Paljon riitoja, sopivasti sopua
04.01.2021
Artikkeli on julkaistu Monikkoperheet-lehdessä 3/2020
Suurin yllätys itselleni äitinä on ollut se, miten paljon identtiset kullanmuruni kinaavat ja tappelevat keskenään. Kuinka yleistä riitely on kaksossisarusten välillä? Antaa kyselyn kertoa.
Laatimaani Monikkoperheet-lehden verkkokyselyyn kaksosten riitelystä vastasi maaliskuussa yhteensä 157 kaksosten vanhempaa. Vastaajista alle kouluikäisten (1–6-vuotiaiden) vanhempia oli 60%, alakouluikäisten (7–12-vuotiaiden) vanhempia 35% ja loput 5% oli 13–18-vuotiaiden vanhempia.
Kyselyn mukaan yleisintä sisarusten välinen riitely ja tappelu on alakouluiässä. 45% alakouluikäisten kaksosten vanhemmista arvioi, että heidän kaksosensa riitelevät enemmän kuin keskenään eri-ikäiset sisarukset. Alle kouluikäisten vanhemmista näin arvioi vain neljännes.
”Läpi elämän tuntuu, että kaksoset ovat olleet toistensa harjoituspari kaikessa, erityisesti riitelyssä. Toisaalta päiväkodista ja koulusta palaute on ollut aina, miten kaksoset eivät ikinä riitele muiden lasten kanssa. Eli ehkä he saavat riittävästi tappelusta keskenään”, kuvaa vanhempi 9-vuotiaiden poikiensa sisarussuhdetta.
Kuumimmat kiistat samaa sukupuolta olevien kaksosten välillä
Eniten kinastelua ja nahistelua näyttää olevan samaa sukupuolta olevilla kaksospareilla. Poikakaksosten vanhemmista 41% koki kaksostensa riitelevän enemmän kuin eri-ikäisten sisarusten, myös 31% tyttökaksosten vanhemmista arvioi näin. Eri sukupuolta olevien kaksosten vanhemmista samaan uskoi vain 19%.
”Päivän kaikissa vaiheissa on nahisteluelementti: kumman hampaat pestään ensin, kumpi sai enemmän keksejä, kumpi saa valita iltasadun, kumpi osaa paremmin sanoa L-äänteen. Me vanhemmat ja isosisko olemme valmiita hyppäämään riitapukarien väliin milloin vain, sen verran kovakouraisesti ovat alkaneet toisiaan kurittamaan”, kertoo 5-vuotiaiden tyttökaksosten vanhempi.
Kaksoslapset riitelevät myös fyysisesti
Itseäni kyselyssä hätkähdytti eniten fyysisen riitelyn yleisyys. Avoimien vastausten mukaan 87 % kaksosista riitelee sanallisen lisäksi myös fyysisesti. Fyysinen nahistelu alkaa pikkunaperona puremisesta tai siitä, että yritetään repiä tutti tai lelu toisen kädestä.
Kyselyn mukaan fyysistä riitelyä on niin alle kouluikäisillä kuin kouluikäisillä. Tappelu voi olla tönimistä, raapimista, nipistelyä, potkimista, tukistamista, repimistä tai lyömistä.
Näin kertoo 8-vuotiaiden poikakaksosten vanhempi: ”Pojat jakavat huoneen keskenään. Joka päivä tulee tilanteita, missä leikki on muuttunut liiankin totiseksi, usein fyysiseksi riitelyksi ja tarvitaan aikuisen apua tilanteen rauhoittamiseksi.” Vanhempi kuvaa, kuinka nahistelu alkaa juupas eipäs -väittelyllä, joka kärjistyy nopeasti tönimiseksi, repimiseksi tai potkimiseksi ja lyömiseksi.
Tappelu ja myönteinen kontakti vaikea erottaa
Toisaalta kyselyyn vastanneissa on myös pieni vähemmistö perheitä, joissa kaksoset eivät riitele juuri ollenkaan sanallisesti tai fyysisesti.
”Meillä taitaa olla sen verran erikoiset kaksoset, mutta meillä nuo eivät ole koskaan nahistelleet, saati tapelleet, kuten monesti sisarukset tekevät”, kertoo jo 18-vuotiaiden tyttö- ja poikakaksosten vanhempi.
Vanhemmat viittaavat vastauksissaan myös siihen, miten kaksosten tappelua ja myönteistä fyysistä kontaktia ei ole aina helppo erottaa toisistaan.
”Identtisillä on extraläheiset välit jo kohdussa, joten fyysinen kontakti on näkynyt aina, myös riitelyssä. Riidasta saatetaan soljua hyvin sujuvasti mukavan leikin puolelle ihan ykskaks”, kertoo 6-vuotiaiden tyttöjen vanhempi.
Myös 9-vuotiaiden poikien vanhempi uskoo, että aina paini ei johda tappeluun.
”Kunpa en itse stressaisi hälinää niin paljon. Koska yleensä pojat eivät ikinä riitele todesta, kunhan vaan ottavat fyysistä kontaktia toisiinsa, mihin ovat koko ikänsä tottuneet.”
