Päätös itsellisestä perheen perustamisesta toi Nooan elämään kaksi minikäpystä

13.03.2026

Salaa kaksosista haaveilleen Nooan suurin toive kävi toteen pari vuotta sitten, kun hän sai onnistuneiden hedelmöityshoitojen myötä kuulla odottavansa kaksosia. Raskaasta vauva-ajasta selvittiin, ja nykyään Sammalkäpyjen kotona raikaa nauru ja pieniäkin arkisia asioita ihmetellään yhdessä tiiviinä kolmikkona.

Nooa Sammalkävyn, 35, elämä mullistui täysin, kun marraskuussa 2023 maailmaan saapuivat hartaasti odotetut vauvat. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin Nooa pyörittää monikkoperheen arkea vauhdikkaiden taaperoiden itsellisenä isänä. Päätös itsellisestä vanhemmuudesta syntyi vuosien kypsyttelyn tuloksena.

– Aikoinaan kun luin itsellisestä vanhemmuudesta, se tuntui tosi samaistuttavalta mahdollisuudelta ja aloin pohtia, josko se voisi olla minunkin polkuni vanhemmuuteen. Kun parisuhteen osalta ei ollut sellainen tilanne, että tehtäisiin yhdessä lapsi, ja lapsihaaveeni kuitenkin oli tosi suuri, niin sitä kautta päätös ryhtyä tavoittelemaan itsellistä vanhemmuutta alkoi tuntua omalta jutulta, Nooa summaa.

Vaikka päätös raskaaksi tulemisesta ja itsellisestä vanhemmuudesta muodostuivatkin omaehtoisesti ja luottavaisin mielin, liittyi niihin myös pelkoa omasta ja lasten selviytymisestä. Tieto Monoamnioottis-monokoriaalisesta kaksosraskaudesta, jossa sikiöt jakavat yhteisen istukan, suonikalvon sekä vesipussin oli Nooalle aluksi shokki.

 – Keskosuutta pelkäsin etukäteen hirveästi, mutta siihenkin ajatukseen ja aikaiseen sektioon oli aikaa totutella ja valmistautua, kun tieto siitä tuli raskausviikolla 10. Lopulta kaikki meni tosi hyvin ja onnekkaasti, hän kertoo.

Reilut puolitoista vuotta yksinhuoltajan arkea eläneenä Nooa toteaa, että vaikka kaikki aina lopulta järjestyykin, realisoituivat hänen odotuksensa vauva-ajan rankkuudesta ja omasta avun tarpeesta toden teolla kahta keskosvauvaa hoitaessa.

– Kyllä on tullut huomattua, että apua tarvitsee paljon, ja sitä todellakin kannattaa pyytää ja ottaa vastaan. Erityisesti isovanhempien rooli monikkoarjessa on osoittautunut merkittäväksi. Muutimme vauvojen kanssa takaisin kotikaupunkiini Tampereelle, sillä vanhempiani kehtaan vaivata paljon matalammalla kynnyksellä kuin ystäviäni. Vaatimustasoa omaa vanhemmuutta kohtaan on saanut laskea reippaasti. Riittää, että lapset saa pidettyä elossa ja hyvinvoivina, hän naurahtaa.

Itselliset vanhemmat ja yksinhuoltajat kohtaavat yhä tänäkin päivänä paikoin asenteellista suhtautumista omaa perhemuotoaan kohtaan. Nooa ei onneksi ole saanut osakseen kyseenalaistamista tai ihmettelyä siitä, missä perheen toinen vanhempi on. Hän arvelee sukupuolen saattavan vaikuttaa asiaan.

– Minusta tuntuu, että itselliset äidit voivat kohdata enemmän asenteellisuutta siinä missä minä miehenä saatan puolestani saada helpommin ihan perusasioistakin irtopisteitä ihmisiltä, jotka ihaillen katsovat, että ”Voi miten ihanaa, kun isä on liikenteessä lastensa kanssa ja puuhaa heidän kanssaan kaikenlaista”.

Ennen kaikkea monikkoisä

Nooan isyysmatkaa seurattiin vuoden 2024 keväällä Ylellä ilmestyneessä koskettavassa Yksin isäksi -dokumenttisarjassa. Sarja sai vuolaasti kiitosta, ja muun muassa Helsinki Pride -yhteisö ja Lapsettomien yhdistys Simpukka ry ovat myöntäneet Nooalle ja dokumenttisarjalle kunniamaininnat rohkeasta ja yhteiskunnallisesti vaikuttavasta esikuvana toimimisesta. Nooalle sarjasta sataneen palautteen luonne oli suuri helpotus.

