Monipodi Podcast, 4. jakso: Itse kaksonen kertoo kohtaamistaan stereotypioista

Elina: Tervetuloa kuuntelemaan Suomen Monikkoperheet ry:n Monipodia! Tässä podcastissa käsittelemme kaikkea sitä, mikä värittää, määrittää, tukee ja välillä myös lannistaa monikkoperheitä. Monipodissa annamme äänen monikkoperheen vanhemmille, monikkosisaruksille sekä asiantuntijoille. Olitpa sitten utelias monikkoperhe-elämään ja monikkouteen kurkistaja tai kaipaat vertaistukea vain kuuntelemalla, tämä podcast on sinua varten.

Tässä jaksossa käsittelemme kaksosuutta ja siihen liittyviä stereotypioita ja oman identiteetin kehittymistä kaksosen näkökulmasta. Meillä on haastateltavana kokemusasiantuntijana toinen kaksosista. Tämä jakso on tehty yhteistyönä Metropolia ammattikorkeakoulun kanssa.

Haastattelu alkaa

Elina:
Moi Markus, mitä kuuluu?

Markus:
Moi ihan hyvää. Ei mitään ihmeellistä.

Elina:
Okei. No kertoisitko sä vähän itsestäsi ja sun veljestä ja onko teillä muita sisaruksia perheessä?

Markus:
Joo, tota mä oon kaksikymmentäviisi vuotta vanha. Opiskelen Laurean ammattikorkeakoulussa. Mulla on kaksosveli, jonka nimi on Henri eli me ollaan Henkka ja Maukka. Me ollaan synnytty Vaasassa, mun isä silloin vielä opiskeli silloin kun me synnyttiin ja äiti oli just valmistunut ja asuttiin siellä Vaasassa hetken aikaa, sitten muutettiin ainakin Iisalmeen ja Kouvolaan ja asetuttiin Kotkaan joskus parikymmentä vuotta sitten kun me oltiin Henkan kanssa noin 4 vuotiaita. Mulla on yks iso sisko Laura. Laura mua ja Henkkaa 3 vuotta vanhempi eli se on vähän alta kolmekymppinen nyt. Lyhyellä matikalla.

Elina:
OK kiva. Oletteko te kohdannut sun veljen kanssa jotain stereotypioita, jotka liittyy teidän kaksosuuteen?

Markus:
No mä en tiedä onko se stereotypia mut tai ei nyt semmoisia juttuja tule mieleen heti alkuun, mutta semmoista, mä oon kohdannut stereotypioihin liittyviä, että mua ja Henkkaa esimerkiksi ei olla uskottu kaksosiksi sen takia koska me ei näytetä ollenkaan samalta ja ihmisillä on joku semmoinen outo käsitys ja oletus kaksosilta sitten että ne on kaikki aina identtisiä ja sitten niillä olisi saman väriset hiukset tai ne olisi yksi pitkiä tai jotain muuta tämmöistä vastaavaa niin ne on aina niinku pakko, pakko olla jollain tavalla niinku ihan tunnistettavissa että ne on kaksosia et meidän on pitänyt monta kertaa jossain baarissa joskus aikoinaan näyttää ihmisille meidän henkkarit tai jotain muuta että ne uskoo että me ollaan kaksosia. Joskus sukunimestään ei olla sitten uskottu, että on pitänyt katsoa syntymäpäivää, että se on sama ja että syntymäkaupunki on sama, niin sitten on vasta uskottu, että ollaan kaksosia, siitä on vasta…koska ei olla identtisiä.

Elina:
Joo, oletteko ollut koulussa aina samalla luokalla tai onko teillä ollut koulussa ja sen ulkopuolella sama kaveriporukka?

