Kaksosena en haluaisi ajatella kuolemaamme

16.05.2025

Kysymys siitä, kumpi meistä lähtee ensin, on mielelle mahdoton. Vielä kohtuuttomampaa on miettiä, kuinka pian sitten on toisen aika.

Kun pari vuotta sitten luin Sarah Crossanin proosarunoteoksen Yksi (2018), mielessäni pyöri lähinnä yksi ajatus: kaksossiskoni ei saa koskaan lukea tätä kirjaa. Teos kertoo kuvitteellisista 16-vuotiaista siamilaisista kaksosista, Gracesta ja Tippistä, jotka ovat kohdussa kasvaneet kiinni lantiosta. Säkeiden kautta avautuu näkymä siihen, miten teini-ikäisen elämä ja identiteetti rakentuvat, kun on fyysisesti erottamaton kaksossisarensa kanssa. Entistä keskeisemmäksi käyvät myös elämän haurauden kysymykset, kun Gracen ja Tippin jaettu matka etenee kohti erotusleikkausta.

Kuten arvata saattaa, lopussa kahdesta jää jäljelle vain yksi.

Gracen ja Tippin kohtalo ja lukemisen aiheuttama ahdistus ovat vuosien jälkeen nousseet takaisin mieleeni. Syynä on viime päivien uutisointi, joka sai alkunsa Hesarin äitienpäivänä julkaisemasta kuolinilmoituksessa, josta ilmeni kaksosten, Siiri Heiskan ja Maiju Ehrolan, kuolleen samana päivänä, eri sairaaloissa. Sen jälkeen eri lehdet ovat toinen toisensa perään jakaneet ”erikoisen tapahtuman” yksityiskohtia ja toistaneet aiempia samankaltaisia tapauksia kuin kyse olisi isostakin ilmiöstä.

Kaksostutkija Jaakko Kaprio on kuitenkin pysäyttänyt uumoilun tutkimustiedolla: molempien kaksosten menehtyminen kahden viikon sisällä on yleisyydeltään alle prosentin luokkaa ja keskimääräinen ikäero kuolleiden kaksosten välillä seitsemän vuotta. On siis äärimmäisen epätodennäköistä, että kaksoset kuolevat samana päivänä. En voi sanoa, että tiedossa olisi mitään lohdullista.

Kaksosen näkökulmasta aiheen kaluaminen onkin tuntunut liialliselta ja epäinhimilliseltä. Kun maailmankuvaan ei mahdu ajatus, ettei toista olisi, ja kysymys siitä, kumpi meistä lähtee ensin, on mielelle vielä mahdottomampi, on kohtuutonta miettiä, kuinka pian sitten on toisen aika.

Gracen ja Tippin tarinassa kuolema on yhtä väistämätön kuin kuolema itse. Kaksosena lukeminen synnytti sydäntäsärkevää katumusta, jonka halusin siskoni välttävän. Sen sijaan äitienpäivää seuranneiden otsikoiden painoa on ollut surullisen vaikea kummankaan sivuuttaa. Jos tunteen kepeyden äärelle haluaa hetkeksi pysähtyä, voi makustella Juha Itkosen sanoja teoksessa Ihmettä kaikki (2018):

“On hirvittävän raskasta yrittää päivästä toiseen sulkea silmänsä siltä hirvittävältä tosiasialta, että minä kuolen ja kaikki ihmiset ympärilläni kuolevat myös, sekä ne harvat joita rakastan että ne lukemattomat, joita en tunne.”

Krista Huupponen

Kansikuva: Sy / Canva

Uutisointia, johon kirjoittaja viittaa:

Ilta-Sanomat: Äitienpäivänä julkaistu kuolinilmoitus pisti monen silmään: ”Tätä ei kukaan osaa selittää”

Ilta-Sanomat: Identtiset kaksoset kuolivat vain neljän tunnin aikaerolla – professori kertoo, mikä tapausta selittää