Ajankohtaista Lehtiartikkelit Kun toinen kaksosista jää kasvussa jälkeen

Kun toinen kaksosista jää kasvussa jälkeen

24.06.2026

Piirroskuva raskaana olevasta henkilöstä, joka pitelee käsillä vatsaansa.

Monikkoraskaus on lähtökohtaisesti aina tarkemmin seurattava raskaus. Yksi kaksosraskauksien erityistilanteista on selektiivinen sikiön kasvun rajoittuminen.

Selektiivisellä sikiön kasvun rajoittumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa toinen sikiöistä kasvaa selvästi huonommin kuin toinen. Lääketieteellisessä kirjallisuudessa ilmiöstä käytetään englanninkielistä lyhennettä sFGR (selective fetal growth restriction). Käytännössä ilmiössä on kysymys siitä, että toinen sikiö saa kohdussa huonommat kasvuolosuhteet kuin toinen. Syy voi liittyä istukan toimintaan, napanuoran kiinnittymiseen, sikiöiden välisiin verenkiertoyhteyksiin tai siihen, miten yhteinen istukka on jakautunut monikoiden kesken.

Yleisin monokoriaalisissa raskauksissa

Selektiivistä sikiön kasvun rajoittumista esiintyy erityisesti monokoriaalisten identtisten kaksosten raskauksissa, joissa sen yleisyys on noin 10–15 %. Monokoriaalisuus tarkoittaa, että kaksosilla on yhteinen suonikalvo ja käytännössä yhteinen istukka. Yhteinen istukka ei kuitenkaan välttämättä jakaudu tasan. Toinen sikiö voi saada suuremman ja paremmin toimivan istukka-alueen, toinen pienemmän. Lisäksi istukassa voi olla verisuoniyhteyksiä, joiden kautta kaksosten verenkierto on osittain kytköksissä toisiinsa.

Dikoriaalisessa kaksosraskaudessa kummallakin sikiöllä on oma istukka tai ainakin oma suonikalvo. Myös tällaisessa raskaudessa toinen sikiö voi jäädä kasvussa jälkeen, mutta tilanne muistuttaa enemmän yksösraskauden kasvun rajoittumista. Monokoriaalisessa raskaudessa ongelma on usein vaikeampi juuri yhteisen istukan ja verisuoniyhteyksien vuoksi. Kaksosraskauden alussa onkin olennaista selvittää, onko raskaus monokoriaalinen vai dikoriaalinen, sillä se määrittää koko raskauden riskiprofiilia ja seurantaa.

Ilmiö todetaan ultraäänitutkimuksessa

Suomessa kaksosraskaudet kuuluvat tehostetun seurannan piiriin. Käytännössä neuvola on edelleen tärkeä osa odottajan tukea, mutta varsinainen raskauden lääketieteellinen seuranta tapahtuu äitiyspoliklinikalla. Seurannan tiheys riippuu muun muassa siitä, onko raskaus monokoriaalinen vai dikoriaalinen ja onko ultraäänissä todettu poikkeavia löydöksiä. Terveyskylän potilasohjeiden mukaan monokoriaalisia kaksosia seurataan ensimmäisen ultraääniseulonnan jälkeen erikoislääkärin vastaanotolla yleensä kahden viikon välein. Käynneillä arvioidaan sikiöiden kasvua, liikkeitä ja lapsiveden määrää.

Kasvun rajoittumista arvioidaan ultraäänitutkimuksessa. Sikiöiden kokoa ei voida mitata suoraan, vaan se arvioidaan mittojen, kuten pään, vatsan ja reisiluun perusteella. Erityisen tärkeä mitta on vatsanympärys, sillä se heijastaa herkästi ravinnon ja hapen saannin ongelmia. Lisäksi arvioidaan kaksosten välistä painoeroa. Pelkkä kokoero ei kuitenkaan kerro kaikkea. Siksi seurannassa käytetään ultraääntä, jolla tutkitaan veren virtausta napavaltimossa ja tarvittaessa muissa sikiön verisuonissa.

Monokoriaalisessa raskaudessa selektiivinen kasvun rajoittuminen jaetaan usein kolmeen alatyyppiin napavaltimon virtauksen perusteella. Tyyppi I on yleensä vakaampi: pienemmän sikiön napavaltimossa virtaus säilyy positiivisena. Tyyppi II on vaikeampi, sillä virtaus on pysyvästi poissa tai käänteinen. Tyyppi III on arvaamattomampi: virtaus vaihtelee, välillä se näyttää paremmalta ja välillä huonommalta. Tämä vaihtelu liittyy usein yhteisen istukan verisuoniyhteyksiin.

Selektiivisessä kasvun rajoituksessa toinen sikiö kasvaa hitaammin muun muassa epätasaisesti jakautunen istukan vuoksi.
Kuva tehty tekoälyllä.

Tiivis seuranta ja tilanteen mukainen hoito

Hoitokäytännöissä tärkeintä on erottaa vähemmän vaaralliset tilanteet niistä, joissa riski kasvaa nopeasti. Suomessa tämä tarkoittaa käytännössä tiivistä äitiyspoliklinikan seurantaa ja yksilöllistä synnytyksen ajoituksen suunnittelua. Jos kasvun rajoittuminen on lievä ja ultraäänilöydökset ovat vakaat, raskauden voidaan antaa jatkua. Jos taas löydökset huononevat, joudutaan punnitsemaan, onko turvallisempaa synnyttää lapset ennenaikaisesti.

Tämä on lääketieteellisesti vaikea tasapaino. Kohdussa jatkaminen antaa sikiöille aikaa kypsyä, mutta liian pitkä odottaminen voi lisätä pienemmän sikiön hapenpuutteen tai jopa kohtukuoleman riskiä. Ennenaikainen synnytys taas altistaa molemmat lapset keskosuuden ongelmille. Kaksosraskaudessa päätös ei koskaan koskekaan vain yhtä sikiötä. Monokoriaalisissa raskauksissa tilannetta mutkistaa vielä se, että toisen sikiön äkillinen voinnin romahtaminen voi mahdollisten verisuoniyhteyksien vuoksi vaikuttaa myös toiseen. Kohdunsisäisiä toimenpiteitä harkitaan vain vaikeissa ja tarkoin valituissa tilanteissa. Esimerkiksi Fetofetaalitransfuusio-oireyhtymässä (TTTS), jossa kaksosten välillä on istukan verisuoniyhteyksiä, yhteyksiä voidaan purkaa laserhoidolla.

Lääketiede seuraa numeroita, käyriä ja virtauksia, mutta perhe odottaa kahta lasta. Vanhemmille tilanne onkin usein henkisesti raskas. Tiivis seuranta on kuitenkin juuri se keino, jolla riskejä pyritään hallitsemaan. Suomessa kaksosraskaudet tunnistetaan riskiraskauksiksi, ja sikiöiden kasvua seurataan järjestelmällisesti.  Hoito perustuu riskin arviointiin, äitiyspoliklinikan tiheään seurantaan ja synnytyksen yksilölliseen suunnitteluun. Tavoitteena on antaa molemmille lapsille mahdollisimman hyvät mahdollisuudet selvitä ja voida hyvin.

Jussi Peura

Kirjoittaja on artikkelityöryhmän jäsen

Artikkelissa käytetyt lähteet:

Lisää aiheesta myös perheartikkelissa ”Haasteellinen kaksosraskaus toi mukanaan merkityksellisen ystävyyden”