Markus:
Joo tai no joo olemme oltu siis ja mä en tiedä onko se ehkä hyväksi kaksosille ja niitten omalle identiteetille niinku vasta tälleen aikuisiällä sen älyää, että mä en tiedä onko se hyväksi mut mä oon ainakin tykännyt siitä, mutta ollaan tosiaan oltu. No ensimmäiset luokat samat niin ensimmäiset luokat lähtien niinku samalla luokalla ja ammatti ammattikorkeakouluukin mentiin samalle luokalle, kunnes Henkka sit vaihtoi alaa. Ja kyllä mä oon aina pitänyt siitä, että tota oon samalla luokalla samassa koulussa niinku sanoin, että on aina pystynyt jakamaan, jakamaan koulutehtävät ja niihin liittyvät kysymykset ja sitten yleisesti kaikki ne kokemukset mitä koulussa on kokenut jonkun kaa, joka on kokenut ihan samalla tavalla kun mä. Että mä oon kyllä pitänyt sitä hyödyllisenä, mutta siinä on ollut tota negatiivisiakin puolia, että on ollut Henkan kanssa samassa koulussa esimerkkinä tota kun mä olin lukiossa niin silloin musta tuntu, että mulla ja Henkalla oli ehkä jotenkin silleen nuorena tein…tai no teininä siinä oli vähän vaikeata aikaa molemmille ja kumpikaan ehkä tykännyt käydä koulussa hirveästi ja sitten jos toinen meni kouluun niin toinen yleensä lintsas myös sen takia koska se toinen ei mennyt kouluun koska, mulla on tässä itselle esimerkkinä se, että kun mä menin kouluun, se oli mua kiusataa ja mä en tiedä olisko oikea termi kiusaavat opettajat, mutta ne ainakin nälvi mua siellä luokilla ja luokissa ja käytävillä että tota ja sit jos mä en tiennyt missä Henri on niin mä sain niin hirveästi sain sitten kuulla siitä opettajilta että jos me oltiin vaikka samalla kurssilla niin opettaja saattoi hiillostaa mua jonkun 5 minuuttia vitsailla koko tunnin ajan, että miksi mä en tiedä missä Henri on.

Elina:
OK no onpas. Ikävää. Oliko teillä sama kaveriporukka koulun ulkopuolella ja koulussa?

Markus:
Joo tota me ollaan aina Henkan kanssa kuitenkin ajauduttu jokseenkin samaa kaveriporukkaa koulussa sekä sen ulkopuolella. Ja tota siihen on ainoa, ainoastaan poikkeuksena se, että meillä on ollut ihan yksittäisiä kavereita, että mulla on ollut joku yksittäinen kaveri, jota Henri ei tunne tai sitten Henrillä on yksittäinen kaveri, jota mä en tunne, mutta muuten on ollut aina ihan niinku sama kaveriporukka koulussa ja ulkopuolella että.

Elina:
OK no onko sulla sitten erilainen suhde sun kaksosveljeen kuin sun siskoon?

Markus:
Joo on on ehdottomasti tota mä en pystyisi näkemään, että ei ole, koska me ollaan kuitenkin syntymästä asti jollain määrin jaettu samat kokemukset. Oltiin armeijassakin samaan aikaan ja armeijassa oltiin alokaskausi samassa tuvassa ja tota. Kun se on sellainen tai mä oon aina kokenut niin että kaksonen on niinku paras kaveri, jonka tietää, että se pysyy elämässä mukana siihen asti kunnes toinen kuolee, vaikka se kuulostaa ehkä vähän surulliselta, mutta tota. Vaikka en nähnyt joskus Henkan kaa ehkä pisin aika mihin ei ole nähty joku kuukausi tai 2, armeija aikoina tai joskus silloin niin tota se aina tuntuu siltä, että niinku olisi nähnyt vasta eilen ja pystyy puhuu ihan tai ehkä me ei niinku hirveän tunteellisia kuitenkaan olla, mutta pystyy kuitenkin silleen puhumaan ihan kun olisi nähnyt eilen ja tota se on niin semmoinen erilainen side mitä ei pysty selittämään. Vaikka mun isosisko on kyllä mulle läheinen, niin Henkka on ihan eri tavalla läheinen, että tota se on niinku se kaksosuus on, tuo semmoisen oudon vahvan siteen mitä mä en ehkä pystykään sillee selittämään.

Elina:
Joo, no oletteko te kohdannut jotain taikauskoisia olettamuksia, että onko teiltä kysytty vaikka, että kuuletko veljesi ajatuksia tai tunnetko veljesi kipua?

