Arjen tuki alle kouluikäisten lasten kehityksellisissä viiveissä

23.07.2026

Alle kouluikäisen lapsen kehityksen viive tunnistetaan tyypillisesti varhaiskasvatuksessa tai neuvolassa, ja aihe herättää herkästi huolta vanhemmissa. Neurokognitiivisen kehityksen, esimerkiksi puheen tuoton viiveet ovat lapsilla yleisiä ja suuri osa viiveisistä lapsista kuroo kiinni ikäodotukset, sillä lasten kehitys etenee yksilöllisesti ja usein hyppäyksittäin.

Kehityksen erityisvaikeuksia esiintyy noin 5-10 prosentilla lapsista ja osalla lapsista on laajempaa kehityksen viivästymää. Onneksi pienen lapsen aivojen muotoutuvuus on huikeaa ja tästä syystä lapsi on hyvin vastaanottavainen ympäristön virikkeille. Arjen monipuolinen toiminta tukee tehokkaasti lapsen kehityksen edistymistä ja lapsen oman kehityspotentiaalin saavuttamista mahdollisista kehityksellisistä vaikeuksista huolimatta.

Neurokognitiivisen kehityksen viiveet voivat ilmetä osakehityksen tai laajempina useamman osa-alueen kehityksellisinä vaikeuksina, ja merkittävät vaikeudet täyttävät kehityksellisen häiriön diagnostiset kriteerit. Neurokognitiivisen kehityksen vaikeudet ovat vahvasti perinnöllisiä, mutta myös esimerkiksi synnytyksen aikainen hapenpuute voi aiheuttaa hankittuja kehityksellisiä vaikeuksia. Tarvittaessa lapsen kehitystä tukevat erilaiset ammattilaiset, mutta päivittäinen arjen monipuolinen toiminta ja leikki ovat tärkeitä kehitykselle.

Kielelliset taidot

Kielellisen kehityksen osaksi kuuluvat tuottaminen ja ymmärtäminen ja myös lukemisen varhaiset valmiudet alkavat kehittyä ennen kouluikää. Kielellisten taitojen tukemisessa ensisijaista on vastavuoroinen vuorovaikutus lapsen kanssa. Lapsen katsekontaktia on hyvä houkutella ja innostaa lasta osallistumaan aktiivisesti keskusteluun. Tarvittaessa kuvat auttavat lasta kommunikoimaan ja erilaisia kuvakortteja löytyy esimerkiksi Papunetin verkkosivuilta.

Kirjojen lukeminen ja niistä keskustelu kehittää lapsen sanastoa ja kielen ymmärrystä. Lorujen ja riimien kertaava lukeminen ohjaa lasta kiinnittämään huomiota sanojen äänneasuun, mikä tukee lukemisen valmiuksien kehittymistä. Sanojen taputtaminen lauseesta ja tavujen taputtaminen sanoista ohjaa sanavälien ja sanan osien tunnistamiseen. Lapsen kiinnostusta kirjaimiin voi herätellä jo ennen esiopetusta kiinnittämällä huomiota tuttuihin kirjaimiin ympäristössä ja nimeämällä niitä. On tärkeää myös huomata, että liiallinen sekä vanhemman että lapsen ruutuaika on tutkimusten mukaan vahingollista lapsen kielen kehitykselle.

Näönvaraisen hahmottamisen taidot

Hahmottamiset taidot ovat olennaisia tilassa suunnistamiselle, etäisyyksien arvioimiseen, yksityiskohtien havaitsemiseen sekä visuaalisen muistin käytölle esimerkiksi tarinoiden mieleen painamisessa. Hahmottamisen taitoja tukevat palapelien rakentaminen mallista ja ilman mallia, rakentaminen mallista ja ilman mallia sekä monipuolinen kynän käyttö. Muotojen ja suuntien lisääminen leikkiin tukevat myös hahmottamisen harjaantumista. Mikäli lapsella on haasteita hahmottamisessa, lapsi herkästi välttelee esimerkiksi palapelejä tai piirtämistä. Aikuisen on tällöin tärkeää houkutella lasta sopivan tasoisten hahmottamispuuhien äärelle ja varmistaa lapsen itsenäistä onnistumista tehtävissä.

Matematiikan taidot

Matematiikan valmiuksia kehittävät esimerkiksi vertailut (isompi, isoin, enemmän, vähemmän) ja tavaroiden luokittelut erilaisiin ryhmiin (eläimet, kasvit). Myös helpot noppapelit tarvittaessa räätälöidyllä nopalla sekä nopan pisteluvun määrän hahmottaminen ilman laskemista edistävät matematiikan valmiuksien kehittymistä jo ennen kouluikää. Hyvät hahmottamisen taidot antavat matematiikan perustaidoille suotuisan pohjan.

Tarkkaavuus ja toiminnan ohjaus

Päivittäiset rutiinit ja ennakointi ovat tärkeitä tarkkaavuuden ja toiminnan ohjauksen tukimuotoja, jotta lapsi tietää mitä häneltä odotetaan ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Näillä myös lapsen kuormitus tyypillisesti vähenee. Rutiinin sanallistaminen sekä kuvakortit tukevat niiden omaksumista.

Tarkkaavuus ja toiminnan ohjaus kehittyvät osin pitkälle aikuisuuteen asti ja lasten kehitys näissä taidoissa edistyy usein hyppäyksittäin. Myöhäisen etuotsalohkon kypsymisen vuoksi lapsi tarvitsee vielä pitkään aikuisen ohjausta oman toiminnan ohjaukseensa.

Monimuotoinen toiminta tukee tarkkaavuuden harjaantumista, esimerkiksi kirjojen kuuntelu ja erilaiset ryhmäleikit kuten Peili tai Polttopallo. Oman toiminnan sanoittaminen pelissä tukee lasta tulemaan tietoiseksi toiminnastaan ja edistävät toiminnan ohjauksen kehitystä. Toiminnan sanoitusta voi harjoitella myös jälkikäteen kertomalla päivän kuulumisista lapsen kanssa jäsentämällä tapahtumat järjestykseen aamusta alkaen tarvittaessa reissuvihkoon piirretyn kuvatuen avulla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että monipuolinen ja virikkeinen arki sekä kotona että varhaiskasvatuksessa tukevat lapsen kehitystä kokonaisvaltaisesti. Vanhempien aktiivinen osallistuminen ja myönteinen vuorovaikutus ovat avainasemassa lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen edistämisessä.

Jonna Kari

Kirjoittaja on laillistettu psykologi, joka on työskennellyt lasten ja nuorten neuropsykologina Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ja Helsingin kaupungissa. Tällä hetkellä kirjoittaja toimii psykologiyksikön päällikkönä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.

Lähteet:

Mustonen R, Torppa R, Stolt S. Screen Time of Preschool-Aged Children and Their Mothers, and Children’s Language Development. Children. 2022; 9(10):1577.
Pihko, H., Haataja, L & Rantala, H. (toim.). (2014). Lastenneurologia. Duodecim.
Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret). Käypä hoito 2019. www. kaypahoito.fi
mll.fi
omaperhe.fi
terveyskyla.fi/lastentalo
papunet.fi

Artikkeli on julkaistu 2/2025 Monikkoperheet-lehdessä.