Koko perheen hyvää unta turvataan monenlaisin keinoin
26.03.2026
”Se mikä toimii toisessa monikkoperheessä ei välttämättä toimi meillä”
56 vanhempaa antoi meille vastauksensa, kun kysyimme monikkoperheiden kokemuksia uniasioista. Vaikka haasteitakin uniteemaan liittyy, suurin osa vastaajista oli löytänyt toimivat nukkumisjärjestelyt ja rutiinit.
Nettikyselyymme vastaajista 96 prosenttia oli kaksosten vanhempia. Eniten vastauksia saatiin 1-2-vuotiaiden monikkolasten vanhemmilta (55 %). Alle 1-vuotiaiden vanhempia oli vastaajista 24 prosenttia ja 9 prosentilla oli 3-4-vuotiaat lapset.
Nukkumisjärjestelyt
Monikkolapset vanhempien makuuhuoneessa perhepedissä, omissa tai yhteisessä sängyssä, lapsilla oma huone, äiti vauvojen kanssa samassa huoneessa ja puoliso toisessa, toinen kaksosista nukkuu sisaruksen kanssa, toinen vanhempien kanssa. Näistä ja muistakin järjestelyistä vanhemmat kertoivat kyselyssämme. Enemmistönä järjestelyissä oli se, että monikkolapsilla on oma huone, jossa nukutaan omissa sängyissä. Moni kuitenkin kertoi, että aivan aluksi vauvat ovat nukkuneet vanhempien kanssa samassa huoneessa. Tätä perusteltiin sillä, että vauvat ovat lähellä, eikä öisin tarvitsisi liikkua.
”Kaksoset nukkuvat toistaiseksi perhepedissä vanhempien kanssa. Tämä on ollut heidän syntymästään lähtien paras ratkaisu meidän perheelle kaikkien unensaannin maksimoinnin ja imetyksen onnistumisen kannalta.”
”Ihan alkuun tytöt nukkuivat yhdessä samassa pinnasängyssä vanhempien sängyn vieressä. Kun alkoi liikettä tulla enemmän ja vaara pyöriä toisen päälle kasvoi, niin molemmille oli omat pinnasängyt. 8 kuisina molemmat alkoivat herkemmin havahtumaan, jos vanhemmat käänsivät kylkeä, kävivät yöllä vessassa tai isä heräsi töihin klo 5 aikaan. Silloin sängyt siirrettiin tyttöjen omaan huoneeseen ja taas nukuttiin läpi yön.”
”Kaksoset olivat n.6kk ikäisiä kun yösyötöt loppuivat ja yhdistimme kaksi pinnasänkyä yhdeksi isoksi sänkykokonaisuudeksi. He saivat toisistaan turvaa ja halusimme pitää heidät lähellä toisiaan mahdollisimman pitkään. Kaksoset nukkuivat vanhempien kanssa samassa huoneessa vuoden ikäiseksi. Kaksoset siirtyivät omiin pinnasänkyihin nukkumaan 1,5 vuoden iässä. Silloin he alkoivat häiritsemään toisiaan kiipeämällä toisen päälle, läpsimällä toista yms, joten oli parempi erottaa heidät eri sänkyihin.”
”Kolmoset nukkui ensimmäiset kuukaudet yhteisessä yhdessä pinnasängyssä poikittain vanhempien makuuhuoneessa, kunnes sänky kävi ahtaaksi heilumisen takia. Kun vauvat siirtyi omiin pinnasänkyihin, siirtyivät myös omaan yhteiseen makuuhuoneeseen. Makuuhuoneemme on lähellä ja kuulemme tarpeen käydä huoneessa, mutta emme herää turhaan pieneen ääntelyyn.”
Nukkumisratkaisuja siis järjestellään lasten kasvaessa ja tilanteiden muuttuessa.
”Poikien ollessa hieman yli vuoden ikäisiä siirsimme heidät takaisin vanhempien makuuhuoneeseen omissa sängyissään, koska voimakkaan eroahdistuksen ja sairastelujen takia se oli paras ratkaisu kun ei yöllä tarvinnut pomppia toiseen huoneeseen jatkuvasti ja näin itsekin sai hieman enemmän lepoa.”