Kinastelua hillitään erottamalla, keskustelulla ja vuorottelulla
Kyselyn mukaan vanhemmilla on hyvin yhdenmukaiset keinot kaksostensa nahistelun hillitsemiseen. Kolmannes vanhemmista käyttää tilanteissa apukeinona sisarusten erottamista toisistaan. Riitapukarit erotetaan hetkeksi joko eri huoneisiin tai eri tiloihin esimerkiksi ylä- ja alakertaan tai toinen lähetetään ulos. Neljännes vastaajista myös keskustelee sisarusten kanssa riitatilanteesta.
”Aikuisen pitää usein mennä väliin, kun he ovat toistensa kimpussa ja erottaa heidät. Tilanteen rauhoituttua laitetaan pojat eri huoneisiin leikkimään tai laitetaan molemmat tai jompikumpi jäähylle”, kertoo 8-vuotiaiden poikien vanhempi.
Muita rauhoittamiskeinoja ovat se, että vanhempi on aktiivisemmin läsnä tilanteessa, jakaa tarvittaessa leikki- tai pelivuoroja tai ohjaa lapset omiin erillisiin puuhiinsa. Riitojen ennaltaehkäisyyn auttavat vanhempien mukaan myös ennakointi, ulkoilu ja lasten yksilöllinen huomioiminen.
Kilpailu, vertailu ja ärsyttäminen läsnä
Noin kolmasosa vanhemmista mainitsee, että kaksosten riitelyssä on vahvasti esillä kilpailu ja vertaaminen tai ärsyttäminen. Tuplat kilpailevat niin leluista, pelivuoroista, vanhempien huomiosta, sylistä kuin paremmuudestaan eri asioissa.
”Tytöillä on lähes jatkuvaa nahistelua ja kilpailua kaikesta; kuka menee ensin ovesta, kuka istuu autossa oikealla, onhan mustikoita lautasella yhtä monta”, kuvaa 6-vuotiaiden tyttöjen vanhempi.
”Nokkimisjärjestys ja hierarkia ei ole kaksosilla niin selkeä. Kun koko- ja ikäeroa ei ole, niin nahistelu vain jatkuu loputtomiin.”
Myös ärsyttäminen nähdään helppona, koska kaksoset tuntevat toisensa niin hyvin.
”He tietävät erittäin tarkkaan, mistä narusta vetää, että saa siskon kierroksille nanosekunnissa. Välillä pelkkä katse riittää riidan aiheeksi: ”Toi katto mua sillein, etten tykkää!”
Sopu syntyy nopeasti
Tuplat tuntuvat pääsevän yhteenotoista suhteellisen helposti ja nopeasti yli. Kaunaa ei jäädä kyselyn mukaan kantamaan.
”Nopeasti ne riidat laantuvat, kohta jo leikkivät pyllyt vierekkäin ja unohtavat riidan”, kertoo 5-vuotiaiden tyttöjen vanhempi.
Samaa kuvaa 13-vuotiaiden poikien vanhempi: ”He räjähtävät herkästi, mutta myös leppyvät herkästi. Heillä on jokin sisäinen yhteys sopia riidat.”
Tätä samaa sisäistä yhteyttä olen huomaavinani omissa pojissanikin. Rajujen riitojenkaan jälkeen, he eivät jumiudu tai katkeroidu, vaan aina löytyy yhteys ja veljen viereen on taas kiva mennä.
Toisaalta riidat voivat myös kroonistua. Siitä kertoo 9-vuotiaiden tyttö ja poika -kaksosten tilanne: ”He eivät sovi riitoja. Sotatila on jatkuva. Välillä on vaan välirauha.” Osa vanhemmista on myös huolissaan siitä, jos toinen kaksosista tuntuu aina jäävän riidoissa alakynteen tai alistuvan.
Yli puolet kaksosista sopii riitansa pyytämällä anteeksi ja mahdollisesti halaamalla. Usein vanhempi on mukana tilanteessa. 14 % kaksosista ei sovi erikseen riitoja, vaan ne vain unohtuvat ja leikki jatkuu siitä, mistä ennenkin. Vajaa viidennes sopii riidat keskustelemalla.
Kaksosten välisestä riidatkin kestävästä siteestä kertoo 6-vuotiaiden tyttö- ja poikakaksosten vanhempi: ”Vaikka kaksoset riitelevät rajusti, he myös puolustavat voimakkaasti toisiaan ja huomioivat toisiaan. Esikoulusta tuli palautetta, kuinka riidoista huolimatta heidän välinen rakkautensa näkyy ihanasti.”
Teksti:
Laura Vähäsarja
Lastenpsykiatri Janna Rantala: ”Kinastelukielto ei auta, keskustelu kannattaa”
Riitely on normaali osa sisarussuhdetta. Pitkäkestoiseen, alistavaan ja fyysiseen riitelyyn on kuitenkin aina puututtava. Näin kiteyttää lastenpsykiatri ja kaksosten äiti Janna Rantala.