Markus:
Tota mä en ole ikinä kohdannut tällaisia olettamuksia henkilökohtaisesti, mä oon vaan nähnyt niitä joskus televisiossa tai elokuvissa, että joku tuntee ja kaksi kaksosnaiset niin toinen tuntee vaikka jotain supistuksia, kun toinen tuntee niitä mutta en kohdannut ikinä.

Elina:
Oletteko te koskaan käyttänyt teidän kaksosuutta niinku hyödyksi, että vaikka te ette olekaan identtisiä?

Markus:
Joo ollaan tota niinku mä aikaisemmin sanoin me ollaan Henkan kanssa otu melkein koko ikämme tota samassa koulussa tai samalla luokalla niin tota. Lähes kaikki testit ja tentit ja kokeet mitä nyt onkaan on ollut samoi niin tota. Me ollaan Henkan kaa käytetty sitä hyödyksi erityisesti koulun käynnissä ja ollaan joskus tehty. En tiedä. Kannattaako sanoa, mutta tenttejä sillai, että toinen tekee ensin ja toinen antaa sitten sen jälkeen vastaukset toiselle ja tota, tämmöistä niin tota siitä on ollut ainakin hyötyä koulunkäynnissä ja muutenkin ja sitten niinku pystyy muistuttaa toista, että hei mitä huomenna tapahtuu koulussa tai mitä viikon päästä tapahtuu koulussa mutta tota ja sitten tota mä en tiedä onko se niinku kaksosuuden hyödyksi käyttäminen tai hyväksikäyttäminen oikea sana mutta just tota myös näissä sosiaalisissa tilanteissa ja asetelmissa me ollaan joskus Henkan kanssa pystytty tutustuttaa toisiamme uusiin kaveriporukoihin tai niinku löytää semmoista seuraa toiselle. Vaikka esimerkiksi jos täällä Helsingin seudulla niin tota Henkka on, Henkka on löytänyt mulle uusia kavereita sen omien armeija kavereitten kautta, totta kai me oltiin armeijassa samassa paikassa, mutta se oli…mä en tuntenut niitä ihmisiä keitä se tutustutti, mut kuitenkin. Löytänyt uusia kavereita kaksosen kautta.

Elina:
Okei. On stereotyyppinen käsitys siitä, että kaksoset on samanlaisia luonteeltaan ja käytökseltään? Öö koetko sä että teillä tää pitää paikkansa tai oletteko te koskaan kokenut tällaisia olettamuksia?

Markus:
No tota mä en niinku ehkä tohon luonteeseen osaa vastata tai niinku Henkan puolesta, niin niin kyllä meit on varsinkin isovanhemmat, aina kun siinne on just niinku mennyt ja vanhemmatkin silloin tällöin ei niinku ulkopuolisilt tahoilta mut just niinku perheen sisällä on aina silleen sanottu että Henri on sitä Markus on tätä ja Markusta kiinnostaa tämä asia ja sä oot kiinnostunut Maukka niin paljon noista, teknisistä asioista ja Henri on niin paljon kiinnostunut jostain muusta ja tota kyllä semmoista jonkunlaista kuitenkin samaa muottia istuttamista on tullut just niinku käytökseen ja tommoisen muun, muun pohjalta. Mutta niinku musta tuntuu, että me ollaan myös Henkan kanssa tosi paljon samanlaisia, että meillä on niinku samanlainen. No samallainen niinku vaan tyyliin vähän kaikessa, että musiikki, vaatteet ja niinku ystävät ja semmoinen sama porukka niin se on muovannut meidät aika samanlaisiksi, että me niinku tiedetään mistä me molemmat pidetään ja me niinku keskustellaan niistä asioista tosi paljon. Mutta sitten kuitenkin tosiaan on tullut semmoisia olettamuksia ja vertailuja kuitenkin, että millaisia me ollaan persoonaltamme, mutta kukaan ei ole kuitenkaan niinku lähtenyt sitten asettamaan mihinkään muottiin meitä, että. Tota tuohon liittyen. Mä muistan kyllä lukiossa meidän parhaat kaverit Henkan kanssa oli kaksoset, ja ne oli tota identtiset kaksoset Andrea ja Ilija, terveiset teille, jos te joskus kuulette tän tota noin tota mä muistan alkuun, kun me heihin tutustuttiin niissä niinku, mä aloin ite kiinnittää huomioo siihen, että niinku niiden käytökseen, että mä yritin niinku pistää silmälle, että käyttäytyyks ne samalla tavalla vaan sen takia, kun ne oli identtisiä ja näytti aivan samalta.

