen viiveen taustalla, ja että kaksosten keskinäisen “oman kielen” esiintyminen on melko harvinaista.

Lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeutta esiintyy noin 3-10 prosentilla väestöstä. Lukivaikeus on usein perinnöllinen. Lapsen lukemisen ja kirjoittamisen valmiuksia tukemalla voidaan kuitenkin helpottaa tulevaa lukemaan oppimista myös lapsilla, joilla on perinnöllistä riskiä lukivaikeudelle.

Lukivaikeusriskin tunnistaminen

Kykyä palauttaa mieleen nimikkeitä, esimerkiksi värien ja eläinten nimiä kutsutaan nimeämisen taidoksi ja sen nopeutta nimeämissujuvuudeksi. Nimeämisen sujuvuus ennustaa lukemista luotettavasti jo ennen kouluikää. Lapsilla, joilla on nimeämisen vaikeuksia, on tavallista useammin vaikeuksia nimetä kuvia nopeasti ja tarkasti tai kertovassa puheessa löytää tilanteeseen sopiva sana. Nämä haasteet voivat korostua uusissa ja jännittävissä tilanteissa, eivätkä liity sanavaraston laajuuteen. Nimeämisvaikeudelle on tyypillistä, ettei lapsi aina löydä osaamiaan sanoja. Myös käsitteiden kuten värien oppiminen voi olla vaikeaa. Lapsi, jolla on nimeämisvaikeuksia, saattaa käyttää puheessaan täytesanoja ja lauseet voivat jäädä vajavaisiksi. Lapsi saattaa keksiä itse uudissanoja tai sekoittaa samankaltaisia sanoja. 

Fonologinen tietoisuus eli äännetietoisuus tarkoittaa taitoa jakaa puhetta äänteiksi, tavuiksi ja riimittyviksi sanoiksi sekä rakentaa sanan osista kokonaisuuksia. Alkavasta äännetietoisuudesta käytetään nimitystä fonologinen herkkyys. Fonologisen herkkyyden puutteellisuus voi näkyä vaikeuksina erotella ja käsitellä äänteitä, vaikeuksina oppia kirjain-äännevastaavuuksia ja vaikeuksina palauttaa niitä mieleensä. Leikki-ikäinen pystyy yleensä tunnistamaan tavun kokoisen äänne-elementin annetuista sanoista (esimerkki: Missä sanassa kuuluu ääni au: juna – auto – koti). Esikouluikäinen pystyy jo yleensä tunnistamaan äänteen kokoisen elementin tai kertomaan, mikä äänne kuuluu sanan alussa. 

Kehittyvän lukutaidon tukeminen kotona

Lukutaidon kehittymistä on tutkittu paljon. On havaittu, että yhdessä lukeminen sekä kirjainten opettelu kotona ennustavat lukutaidon kehittymistä sekä lapsilla, joilla on familiaalista lukivaikeusriskiä, että lapsilla, joiden suvuissa lukivaikeutta ei esiinny. Yhdessä lukeminen kotona jo kahden vuoden iästä alkaen ennustaa myös lapsen laajempaa sanavarastoa, jolla on todettu olevan yhteys myöhempään luetun ymmärtämiseen. Sanavaraston laajenemisen lisäksi yhdessä lukemisella on todettu olevan yhteyksiä myöhempään lukemismotivaatioon. Monikkoperheissä yhteiset lukuhetket voivat olla haasteellisia järjestää, jos lasten kyky asettua lukuhetkeen vaihtelee kovasti. Parhaimmillaan kuitenkin lukemisesta saadaan hyvä yhteinen rutiini, ja antamalla jokaisen lapsen valita itse luettava kirja lukemisen määrä myös moninkertaistuu. 

