Blogi Vaaleanpunaista Unelmaa(ko?)

Vaaleanpunaista Unelmaa(ko?)

27.02.2025

Kolmossisarukset kukkaseppeleet päässä viljapellolla. Lapset seisovat rivissä ja pitävät toisiaan kädestä olkansa yli kohti kameraa kurkistaen vaaleanpunaiset neuletakit ja mekot yllään.

Tällä otsikolla aloitin päiväkirjan kirjoittamisen vuonna 2010, kun aloin odottaa kolmostyttöjämme. Päiväkirjaa pidin silloisella nuoretäidit-sivustolla, olinhan vasta reilu 20-vuotias.

Raskaus oli toivottu, joskin alkoi aiemmin kuin suunniteltiin. Ja toki oli iso yllätys, kun vatsasta löytyikin kolme vahvasti sykkivää sydäntä! Riskiraskaus, mutta en osannut ollenkaan pelätä.

Raskausaika meni hyvin ja tytöt syntyivät raskausviikolla 33+2, hyvävointisina, painaen kukin noin 1,5 kg. Tampereen yliopistollinen sairaala tuli tutuksi, kun siellä kävimme kahden viikon välein, lopuksi viikon välein. Viikko oltiin TAYS:ssa ja sitten siirryimme Lahteen Päijät-Hämeen keskussairaalan keskolaan. Noin kuukauden vauvat saivat kasvaa keskolassa, ennen kuin pääsivät kotiin reilun 2 kg painoisina. Nimekseen he saivat Miisa Amanda, Roosa Benita ja Alisa Camilla. Toiset nimet tulevat kirjaimista ABC, syntymäjärjestyksen mukaan.

Äiti istuu lattialla syöttämässä sosetta kolmessa sitterissä istuville kolmosvauvoilleen.
Äiti ja isosisarus ulkoiluttamassa kolmosvauvoja kolmosten rattaissa aurinkoisessa talvisäässä.

Taaperoaika meni todella nopeasti! Kaikki tarvittavat taidot opittiin lähes samaan aikaan, ja meno oli välillä kuin viidakossa. Perusluonne kaikilla onneksi oli suht rauhallinen, toki jokaisella omat luonteenpiirteet pirskahtelivat esille. Toistensa parhaat leikki- ja taistelutoverit. Edelleen.

Kolmossisarukset istuvat kaikki yhden skootterin päällä. Lapsilla on yllään violetit tuulitakit, eriväriset hameet sekä pinkit sukkahousut ja tennarit.
Kolmossisarukset ulkoilemassa hiekkatiellä aurinkoisessa syyssäässä.

Sain hoitaa tytöt kotona esikouluun asti. Koulupolun he aloittivat samalla luokalla. Ja olivatkin samalla luokalla seiskaluokkaan asti. Yläaste alkoi eri luokilta, mutta nopeasti huomasimme, ettei se palvele meidän perhettä, etenkään tyttöjä, joten he palasivat samalle luokalle. Ja se oli hyvä päätös!

Nyt Miisa, Roosa ja Alisa täyttävät elokuussa 15 vuotta ja ovat kasiluokkalaisia. Vuodenvaihteen jälkeen he jäivät kotiin opiskelemaan ja arki on heillä huomattavasti helpottanut. Havaittavissa on ollut oppimishaastetta, eikä se ole helpottanut isossa koulussa, missä meno on välillä ollut melko rajua. Tämän takia nämä hiljaiset oppilaat ovat sitten jääneet ns. vaille oppimista. Tämä kotikoulu on ollut oikea ratkaisu tähän elämänvaiheeseen. Ja kyllähän me nautitaan yhdessä olemisesta! Kesätyöhakemuksia olemme viime aikoina kirjoitelleet ja lähettäneet eri paikkoihin.

Teini-ikäiset kolmossisarukset istuvat rivissä mustavalkokuvassa valokuvafiltterillä lisätyt kukkaseppeleet päässään.

Luonteenpiirteet edelleen pirskahtelevat, mutta perusluonne on pysynyt rauhallisena. Jokainen on ihana omanlainen ihme! Heistä olemme todella kiitollisia!

Voisin siis todeta, kyllä, Vaaleanpunaista Unelmaa. Tällaista harva saa elää ja on etuoikeus olla kolmosten äiti. ❤️

Anu Pötsönen

Lue lisää kolmossisarusten keskinäisistä suhteista Monikkoperheet-lehdessä 3/2023 julkaistusta Kolmossisaruuden monet puolet -artikkelista.

Puhetta teini-ikäisten kolmosten kasvattamisesta voit kuunnella Monipodi -podcastin Spotifyssa julkaistusta ”Teini-ikäisten kolmosten vanhemmuus” -jaksosta.