Kolmossisaruuden monet puolet

29.02.2024

Kaksosten suhde toisiinsa on aina kahden ihmisen välinen suhde, kun taas kolmoset elävät elämäänsä ryhmässä ja suhteen dynamiikka on erilainen verrattuna kaksosiin. Kolmoset kasvavat ryhmässä, jossa päätöksiä voidaan tehdä toisia puoltaen tai toisia vastaan. Tällainen dynamiikka on herkkä konflikteille ja on vähemmän vakaa verrattuna kaksosten välisiin suhteisiin.

Seuraavat tutkimustulokset perustuvat tohtori Christine Disselkampin tekemään kolmostutkimukseen. Disselkamp on saksalaisen ABC-Club -kolmosyhdistyksen tieteellinen neuvonantaja ja kansainvälisen monikkoperhejärjestöjen neuvoston hallituksen pitkäaikainen jäsen.

Tutkimus tehtiin kolmosten perheille Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Tutkimuksessa selvitettiin kolmoslasten suhdetta toisiinsa, yksilöllisyyttä ja kasvun erilaisia vaiheita. Kyselyyn vastasi 276 kolmosperhettä ja se oli osoitettu vanhemmille, joiden kolmoset olivat vähintään 6-vuotiaita.

Tutkimuksessa tutkittiin kolmosten kasvuvaiheita sekä verrattiin eroja monotsygoottisten (yksimunaisten eli identtisten), ditsygoottisten (kaksimunaisten eli identtinen pari + yksi) sekä tritsygoottisten (kolmemunaisten, ei-identtisten) kolmosten välillä.

Tutkimukseen vastanneista perheistä eniten oli tritsygoottisia kolmosia, joita oli vastaajista 203, toiseksi eniten ditsygoottisia kolmosia, joita oli 51. Mukana oli myös 11 identtiset kolmoset. Vastanneista 11 perhettä ei tienneet mihin ryhmään heidän kolmoslapsensa kuuluivat.

Keskinäiset suhteet, yksilöllisyys

Tutkimukseen vastanneiden perheiden kolmossisaruksista 80 prosenttia oli harvoin tai ei koskaan erossa toisistaan ennen päiväkotia, joka alkaa Saksassa yleensä noin 3–4 vuoden iässä. Silloin harvoin, kun kolmoset olivat erillään toisistaan, se ei herättänyt suuria reaktioita. Ainoastaan identtiset lapset olivat usein surullisia tai epävarmoja, kun heidät erotettiin sisaruksistaan.

Kolmosten keskinäisiä suhteita vanhemmat kuvailivat vahvaksi (45 %) tai tavanomaiseksi sisarussuhteeksi (45 %). Kun tätä tarkasteltiin eri kolmosryhmien välillä, identtisten lasten vanhemmista 75 % kuvaili lastensa keskinäistä suhdetta vahvaksi. Kaksimunaisten kolmosten vanhemmista näin kuvaili 53 %, kuitenkin painottaen, että identtisen parin keskinäinen suhde oli vahva, kun taas heidän ei-identtisen kolmossisaruksensa käyttäytyminen oli tavanomaisen sisarussuhteen kaltaista.

82 % vanhemmista kertoi, että he kannustivat joskus lapsiaan samoihin aktiviteetteihin, mutta välillä myös eri aktiviteetteihin. Syiksi vanhemmat kertoivat, että haluavat olla reiluja ja tarjota lapsilleen samoja juttuja, mutta toisaalta myös tukea lasten yksilöllisiä tarpeita. Perheet kokivat yksilölliset aktiviteetit kuitenkin haasteeksi muun muassa ajan puutteen ja järjestelyjen kannalta.

80 % vanhemmista kertoi antavansa kolmosilleen joskus samanlaiset lahjat ja joskus erilaiset. Vanhemmat kertoivat lapsilla olevan samanlaisia tai samat mielenkiinnon kohteet ja näin haluttiin olla reiluja ja välttää kateutta ja kaunaa.

Tutkimukseen vastanneista 53 % kertoi kolmossisarusten olevansa onnellisia toisen menestymisestä, mutta 19 % kertoi myös kateudesta, 13 % välinpitämättömyydestä ja 3 % jopa vihasta. Identtisten kolmosten vanhemmista 82 % kertoi lastensa olevan onnellisia toistensa puolesta ja vihaa tai kateutta tuskin edes mainittiin.

