Kohtaa kaksonen yksilönä

29.01.2020

2.2. vietetään valtakunnallista Kaksosten päivää, ja tänä vuonna teemana on Kohtaa kaksonen yksilönä. Teema johdatti minut muistelemaan joitakin omia kohtaamisen kokemuksiani, joista toisissa yksilöllisyys tuli mielestäni paremmin otetuksi huomioon kuin toisissa.

Lapsuudenaikaisissa valokuvissa näkyy minulla usein punainen paita ja kaksosveljelläni sininen. Mielestäni vielä alakoulun viimeisillä luokilla pukeuduimme toisinaan yhteensopiviin vaatteisiin. En muista, että se olisi minua mitenkään koskaan haitannut. Pikemminkin se oli minusta luonnollista ja toi mukavaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Kun olin pieni, isoäidilläni oli tapana esitellä minut uusille ihmisille sanomalla: ”Tässä on se kaksospuoli”. Nyt aikuisena tavallaan ymmärrän sen. Ehkä hän halusi ylpeillä jollakin sellaisella erityisellä, mitä muilla mummoilla ei ollut. Kuitenkin muistan ajatelleeni, että enkö minä ole riittävän kiinnostava jo omana itsenäni. Lisäksi minusta oli hieman kiusallista, että minusta tehtiin näin jotenkin ”erikoinen”, siis outo.

Eriyttäminen taisi vielä kultaisella 80-luvulla olla aika harvinaista. Muistan, että minulla ja kaksosveljelläni oli yhteinen neuvola-aika, jossa ensin mitattiin, punnittiin ja rokotettiin toinen ja sitten toinen. Minun ja veljeni sijoittamista eri luokille koulussa ei edes harkittu. Sitä eivät ottaneet puheeksi koulun edustajat, eivätkä sitä ajatelleet vanhempanikaan. En osaa nyt aikuisenakaan sanoa, olisiko ollut yksilöllisyytemme kehitykselle parempi, jos olisimme olleet eri luokilla.

En muista, että vanhempani olisivat koskaan vertailleet minua ja kaksosveljeäni tai muitakaan sisaruksia keskenään tai sanoneet: ”Olisitpa niin kuin tuo sisaruksesi!” Tämä johtuu ehkä siitä, että hän oli kaksosveli eikä kaksossisko, eikä erityisen samannäköinen kuin minä. Hän oli muutenkin eri kiinnostuksenkohteidensa, kaveripiirinsä ja erilaisen luonteensa takia kuin eri puusta veistetty.

En kuitenkaan koskaan tullut nyt jo edesmenneeltä kaksosveljeltäni kysyneeksi, miten hän nämä asiat koki. Harmittivatkohan häntä yhtenevät vaatteet? Tunsikohan hän alemmuutta siitä, että minä pärjäsin paremmin koulussa ja hänen piti tätä paremmin pärjäämistä samalla luokalla katsella? Ottikohan häntä päähän, että minä olin suhteessamme ainakin teininä jyrä ja päällepäsmäri? Kokikohan hän jäävänsä jalkoihin?

Tiina Kasi
kaksonen