Yhä useampi lapsiperhe haluaa asua vuokralla kaupungissa

30.06.2021

Artikkeli on julkaistu 1/2021 Monikkoperheet-lehdessä

Asumisessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuokralla asuminen perheiden osalta on lisääntynyt varsinkin kaupunkimaisissa kunnissa.

Tilastokeskuksen mukaan asumisessa on tapahtunut muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yhä useampi asuu yksin, mutta yhä useammin vuokralla. Yhä useampi vähintään kolmen hengen asuntokunnista asuu vuokralla, joten vuokralla asuminen on yleistynyt myös lapsiperheiden keskuudessa. Vuonna 2009 vuokralla asui 30 % kaikista asuntokunnista, mutta vuonna 2019 osuus kaikista asuntokunnista oli jo 34 %. Omistusasunnoissa asuvien, yli kolmen hengen asuntokuntien, määrä on laskenut verrattuna vuoteen 2009, jolloin omistusasunnossa asuvia asuntokuntia oli 42 000 enemmän.

Asumisväljyys vähenee suurperheillä

Varsinkin kaupungeissa muutostrendi aiheuttaa haasteita lapsiperheiden asumiseen. Asuntojen keskimääräinen huoneistoala oli 79,3 m² vuonna 2019. Yleisin huoneistotyyppi oli kaksio. Ainoastaan 26 % asunnoista oli pinta-alaltaan sata neliötä tai yli. Tilastokeskuksen mukaan pinta-alaa oli 41 m² henkilöä kohti, mutta määrä pienenee asuntokunnan koon kasvaessa. Kuuden henkilön asuntokunnalla oli vain 21 neliömetriä asukasta kohti, mikä on myös kansainvälisesti verrattuna vähän. Varsinkin Helsingissä isompien asuntokuntien asumisväljyys on vähentynyt viime vuosina. Myös uudistuotannossa suositaan neliömäärältään pienempiä asuntoja.

Monikkoperheiden ongelmana huoneistokoot

Varsinkin monikkoperheissä pienet huoneistokoot saattavat aiheuttaa ongelmia. Yhtäkkiä perhekoko kasvaakin kahdella-kolmella lapsella, jolloin asuinhuoneiston koko ei enää riitä. Huoneita on liian vähän ja nekin ovat niin pieniä, että kahta pinnasänkyä on mahdoton saada mahtumaan.
Vanhemmissa kerrostaloissa oviaukot ja hissit ovat niin kapeita, ettei kaksosrattailla pääse sisään. Uudistuotannossa esteettömyys pyritään huomioimaan paremmin, mutta rakentaminen on hidasta, eikä palvele monikkoperheiden akuutteja tarpeita.

Halu asua kaupungissa

Aalto-yliopiston tutkija ja maankäytönsuunnittelun ja kaupunkitutkimuksen tohtori Johanna Liliuksen mukaan kaupungissa asuvien vanhempien valinnoissa korostuvat usein samat asiat, jotka ovat merkityksellisiä jo ennen perhettä. He käyttävät yhä aktiivisesti ravintoloita ja kulttuuri¬palveluita, mutta esimerkiksi leikkipuistojen ja katujen merkitys korostuu. Naapurustoa ja ihmisiä ympärillä pidetään tärkeänä. Myös kivijalkaliikkeitä pidetään tärkeinä.
Yleinen luulo siitä, että perheen perustamisen jälkeen muutetaan pois kaupungista, on osoittautumassa vääräksi. Yhä useampi haluaa jäädä asumaan kaupungin keskustaan. Tosin ne, jotka jäävät, ovat yleensä keskivertoa paremmassa taloudellisessa asemassa.

Toimivuutta ja tilaa toivotaan

Liliuksen A-Kruunulle toteuttaman selvityksen mukaan tärkeimpiä lapsiperheille ovat toimiva eteinen, yhteisöllisyyden mahdollistava keittiö, leikeille tilaa tarjoava olohuone, iso kylpyhuone, omat makuuhuoneet sekä parveke, jossa mahtuu ruokailemaan. Perheet toivovat myös autotallia, isoa hissiä ja yhteisiä säilytystiloja.
Rakentamista tulisikin havainnoida urbaanien lapsiperheiden valinnoista käsin, mm. elämänvaiheiden limittymisen, työn ja perheen yhteensovittamisen sekä palveluiden kautta. Makrotasolla korostuvat sijainnin kautta määrittyvät seikat, kuten kulkuyhteydet, rauhallisuus ja virkistysmahdollisuudet.

Asumisen hinta

Asumisen hinta puhututtaa jatkuvasti. Etenkin pääkaupunkiseudulla asumisen kustannuksia pidetään liian korkeina. Pienituloisten lapsiperheiden tulot eivät riitä elämiseen, mikä aiheuttaa paineita valtion tulonsiirtojen kasvulle.
Yhä useammalla asuminen vie suurimman osan tuloista. Vuokrat ovat nousseet muita elinkustannuksia nopeammin. Asunnon kustannusten, pinta-alan ja huoneiden suhde on erityisen tärkeä perheille, jotka elävät taloudellisesti tiukassa elämänvaiheessa varsinkin lasten ollessa pieniä.
Monikkoperheitä asumisen hinta ja asunnon vaatimukset kurittavat erityisesti. Vauva- ja pikkulapsivaihe tuo arkeen haasteen liikkumisen, kuten auton ja rattaiden suhteen, mutta myös vanhemmilla monikkolapsilla on tarpeita. Teini-ikäisille ei ole ehkä omia huoneita, jolloin yksityisyys kärsii. Tämä on ongelma perheissä, joissa monikkolapset ovat eri sukupuolta. Tyypillistä perheissä onkin, että vanhemmat luovuttavat oman huoneensa, jolloin aikuisten yksityisyys ei toteudu.