Lähes puolet vanhemmista sanoivat kolmoslastensa näyttävän samalta. Kun samaa kysyttiin suoraan kolmossisaruksilta, vain 28 % oli samaa mieltä. Kaikki identtisten kolmosten vanhemmista vastasivat lasten näyttävän samalta ja kun tätä kysyttiin näiltä kolmoslapsilta, vain 64 % koki näyttävänsä samalta.

Tutkimuksessa selvisi, että iän myötä kolmoset haluavat näyttää erilaisilta ja pukeutuvat erilaisiin vaatteisiin ja muuttavat myös hiustyyliään.

Päiväkotiin ja kouluun yhdessä vai erikseen?

Tutkimuksen mukaan 67 prosentissa perheistä kolmoset olivat päiväkodissa samassa ryhmässä siitä syystä, että lapset ovat hyvin erilaisia ja itsenäisiä, joten erottamiselle ei nähty tarvetta. Identtisten sekä kaksimunaisten perheet kertoivat syyksi, että lapset saavat toisistaan turvaa. 25 % kertoi, että lapset olivat eri päiväkotiryhmissä, koska haluttiin kannustaa lapsien yksilöitymistä. Identtiset lapset eivät kuitenkaan pärjänneet erotettuina niin hyvin kuin ei-identtiset lapset.

Alakoulussa 82 % kolmosista oli samalla luokalla, koska se oli perheille helpompi järjestää, koska lapset toivoivat niin, tai koska luokkaryhmiä ei ollut tarpeeksi. Vanhempien mukaan tällaisen tilanteen parhaita puolia oli, että lapset pystyivät auttamaan toisiaan, antoivat toisilleen turvaa ja pystyivät kannustamaan toisiaan. Huonoa taas oli jatkuva vertailu ja kilpailu. 13 % kolmosista oli eri luokilla, koska vanhemmat halusivat välttää kilpailua ja vertailua lasten välillä. Nämä vanhemmat kertoivat, että tällaisessa tilanteessa hyvää oli se, että lapset saivat omia kokemuksia, löysivät omia ystäviä ja itsenäistyivät. Huonoa tilanteessa oli, että se vaatii paljon organisointia. Eri kolmosryhmien välillä ei ollut eroja siinä, laitettiinko lapset samalle vai eri luokalle.

Saksassa yläkouluun siirrytään yleensä jo nelosluokan jälkeen noin 10-vuotiaana. 65 % tutkimukseen osallistuneista kolmosista meni samalle yläasteelle ja näistä kolmosista 64 % meni samalle luokalle. Syinä tähän olivat organisointi, mutta myös lasten toiveet. Yläasteella vanhemmat kokivat samoja hyötyjä ja haittoja kuin ala-asteella. Samalla luokalla olevat lapset pystyivät auttamaan toisiaan ja yli 50 % kertoi, ettei heidän lapsillaan ollut ongelmia olla samalla luokalla. Osa vanhemmista kertoi kuitenkin lastensa jatkuvasta kilpailusta ja vertailusta. 28 % kolmosista olivat eri luokilla, koska lapset olivat toivoneet näin, mutta myös koska vanhemmat eivät halunneet kilpailua lastensa välille. Vanhemmat kertoivat eri luokkien auttavan lapsen itsenäistymisessä, omien ystävien löytämisessä ja omien kokemusten saamisessa. Tässäkin kerrottiin huonona se, että eri luokilla olo vaati paljon organisointia. Identtisistä kolmosista 86 % taas oli samalla luokalla.

Luokkasijoituspäätöksiä ei tehdä kevyesti ja kyselyyn vastanneet kertoivatkin, että näistä oli keskusteltu myös lasten kanssa. Päätöstä tehdessä tulee huomioida lasten persoonallisuudet ja perheen tilanne. Kumpikaan luokkavalinta ei siis ole yleisesti toista parempi valinta.