Moni kannatti samanrytmisyyttä
Kysyttäessä, mikä perheessä toimii tällä hetkellä uniasioissa hyvin, vastaajat kertoivat, että samanrytmisyys (79 %), selkeät uniajat (77 %), iltarutiinit (75 %), hyväuniset monikkolapset (59 %) sekä soveltuvat huonejärjestelyt (55 %) toimivat.
Lähes 86 % vastaajista kertoi, että perheessä on pyritty noudattamaan monikkolasten samanrytmisyyttä, koska se helpottaa arkea. Samanrytmisyyttä oli usealla edesauttanut se, että sairaalassa opittua rytmiä oli helppo lähteä toteuttamaan myös kotona.
”Kun kaksoset heräsivät pieninä syömään yöllä, herätimme aina molemmat ja syötimme molemmat. Tämä mielestäni auttoi meitä vanhempiakin jaksamaan, eikä tuntunut siltä että herätyksiä olisi koko ajan. Päiväunilla annoimme kaksosille +/-30min lisää unta toiseen nähden. Näin väsyneempi sai nukkua vähän pidempään, mutta seuraaville unille päästiin samaan aikaan.”
Joillain vastaajista samanrytmisyyteen oli liittynyt haasteita esimerkiksi lasten erilaisista nukkumistavoista tai temperamentista johtuen tai sitten erirytmisyys luonnistui vain paremmin.
”Iltatoimet tehtiin samaan aikaan mutta vauvojen erilaisen unentarpeen vuoksi toinen nukahti aiemmin kuin toinen. Ei nähty tarpeelliseksi opettaa lapsia samaan tahtiin. Toinen heräili öisin myös useammin ja tiheämmin kuin toinen.”
”Koin helpommaksi erirytmisyyden joka tuli luonnostaan. Sai rauhassa hoitaa yhden lapsen kerralla.”
Iltarutiinien tärkeys
Iltapesut, puurot, maidot, satu, musiikki, unilelut, unipussit toistuivat vanhempien vastauksissa kysyttäessä iltarutiineista. Moni kertoi toteuttavansa illat totutulla kaavalla, josta lapsetkin tunnistavat yöunien lähestyvän.
”Heti alusta asti valolla tehtiin selväksi, että milloin on yö ja milloin päivä. Yöllä toimittiin pimeässä tai vain himmeällä yövalolla ja päivällä oli valoisaa. Nukutimme maidolla syliin niin kauan kuin se onnistui ja sitten kun ei enää maidon jälkeen nukahtaneet syliin, niin nostimme maidon jälkeen omiin sänkyihin ja hellästi pidimme kättä vatsalla, kunnes nukahtivat. Yleensä melko pian.”
”Joka ilta pyritään toimimaan samalla kaavalla: iltapala, suihku/kylpy, kirjojen selailua ja lukemista yhdessä, hampaiden pesu, sängyssä ”tarinan” kertominen eli jutellaan päivästä, jonka jälkeen kuunnellaan aina samaa unimusiikkisoittolistaa.”
”Meillä iltapalan jälkeen puetaan pojat unipusseihin, pestään hampaat ja viedään omiin sänkyihin. Iltatoimien aikana soi myös yleensä jotain rauhallista musiikkia, se on yleensä lapsille merkki siitä että nyt on aika alkaa laskemaan kierroksia. ̶ ̶ ainakin toistaiseksi meillä on toiminut se että emme jää pitkäksi aikaa makuuhuoneeseen laskettuamme pojat sänkyyn, koska se saattaa vain villitä heitä. Luulen tämän johtuvan siitä että molemmat ovat tottuneet jo pienestä itsenäiseen nukahtamiseen. Jos toinen on itkuinen, niin toki silloin rauhoitellaan.”
Haasteita
Haasteita nukkumiseen ovat aiheuttaneet lasten hampaiden tulo ja sairastelut, jolloin ainakin tilapäisesti unirytmit menevät sekaisin. Myös muista syistä johtuvat yöheräilyt tai liian aikaiset aamut haastavat vanhempia.