Kohdennetumpaa lukemisen valmiuksien harjoittelua on syytä tehdä, jos suvussa esiintyy lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeutta tai jos lapsen lukemisen valmiuksista nousee muuten huolta esimerkiksi nimeämisvaikeuksien vuoksi. Jo 10-15 minuuttia päivässä riittää taitojen kehittämiseksi. Innostavat kielelliset pelit ja leikit auttavat harjoittelumotivaation saavuttamisessa, ja monikkoperheissä motivoijana voi toimia myös kahdenkeskinen aika vanhemman kanssa. Monia harjoituksia voi toki tehdä myös koko perheen voimin. Suurin osa lapsista, joiden lukemisen valmiudet ovat leikki-iässä ikätovereita jäljessä ottavat taidoissa ikätovereitaan kiinni siten, että lukemaan opettelu onnistuu kouluiässä ongelmitta. 

Erilaiset harjoitteet voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri kategoriaan: 1. nimeämistaitojen vahvistaminen ja kielen rikastaminen, 2. alkavan äännetietoisuuden kehittäminen ja 3. kirjaintuntemus ja kirjoitettuun kieleen tutustuminen.

Nimeämistaitoja vahvistava puhe kotona on tarkkaa ja ominaisuuksia kuvailevaa (esimerkiksi: otatko mieluummin sinisen mukin vai punaisen kupin; vie iso vihreä pallosi takapihalle). Lapsen kanssa on myös hyvä keskustella yhdessä arjen toimien lomassa. Leikkeinä vaikka automatkoilla voi luetella erilaisia samaan luokkaan kuuluvia nimikkeitä, kuten eläimiä, värejä tai kulkuneuvoja. Myös Alias-tyyppiset sananselitystehtävät tukevat kielen rikastamista ja nimeämistaitojen kehittymistä. 

Alkava äännetietoisuus kehittyy leikki-iässä lorujen ja lastenlaulujen riimien kautta. Erilaiset loruleikit ovat lapsille mieluisia ja vahvistavat kykyä erotella sanojen osia. Loruilun lisäksi lapselle voi esittää pieniä runoja, tehtävänä täydentää riimipari. Sanoja voi myös makustella yhdessä kysyen lapselta, kuuluuko sanassa jokin ääni tai mikä ääni kuuluu sanan alussa. Laiva on lastattu -leikki sopii jo leikki-ikäisille, kun otetaan tavoitteeksi tuottaa jollain tavulla alkavia sanoja. Esikouluikäinen pystyy usein jo tuottamaan sanoja alkukirjaimen mukaan. 

Kirjoitettuun kieleen tutustuminen näyttää lapselle sitä houkuttelevammalta, mitä enemmän hän näkee myös aikuisen lukevan. Lapselle lukeminen on hyvä aloittaa aivan pienestä pitäen, alkaen kirjoista, joissa on kuvia edeten sanoihin, lauseisiin ja yhä pidempiin tarinoihin. Luetuista kirjoista keskusteleminen yhdessä kasvattaa sanastoa ja vuorovaikutustaitoja. Kirjaimiin tutustuminen ja niiden opettelu on hyvä aloittaa leikki-iässä kirjainpalikoin, magneettikirjaimin ja kirjainkorttien avulla. Myös kirjoittamisen harjoittelu tukee lukemisen oppimista, ja lapset ovat yleensä motivoituneita harjoittelemaan oman ja perheenjäsenten nimien kirjoittamista. 

Pieniä tekoja, suuria tuloksia

Alle kouluikäisen lapsen lukemisen ja kirjoittamisen valmiuksien tukeminen on helppo ottaa osaksi arjen rutiineja ja koko perheen yhteistä tekemistä. Siitä on hyötyä kaikille lapsille ja erityisen tärkeää se on perheissä, joissa esiintyy lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeuksia. Riittävä varhainen tukeminen voi pienentää lukivaikeusriskiä olennaisesti. 

Tytti Xhaard

Kirjoittaja on pääkaupunkiseudulla asuva, neuropsykologin työtehtävissä erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa työskentelevä psykologi.

Jutun lähdeluettelo on saatavilla Monikkoperheet-lehden toimituksesta.

Muistilista vanhemmalle:

• Lukekaa yhdessä ja keskustelkaa lukemastanne
• Tutustukaa kirjaimiin leikin avulla
• Käyttäkää tarkkaa, kuvailevaa ja nimeävää puhetta 
• Lorutelkaa ja pelatkaa kielellisiä pelejä

Artikkeli on julkaistu Monikkoperheet-lehdessä 1/2025.