Moninainen sisaruus

Kolmossisarusten elämään mahtuu paljon erilaisia vaiheita. Ensimmäisinä vuosina vanhemmat kamppailevat sen kanssa, että aikaa ei riitä lapsille tarpeeksi. Kolmen lapsen saaminen kerralla aiheuttaa haasteita myös perheen talouteen. Vaikka vanhemmat tekisivät parhaansa, saattaa tilanne aiheuttaa lapsille sen, ettei lasten tarpeita saada täysin täytettyä ja tämä voi johtaa siihen, että kolmossisarukset tukeutuvat toisiinsa hyvin vahvasti. Kun lapset ovat tiiviisti yhdessä, saattaa se vaikuttaa muun muassa kommunikaatioon. Kolmossisarukset ymmärtävät toisiaan joskus jopa sanaakaan sanomatta. Kun lapsi oppii puhumaan, saattaa hän käyttää ääntään kovasti erottuakseen sisaruksistaan tai saadakseen oman tahtonsa läpi.

Lapsuudessa kolmossisarukset tasapainottelevat ryhmään kuulumisen ja itsenäistymisen välillä. Toiset kokevat sisaruutensa turvana ja vakautena, kun taas toisille se voi olla jatkuvaa vertailua ja kilpailua. Siihen kuinka vahvana sisarusten kesken esiintyy turvallisuuden kokemus tai jatkuva vertailu, vaikuttaa muun muassa heidän geneettinen taustansa, persoonallisuutensa ja se miten perhe ja muut suhtautuvat heidän läheisyyden ja yksilöllisyyden tarpeisiinsa.

Kolmossisaruuden erilaiset tyypit

Kolmossisaruutta on kolmea erilaista tyyppiä; riippuvainen kolmoslapsi, kilpaileva kolmoslapsi ja itsenäinen kolmoslapsi. Riippuvainen kolmossisarus määrittää itseään kolmosuuden kautta. Kilpaileva kolmossisarus näkee kaikessa kilpailevansa sisaruksiaan vastaan. Itsenäinen kolmossisarus nauttii sisarustensa seurasta, nauttii kolmosuuden parhaista paloista, mutta osaa myös irrottautua ryhmästä ja olla oma yksilönsä. Yhdessä kolmosryhmässä on yksi, kaksi tai jopa kolme näistä tyypeistä. Tämä voi kuitenkin muuttua iän myötä.

Suurin osa vanhemmista ymmärtää, kuinka tärkeää jokaista lasta on kohdella yksilönä. Vanhemmat yrittävät parhaansa, että kolmossisarukset pääsevät yksilöitymään ja itsenäistymään. Samalla kuitenkin kolmossisarukset saavat turvaa toisistaan ja sekin täytyy sallia. Ei siis ihan helppo yhtälö. Aina yksilöiminen ei ole mahdollistakaan. Koulussa ei välttämättä ole tarpeeksi luokkia, erilaisiin harrastuksiin ei ole mahdollisuutta tai lasten pukeminen samanlaisiin vaatteisiin on käytännöllisempää ja helpottaa arkea.

Kolmossisarussuhteen ryhmädynamiikka tuo arkeen haasteita: on väittelyitä, kilpailua ja välinpitämättömyyttä. Jatkuva kilpailu ja vertailu voi aiheuttaa myös ryhmästä ulos jättämistä. Olisi tärkeää, että vanhemmat sekä opettajat tunnistaisivat, millainen kukin kolmossisaruksista on; riippuvainen, kilpaileva vai itsenäinen. Lasten ollessa pieniä, vanhempiin vaikuttaa paljon ammattilaisten näkemykset. Yläkoulussa lapset itse ovat enemmän mukana luokkavalintoja koskevissa päätöksissä.

Ideaalitilanteessa kolmossisarus näkee itsensä yksilönä, joka kasvaa ryhmässä. Hän hyväksyy erot itsensä ja sisarustensa välillä. Tämä tuo helpotusta ryhmädynamiikkaan ja vähentää konflikteja. Tätä voidaan tukea kohtelemalla jokaista kolmoslasta yksilönä ja huomioimalla jokaisen lapsen omat tarpeet.

Christine Disselkampin Triplet survey -tutkimuksesta mukaillen suomentaneet

Katja Janhonen ja Ulla Kumpula

Juttu on julkaistu Monikkoperheet-lehdessä 3-2023.