Millaista oli elää ja kasvaa tyttökaksosena poikakaksosen rinnalla?

14.09.2020

Minun ja kaksosveljeni välillä oli lapsuudessa ja varsinkin murrosiässä repiviä riitoja. Ihan kaduttaa näin jälkikäteen, että olin niin hurja ja kurja! Mutta tappelemisen lisäksi välillämme oli myös suurta rakkautta. Saatoin aina luottaa, että hän on tukenani, turvanani ja lohtunani. Suhde muuttuikin vanhemmiten oikein läheiseksi, ja aikuisiällä meistä muodostui sydänystävät. Riitojammekin olemme pyytäneet toisiltamme sittemmin anteeksi. Lohdutukseksi alvariinsa riitelevien monikkolasten tai ylipäätään sisarusten vanhemmille haluaisinkin sanoa, että kyllä se vielä iloksi muuttuu. Haluaisin myös muistuttaa, että on aivan mahdollista, että eri sukupuolta olevat monikkosisarukset ovat toistensa hyvät ystävät. Tätä ystävyyttä ja sen kasvua ja kehittymistä kannattaa läheisten tukea.

Yksi hyvä puoli siinä, että olimme eri sukupuolta, oli se, että kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa muodostui luontevaksi. Minulle oli aivan normaalia, että luokkani pojat kävivät meillä pelaamassa Nintendoa kaksosveljeni kanssa, ja jutella heidän kanssaan niitä näitä, siis tutustua heidän ajatuksiinsa. Kun luokan tytöt sitten kävivät meillä minun vieraanani, olin aistivinani sen, että heistä oli kummallista nähdä luokan poikia myös vapaa-ajalla. Minun maailmani tavallaan oli siis rikkaampi kuin muilla tytöillä. Ylipäätään se, että vierellä kasvoi aivan samanikäinen poika, antoi uudenlaista perspektiiviä. Muistan monta kertaa ajatelleeni: ”Ahaa, näin pojat näkevät tämän asian.”

Mieleeni tulee vain yksi tapaus, kun minulle oli harmia siitä, että olin tyttö enkä poika. Olimme kaksosveljeni kanssa taitavia saamaan aikaan sotkua ja sekamelskaa. Erään kerran, kun isoäitini näki aikaansaannoksemme, hän tokaisi minulle leveällä pohjalaismurteella: ”Tyttööihminen ja nuon sotkuunen!” Veljeni sotkuista hän ei maininnut mitään. Tässäkään tapauksessa kysymys ei ollut varsinaisesti kaksosuudesta vaan stereotyyppisistä ja vanhanaikaisista sukupuoliodotuksista.

Minulle siitä, että omistin kaksosveljen, koitui siis pelkkää hyvää.

Tiina Kasi
kaksonen