– Saamani palaute on ollut lähestulkoon pelkästään ihanaa. Äärimmäisen vähän on tullut mitään epäasiallista. Onkin ollut todella vapauttavaa tajuta, että minulle on oikeastaan ihan ok ja turvallistakin olla ulkona kaapista. On ollut äärettömän tärkeää kuulla, että monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat saaneet sarjasta täysin uudenlaista tietoa, vertaistukea sekä representaatiota. Monet eivät olleet aiemmin nähneet transmiestä, joka avoimesti kertoisi haaveestaan saada oma biologinen lapsi. Ihania viestejä on tullut myös ihan kaikenlaisilta ihmisiltä, mikä osoittaa, että toive perheellistymisestä on universaali ja ihmisiä taustasta ja elämäntilanteesta riippumatta yhdistävä asia, Nooa kertoo hymyillen.

Nooa myöntää kokevansa ajoittain yksinäisyyttä ja vähemmistöstressiä itsellisenä monikkolasten transtaustaisena isänä; vertaisia, joilla olisi prikulleen sama elämäntilanne, tai odottajille ja synnyttäneille suunnattua inklusiivista eli odottajien moninaisuuden huomioivaa tietomateriaalia on vaikeaa löytää. Kaikista vähemmistöstatuksista kuitenkin juuri monikkoperheys on Nooan mukaan se identiteetin palanen, joka kaikkein eniten määrittää heidän perheensä arkea ja elämää.

– Nyt kun monikkoarjen todellisuutta on tovin jo elänyt, niin toki kaikki sen haastavatkin puolet ovat tulleet näkyviksi, mutta kyllä tuo monikkosisarusten välinen suhde on kuitenkin kertakaikkisen ihana ja ainutlaatuinen, ja kaksosuus sellainen asia, jota haluan ehdottomasti vaalia ja pitää arvossa samalla, kun tuen lasten yksilöllisyyttä, Nooa sanoo.

Nooa kertoo oppineensa ”melkoiseksi jonglööriksi” lastensa myötä. Tukea arkeen hän kertoo saaneensa läheistensä lisäksi niin lapsiperheiden kotipalvelusta, neuvolapsykologilta, muilta tamperelaisilta kaksosperheiltä ja itsellisiltä vanhemmilta sekä sosiaalisesta mediasta.

– Kotipalvelu ja neuvolapsykologi olivat minulle pelastus. Oli todella tärkeää saada jutella ammattilaisten kanssa omasta vanhemmuudesta ja siihen liittyvistä vaikeistakin ajatuksista. He mahdollistivat minulle omia hetkiä vauva-arjen keskellä.

Yhteisiä seikkailuja ja arjen pieniä ihmeitä

Rankan vauva-ajan jäätyä taakse perheen arki on keventynyt, ja Nooa kertoo nauttivansa sielunsa kyllyydestä elämästä taaperoiden kanssa.

– Minusta tuntuu, että olen saanut vauvoista tarpeekseni, hän nauraa.

Yhteiset aktiviteetit, ulkoilu ja retket luonnossa ovat perheelle tärkeitä. Haastattelua edeltävänä päivänä Nooa kertoo käyneensä lastensa kanssa Manse Priden yhteydessä järjestetyssä sateenkaariperheille suunnatussa tapahtumassa, jossa lapset olivat viipottaneet menemään iloisina. Sammalkäpyjen arki on täyttynyt leikistä, naurunremakasta ja arkisten asioiden tutkailemisesta yhdessä.

– Lapset ovat opettaneet minulle hetkiin pysähtymistä ja maailman ihmettelemistä aivan uudella tavalla. He ovat nyt erityisen kiinnostuneita kaikista mahdollisista eläimistä, ja jos olemme esimerkiksi ulkoilemassa ja ohitse vipeltää vaikkapa orava, niin on aivan super ihanaa seurata, miten valtavan ihmeellistä kaikki sellainen heille on.

JEEKA RAUVALA

Kuva: Perheen kotialbumi

Artikkeli on julkaistu 3/2025 Monikkoperheet-lehdessä.

Kansainvälistä yksinhuoltajien päivää vietetään vuosittain 21.3.