– Helposti me vanhemmat näemme, että lasten riitely on vain hankalaa ja rasittavaa, ”taasko ne vääntävät tuossa”. Se, että kinastelu kielletään tai siitä rangaistaan, ei kuitenkaan auta eikä vie tilanteessa eteenpäin. Tärkeämpää olisi pysähtyä pohtimaan, mitä se kinastelu on ja mihin lapset sillä pyrkivät.
Kolmentyyppistä riitelyä
Janna Rantala jakaa ristiriidat ja kinastelun kolmeen erilaiseen tyyppiin: hetkelliseen, pitkäkestoiseen ja kiusaamiseen. Hetkellinen kinastelu on vaikka sitä, että koulun alkaessa kaikilla on stressiä ja hermo pinnassa. Silloin niin lapsi kuin aikuinen helposti purkaa ärsytystään toiseen.
Rantalan mukaan tässä tilanteessa on tärkeää, että vanhempi tunnistaa tilanteen ja sanoittaa sitä. – Voi vaikka huikata, että tulkaas tänne, taidetaan nyt olla kaikki vähän ärtyneitä ja hermostuneita. Se, että tilanteessa lähtee rankaisemaan lapsia tai jäkättämään, harvoin auttaa. Enemmänkin kannattaa omalla rauhoittumisella tasoittaa tilannetta.
Pitkäkestoiset ristiriidat ovat Rantalan mukaan eri juttu. Kinastelu ja riitely oman kaksossisaruksen kanssa on osa lapsen eriytymistä, omaksi itseksi tuloa.
– Ihmisen keskeisin kasvuprosessi on se, miten minusta tulee minä, miten tunnistan, mitä ajattelen ja tunnen, mikä saa minut käyttäytymään eri tavalla eri tilanteissa ja miltä se näyttäytyy muiden silmissä.
Lastenpsykiatrista eriytymisprosessi on kaksosille erityisen haastava.
– Kaksosen on haastavaa tunnistaa, kuka hän on, jos hänestä jatkuvasti puhutaan yhdessä toisen kanssa. Kun mainitaan toinen, niin mainitaan myös hänet. Tässä meillä aikuisilla on älyttömästä petrattavaa. Jos asiaa vertaa yksöseen, niin olisihan se ihan järjetön tilanne, jos sitä omaa yksöstä jatkuvasti vertaisi johonkin toiseen lapseen.
Kilpailua vanhempien rakkaudesta
Riitelyssä ja kilpailussa voi olla Rantalan mukaan kyse myös siitä, että monikot taistelevat vanhempien rakkaudesta, siitä ketä rakastetaan eniten ja kuka on paras. Yksin kaksossisaruudella ristiriitoja ei kuitenkaan sovi selittää.
– Tilanteita ei voi laittaa sen piikkiin, että kaksoset nyt riitelevät aina tai tuollaista se oli itselläkin lapsena. Kilpailutilanteissa on hyvä pysähtyä keskustelemaan, että mistä te nahistelette. Onko kyseessä se, kumpaa rakastetaan enemmän ja kumpi on parempi? Jännittääkö teitä, että me vanhemmat tykkäämme jommastakummasta enemmän?
Kilpailutilanteessa ei riitä, että vanhempi ainoastaan toteaa rakastavansa molempia yhtä paljon.
– Asiaa kannattaa jäädä lapsen kanssa louhimaan. Että näinkö todella tunnet, onpa hirveää, se varmaan tuntuu raskaalta. Itse olen myös sanonut omille kaksosille, että sanokaa suoraan, jos teistä tuntuu, että suosimme jompaakumpaa.
Kiusaamista ei tule sallia
Joskus pitkäkestoinen kinastelu ja riitely voi itse ollakin perheen sisäistä kiusaamista. Tällöin tilanteisiin tulee puuttua jämäkästi.
– Kielloilla ja rangaistuksilla yritetään vain sammuttaa käytöstä. Tärkeämpää on puhua tilanne auki. Tässä voi auttaa se, että vanhemmat puhuvat ensin vertaisten tai ammattilaisen kanssa.
– Fyysiseen riitelyyn on puututtava aina. Vaikka riita ei olisi fyysistä, vaan toinen muilla tavoin alistaa esimerkiksi lempeämpää tai kiltimpää ja ottaa valta-asemaa, siinä on oltava hirveän tarkkana. Alistamista ei saa laittaa vaikkapa sukupuolen, temperamentin, vahvuuden tai sisaruksen nopeamman kehityksen piikkiin.
– Se miten me kehitymme perheissä, se rooli jää meihin. Perheessä muodostuu käsitys siitä, mikä on minun paikkani tässä maailmassa. Jos toinen koko ajan vitsailee tai mollaa minua, eivätkä vanhemmat puutu siihen, he antavat ymmärtää, että minua voi kohdella miten vain ja mielipahaani ei tarvitse ottaa huomioon.
Teksti:
Laura Vähäsarja