”Lasten sairastelut ja kehitysvaiheet ovat tuoneet etenkin omat haasteensa. Juuri kun saadaan hyvä unirytmi aikaiseksi, tulee yleensä joku flunssa tai kehitysvaihe sekoittamaan pakkaa. Ja koska aivan pieniä on kaksi, näitä vaiheita tuntuu olevan jatkuvasti.”
”Meille haasteellista ovat olleet ultra-aikaiset aamut. On hirveää herätä toisen kaksosen kanssa 4:30, ja pitää häntä hiljaisena että muu perhe saisi nukkua, etenkin se toinen kaksonen.”
”Uusia vaiheita tulee, mm. opitaan seisomaan pinnasängyssä ja sieltä voi naureskella sisaruksille. Nukahtaminen tämän takia kausittain vaikeutunut. Yksi saattaa myös herätä itkien ja näin herättää muut nukkuvat sisarukset.”
”Rupesivat heräilemään raivoitkuun lukuisia kertoja illalla ja yöllä n.9kk ikäisinä.”
Vaikka haasteitakin on ollut, 65 % vastaajista kuitenkin kertoi, että heidän ei ole tarvinnut hakea uniasioihin ammattilaisen apua. Asiat olivat järjestyneet omin keinoin sekä lasten kasvaessa.
Vastaajat, jotka kertoivat tarvinneensa ammattilaisen apua, olivat saaneet sitä neuvolasta, lapsiperheiden kotipalvelusta tai yksityiseltä palveluntuottajalta. Osa koki ammattilaisen avun hyödylliseksi, osalle se ei taas tuonut apua. Moni koki, että juuri neuvola olisi se taho, josta apua tulisi saada.
”Neuvolan uniohjaaja auttoi päivärytmin luomisessa ikätasoisesti ja meidän perheelle sopivasti (ei painostanut esim unikouluun mikä olisi ollut meidän ajatusmaailmaa vastaan).”
”Kaksoset eivät nukkuneet vauvavuonna kun hyvin lyhyitä pätkiä kerrallaan, saimme apua neuvolasta ja uniohjaajan avulla saatiin enemmän rytmiä päivään (oltiin menty aikaisemmin todella ”vauvojentahtisesti” mikä ehkä lisäsi unihaasteita). Kaksosten huonot unet vaikuttivat tietysti meidän vanhempien jaksamiseen, sillä kahta hysteerisesti itkevää ja huutavaa vauvaa oli haastava rauhoitella yksin (usein saatiin vinkiksi että toinen nukkuu ja toinen hoitaa yöt – ei toiminut meillä).”
”Neuvolan terveydenhoitaja, jolla itsellä kaksoset. Vertaistukea!”
”Saatiin apua nopeasta perheohjauksesta, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Ainoat ohjeet olivat imetyksen lopettaminen ja unikoulu, jotka sotivat valtavasti omia arvoja vastaan. Saimme osaksemme vain syyttelyä että olemme itse aiheuttaneet huonot yöunet kaksosille.”
”Univalmennusta saatiin kun aamuyöstä alkoi torkutus jo ennen kolmea. Rajattiin päiväunia ja harjoitellaan nyt sitä omassa sängyssä nukkumista.”
Vanhemman oma uni
45 prosenttia vastasi, että tämänhetkisessä elämäntilanteessa vanhempi nukkuu itse yöt pääsääntöisesti hyvin, mutta unet jäävät hieman lyhyiksi. 36 prosenttia vastasi, että nukkuu yönsä hyvin ja saa riittävästi unta. Melko huonosti ja lyhyillä unilla nukkuvia oli 11 % ja noin 5 % kertoi nukkuvansa erittäin huonosti ja unta ei saa riittävästi.
”Tarvitsen iltaisin ”omaa aikaa”, kun kaksoset ovat menneet nukkumaan, joten pallottelen oman ajan ja hyvien yöunien välillä…”
”Lapset heräilevät 1-3 kertaa yössä jolloin joudun heräämään ja käymään lasten huoneessa. Yleensä silittely tai tutin laitto auttaa ja käynti on usein nopea, mutta uneen tulee katkos ja joskus on vaikea saada uudestaan unesta kiinni.”
