Yksinhuoltajana Yhteishuoltajuudessa

20.03.2025

Yksinhuoltaja – perheen ainoa huoltaja. Näin sanotaan internetin ihmeellisessä maailmassa. Näin voi olla myös silloin, kun perhe on ydinperhe tai eron jälkeen paperilla on määrätty yhteishuoltajuus.

Minun poikani vai meidän poikamme

Omat rakkaat poikani syntyivät -92 ja elimme tuolloin ydinperheenä. Poikani – havahdun vieläkin siihen, että puhun pojista yksikkövanhempana, vaikka pojilla toden totta oli ja on edelleen myös isä. Vaikka lasten isä oli osan ydinperheajasta työttömänä ja hän oli kotona, ei hänestä ollut juurikaan apua lastenhoidossa. Vauva-arki sujui hyvin vähäisillä selkeillä muistoilla. Jotenkin selvisin / selvittiin heidän ruokkimisesta ja kasvatuksesta. Koska imettäminen ei poikien kohdalla onnistunut, olisi isä pystynyt olemaan mukana mm. yösyötöissä. Isä oli kuitenkin niin sikeäuninen, ettei hän herännyt lasten itkuun tai minun herättely-yritykseeni. Näin ollen syötin heidät itse kahden tunnin välein päivin öin. En siis ihmettele, ettei mielikuvia vauva-arjesta juurikaan ole, ei sillä unimäärällä voisikaan olla.

Neljä vuotta poikien syntymän jälkeen tiemme heidän isänsä kanssa erosivat ja pojat muuttivat kanssani kaupungin vuokra-asuntoon. Virallisissa papereissa luki ”yhteishuoltajuus”, joka käytännössä kuitenkin tarkoitti vastuun kantamista yksin minun harteillani. Paperilla oli sovittu isän tapaamiset joka toinen viikonloppu, jotka toteutuivatkin aluksi, kunnes minulle selvisi karu tosiasia. Isä jätti neljävuotiaat pojat yksin omakotitaloon siksi aikaa, kun hän meni lähikioskille kaljalle. Pojat kertoivat, että heitä pelottaa olla kahdestaan, koska isä oli pitkään pois. Kuullessani asiasta, soitin hädissäni ja kiukkuisena puhelun isälle ja sanoin, ettei hänellä ole oikeutta tavata poikia keskenään enää ikinä. Siitä hetkestä eteenpäin pojat menivätkin vuosiksi isän vanhempien luo, jonne isä meni heidän kanssaan. Minä pystyin nukkumaan yöni rauhallisesti, koska pystyin luottamaan entisiin appivanhempiini täysin.

Poikien isän alkoholiongelma vain syveni ja raha-asiat menivät pahemmin solmuun. Hän ei ollut maksanut minulle elatusmaksuja vuosiin, enkä pystynyt saamaan rahaa Kelastakaan. Ensisijaisesti täytyi yrittää ulosoton kautta saada rahat isältä. Kaksi kertaa laitoin ulosoton vireille ja hellyin hänen lupauksistaan maksamisesta ottamaan sen myös pois. Kun poikien isä löysi itselleen uuden puolison, pystyin taas luottamaan poikien kyläilyt hänen luokseen. Uusi puoliso oli / on paras äitipuoli, jonka pojat olisivat voineet saada. Luotettava, äidillinen, hyvä kokki ja arjen pyörittäjä. Olimme silloin ja olemme edelleen hyviä ystäviä. Siitä huolimatta, että pojilla oli äitipuoli, olin edelleen yksinhuoltaja yhteishuoltajuudessa. Äitipuoli ei halunnut tai voinut lain mukaan ottaa kantaa poikien asioiden hoitamiseen, joka on hyvin ymmärrettävää. Periaatteessa silloinkin tein päätökset poikien asioista yksin, niistä toki isälle ilmoittaen. Isää ei juurikaan asiat kiinnostaneet, eikä hän osannut tehdä päätöksiä minkään asian suhteen, joita häneltä vaivauduin kysymään. Isä ei ollut mukana yhdessäkään päiväkodin tai koulun vanhempainillassa. Hän ei osallistunut luokkaretkirahojen keräämistalkoisiin tai ollut valvojana luokkaretkellä. Rippijuhliin sekä ylioppilasjuhliin isä sentään osallistui perheensä kanssa. Ylioppilasjuhlat olivat oikea fiasko, koska isä joi tarjolla olevaa alkoholia aivan liikaa. Pakkasi taskut täyteen kotimatkajuomaa lähtiessään.

Aikuisten poikien isäsuhde

Poikien tullessa täysi-ikäiseksi, he jäivät asumaan kahdestaan minun muuttaen toiseen kaupunkiin. Sen jälkeen emme ole isän kanssa olleet juurikaan tekemisissä. Pojat ja isä olivat keskenään yhteydessä sen verran, kuin olivat. Minulla ei ollut tietoa isän alkoholismin tilanteesta, koska poikia oli isän suvun puolelta kielletty kertomasta kenellekään. Pojat kävivät lukion loppuun, hakeutuivat ammattikorkeakouluun ja suorittivat opintoja. Tai näin ainakin he minulle kertoivat. Jossain vaiheessa sydämeni sanoi, että heillä on jotain huolia voimakkaasta kieltämisestä huolimatta. Lievän pakottamisen jälkeen pojat kertoivat kaiken isän ja koulunkäynnin tilanteesta. Kaikki asiat olivat miten sattuu. Halusin olla lapsilleni kuunteleva huoltaja ja aikuinen luotettava ihminen, jolle voi kertoa kaikki asiat. Luulin asian näin olevankin, kunnes selvisi, ettei pojat kuitenkaan osanneet täysin luottaa asioitaan minulle. Ehkä heitä hävetti, etteivät he olleet osanneet tai jaksaneet hoitaa asioitaan kuntoon. Koin olevani yksinhuoltajana jälleen, tässä hetkessä aikuisille lapsilleni. Kun ajan saatossa pojat muuttivat kanssani samaan kaupunkiin ja pääsivät opiskelemaan alaa, mikä on heidän sydäntään lähellä, sydämeni hieman rauhoittui. Lapseni, tai siis lapsemme elävät tällä hetkellä omanlaista elämäänsä kahdestaan asuen ja tehden työtä alalla mitä rakastavat. Työtä on vähän, mutta he eivät kaipaa yhtään enempää.

Jos saisin palata takaisin menneisyyteen ja tietäisin, minkälaisen elämän tulisin elämään lasteni isän kanssa, niin jättäisinkö seurustelun aloittamisen väliin? En jättäisi! Kaikesta itkusta ja murheesta huolimatta minulla on koko maailman ihanimmat, rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiset elämässäni. Siitä olen iloinen ja sydämeni on täynnä onnea.

Rakkaudella äiti ❤️

Kaksosten, kolmosten tai nelosten perheet voivat tarvita käytännön apua arjen pyörittämiseen. Yksinhuoltajilla avun tarve on usein kahden huoltajan perheitä suurempi. Tukea ja vinkkejä arjen sujuvoittamiseen löydät verkkosivujemme Mistä apua arkeen? -osiosta.

Kannen kuva: Erick González / Pexels