Elina:
Joo okei.

Markus:
Niin mä en oo kohdannut semmoista ikinä niinku kaksosia, että näyttää niin samalta. Niin heissä mä sitten huomasin sen, että niinku Andrei ei koskaan hymyile ja Ilja hymyilee koko ajan, mutta siihenkin mulla meni niinku joku pari kuukautta huomata se ja sit mä en ikinä sanonut heitä nimellä vasta sitten sen parin kuukauden, uskalsin sanoa, että hei Ilja, hei Andrei, kun mä aloin tunnistamaan, että kumpi hymyilee ja kumpi ei hymyile.

Elina:
Okei joo.

Markus:
Mutta ehkä Henkan kanssa tosiaan meillä ei ole niinku samanlaista ollut, että me ollaan kuitenkin vähäsen silleen erinäköisiä. Niin tota niin sitten me ollaan niin tunnistettavissa ja meillä on kuitenkin joo aika samanlainen toi persoona ja olettamus tai tommoinen niinku yleinen fiilis.

Elina:
Onko teitä koskaan vertailtu toisiinne?

Markus:
Joo on, on tota musta tuntuu, että kaksosuus on ehkä vähän, tahosta riippumatta niin tota semmoista, jatkuvaa vertailua vaikka ei sitä niinku ehkä aina tunnista tai kuka haluaisi myöntää, mutta niinku, se alkaa ihan usein siitä, että niinku mut ja Henkka on puettu pienestä pitäen tota joko samanlaisiin vaatteisiin tai sitten niinku samat vaatteet, mutta eriväriset että ne on helppo ostaa vierekkäiset paidat ja laittaa vaan eriväriset paidat päälle tota niin musta tuntuu että siitä lähtee semmoinen jonkun näköinen niinku luontainen vertailu. Sitten se on lapsena ties mitä, että mä opin Henkkaa 4 kuukautta ensin kävelemään. Mä vieläkin kuulen siitä, että mä oon markus oppi 8 kuukautisena kävelemään ja Henri oppi vasta 12 kuukautisena ja se on kyllä ihan niinku jatkunut sitten ihan aikuisiälle asti, että jos mä menen kesätöihin ja Henri ei mee kesätöihin koulun aikana niin sitten vanhemmat on vähän silleen, että miks et Henri ole töissä tai niinku se on jatkuvaan semmoista, halus tai ei ja sitten sitä on niinku ei ei pelkästään ollut niinku kotona ollut, että. Sitä on ollut ihan kaikkialla, että epäsuorasti tai suorasti sitten niinku jopa myös lukiossa saanut kuulla, että miten sulla on toi arvosana on noin hyvä tai huono kuin sun veljellä on erilainen ja tota kyllä se on niinku aina, aina kokenut semmoista mut en mä sitä mitenkään niinku järin negatiivisena ottanut, että kyllä mä oon niinku varsinkin tossa sitten vähän aikuisiällä on oppinut niinku ehkä puolustaa itseäni ja sitte sanomaan niinku ihmisille, että, että niinku mä oon oma, oma yksilöni, että ei toisen asiat kuulu mulle mitenkään.

Elina:
Vaikuttaa siltä, että sä oot kokenut kaksosuuden lähinnä rikkautena, että on ollut joku, joka käy läpi samoja asioita samaan aikaan. Tässä vaiheessa mä haluaisin kiittää sua erittäin paljon, että sä tulit meille haastateltavaksi ja jaoit yhden kokemuksen kaksosuuteen liittyen ja tsemppiä sulle opintoihin.

Markus:
Kiitos tosi paljon. Oli kiva tulla juttelemaan.

Haastattelu päättyy.