Poikkeustilanne hankaloittaa entisestään

Jo vuoden kestänyt poikkeustilanne on vaikeuttanut perheiden asemaa entisestään. Lomautusten ja irtosanomisten myötä entuudestaan hatara talous saattaa romahtaa. Talousvaikeudet voivat johtaa vuokranmaksun tai lainanlyhennysten viivästymiseen. Pahimmassa tapauksessa rästiin jääneet vuokrat johtavat asunnottomuuteen.
Ensi- ja turvakotien liiton arvion mukaan lapsiperheköyhyys koskee kaikkiaan 119 000-150 000 lasta. Varsinkin heihin poikkeustilanne iskee pahiten. Tulevaisuudessa perheiden talousvaikeudet, halu asua kaupungissa ja suuret asumiskustannukset saattavat muodostaa yhtälön, johon ei helposti löydy ratkaisua

Teksti: Sina Rasilainen
Kuva: Janne Pasanen

Lähteet:
Asunnot ja asuinolot. 2019, yleiskatsaus. Tilastokeskus 2020.
Lilius, Johanna 2016: Kehittyvä kerrostalo. Urbaanit lapsiperheet. Serum arkkitehdit Oy, A-Kruunu Oy.
Helsingin kaupunki 2020: https://asuminenhelsingissa.fi/fi/content/asumisv%C3%A4ljyys
Ensi- ja turvakotien liitto 2020: https://ensijaturvakotienliitto.fi/blogi/poikkeustilanne-kuormittaa-asumisen-kustannusten-kanssa-kamppailevia-perheita/

Haasteena isojen asuntojen korkea hinta

Nykyinen asuntorakentaminen ei vastaa kovin hyvin kaupungissa asuvien lapsiperheiden tarpeisiin. Miten lapsiperheet tulisi ottaa paremmin huomioon Aalto-yliopiston tutkija ja maankäytönsuunnittelun ja kaupunkitutkimuksen tohtori Johanna Lilius?
Lapsiperheiden näkökulmasta keskeinen ongelma on uusien asuntojen pienet koot ja toisaalta harvojen isojen asuntojen liian korkeaksi nousevat hinnat.

Onko kokemuksesi mukaan asumisen tutkimuksessa tai rakentamisessa huomioitu monikkoperheiden erityispiirteitä kun yhtäaikaisia tarpeita onkin kaksin-, kolmin- tai nelinkertaisesti?
Monikkoperheiden ja esimerkiksi uusioperheiden tilanne on usein hankala, sillä sopivien ja kohtuuhintaisten asumisratkaisujen löytäminen erityisesti kaupungeissa voi olla todella haastavaa. Lisäksi ongelmana saattaa olla se, että olemassa oleva tila ei helposti jousta erilaisiin muuttuviin tilanteisiin. Nämä näkökulmat ovat kyllä todettu tutkimuksissa, mutta joustavien ja uusien ratkaisujen tuominen markkinoille ei näytä tapahtuvan ilman erityisiä (taloudellisia) ärsykkeitä. Asuntosuunnittelun puolella kyllä löytyy paljon taitavia suunnittelijoita, jotka osaavat ottaa huomioon erilaiset ja muuntuvat tarpeet.

Miten asumisen hinta kohtaisi lapsiperheiden maksukykyä varsinkin pikkulapsivaiheessa, jolloin tulot ovat pieniä ja menot isoja?
ARA vuokra-asuminen on Helsingissä toimiva ratkaisu, tosin silloin asumisen jatkuvuus pitää olla turvattua myös tulojen kasvaessa. Olen toisaalta aina pitänyt ajatuksesta omakotitalosta, jota voi laajentaa, kun tulot ja tilatarpeet kasvavat.

Mitkä kodin tai asuinympäristön tekijät tarjoavat kaikkein tyydyttävimmän, mielekkäimmän ja viihtyisimmän lähtökohdan lapsiperheille?
Lapsiperheiden asumisessa korostuu toimivuus, mutta toimivuuden ymmärtäminen on yksilöllistä ja vaihtelee perheiden välillä. Voidaan ajatella, että perheiden asumisessa tyydyttävyyttä tuo se, että asuminen vastaa ainakin jollain tasolla kaikkien perhejäsenien tarpeisiin. Usein asumisessa tehdään sekä henkilökohtaisia kompromisseja että kompromisseja muiden kanssa-asujien puolesta. On tärkeää, että kodissa ja asuinympäristössä on joitain itseään miellyttäviä piirteitä, oli ne sitten väljyys, näkymät, värit tai toimivuus, tai vastaavasti vilkkaus, rauhallisuus, vehreys, kaupunkimaisuus, yhteisöllisyys tai palvelut tai mikä tahansa kombinaatio näistä.

Teksti: Sina Rasilainen