”Ensimmäiset kuukaudet poikien synnyttyä oli pahimmat. Öisin herättiin vähintään 3h välein syöttämään ja usein heräämisiä oli tunninkin välein. Myös yöitku oli ja on edelleen raskasta. Lisäksi äitinä herään lähes kaikkiin rasahduksiin. Univaje oli siis todellinen. Nyt pojat ovat 10kk ja tilanne on helpottanut. Yöheräämisiä on edelleen, mutta parhaina öinä enää 3 per yö. Myös yömaidoista on päästy eroon. Kohta pojat siirretään omaan huoneeseen, jolloin toivottavasti en enää herää kaikkiin rasahduksiin. Vaikka yöheräämisiä on edelleen, en silti ole enää rättiväsynyt aamuisin. Parempaan päin on siis menty.”
”Meillä varmasti perhepeti on yksi syy hyville unille tällä hetkellä. Vauvat rakastavat olla lähellä ja se ei meidänkään unta häiritse.”
Vinkit
Kysyttäessä hyviä vinkkejä, nousi useimmissa vastauksissa esiin rutiinit ja säännölliset rytmit. Moni myös kannusti samanrytmisyyteen, mutta myös siihen, että perhe toimisi juuri heille parhaiten toimivan tavan ja järjestelyjen mukaan.
”Tehkää rohkeasti omat ratkaisut uniasioissa, se mikä toimii toisessa monikkoperheessä ei välttämättä toimi itsellä. Muilta monikkovanhemmilta saa kuitenkin yleensä kullanarvoisia vinkkejä joita kokeilemalla ja soveltamalla voi löytyä ne omaan tilanteeseen sopivimmat. Kannustan myös mahdollisimman aikaisessa vaiheessa opettamaan vauvat nukahtamaan itsenäisesti, mikäli se sopii teidän perheen tilanteeseen. Etenkin jos perheessä on ennestään pieniä lapsia, jotka myös tarvitsevat vielä paljon vanhempien tukea iltatoimissa jne.”
”Ota hyvä patja sänkyjen viereen ja köllöttele itse kädet pinnasängyissä.”
”Yöunet parani heti kun päätettiin että ei nukuteta enää syliin, vaan viedään hereillä sänkyyn, oppivat nukahtamaan itse.”
”Älä luovuta yhden tai kahden huonon yön jälkeen. Välillä hyvissä tuloksissa voi kestää.”
”Nuku aina kun voit. Esikoisen aikaan nukuin tähän aikaan jo pidempiä yöunia, mutta kaksosten kanssa olen ”joutunut” käyttämään heidän uniaikansa myös omaan lepäämiseen. Meillä pyykki- ja tiskivuoret saavat siis näkyä vielä jonkin aikaa. Niitä sitten laitellaan yhdessä puolison kanssa illalla jos paukkuja vielä riittää.”
Unenpöpperöisiä sattumuksia
Jääkaapista korvikemaitoa kahviin ja ”olikos tämä nyt vauva A vai B?” -sattumuksia oli tapahtunut useammalle. Myös kylmätarvikkeiden löytymistä astiakaapista tai jääkaappiin kuulumattomia tuotteita hyllyillä, muun muassa täysi kahvipannu. Tätä kaikkea olivat vähäuniset yöt teettäneet.
”Pesin pyykkejä hieman väsyneenä käsisaippualla. Tajusin vasta, kun pyykkikone oli vaahtoa täynnä sisältä ja ulkoa.”
”Herännyt lattialta sängyn vierestä koska niin väsynyt ettei jaksanut kävellä sängylle asti.”
”Kadotin juuri kuorimani porkkanan täysin. Illalla se löytyi aterinlaatikosta.”
”Aika monesti tuli lohdutettua yön pimeydessä vauvaa tämän päätä suukottamalla vain huomatakseen että tämä taitaakin takapuoli.”
TIINA LAGERBLOM
Artikkeli on julkaistu 3/2025 Monikkoperheet-lehdessä.