Tahtoiässä lapsi harjoittelee itsenäisyyttä ja haastaa vanhempiaan

01.06.2026

Järjestimme helmikuussa 2025 Zoom-luennon, jossa käsittelimme lasten uhmaikävaihetta. Tämä artikkeli on kooste tuon luentoillan annista tähän teemaan.

Uhmaikä tai nykyisemmin tahtoikä niin kuin Susanna Sillanpää (sosionomi YAMK, kiintymyssuhdeterapeutti (DDP)) luennon alussa muotoili, on lapsen kehityksessä vaihe, jossa hän harjoittelee itsenäisyyttä. Tässä ikävaiheessa lapsen käytös näyttäytyy monesti sellaisena, joka haastaa isosti vanhempia. Tahtoikä näkyy lapsissa eri tavoin ja lapsen temperamentti myös vaikuttaa siihen, miten tahtoikä näkyy. ”Mutta lapsi ei ole tahallaan ilkeä”, Sillanpää korosti.

Tämä vaihe alkaa lapsella kahden ikävuoden kieppeillä ja kestää noin 4-5-vuotiaaksi. Tahtoikäkäyttäytymistä voi näkyä myös uudelleen eskari- ja koulunaloitusiässä.

Voimakkaita tunteita ja ei-sanaa

Tahtoiässä korostuu lapsen voimakkaat tunteet ja sana ei. Tässä iässä seesteinenkin lapsi voi olla hyvinkin isojen tunteiden vallassa, joita hän ei itse vielä hallitse. Tunteiden käsittelyä harjoitellaan ja vanhemmilla onkin iso rooli olla auttamassa ja tukemassa lasta tässä oppimisvaiheessa.

Lapsi myös kokeilee Ei-sanaa joka paikkaan ja katsoo, mitä tapahtuu ja miten vanhemmat siihen reagoivat. Lapsi siis harjoittelee itsenäisyyttä ja testaa vanhemmiltaan, missä rajat menevät.

”Vanhemman pitäisi olla vahvempi kuin mikään lapsen tunne ja vanhemmalta odotetaan selkeää johdonmukaisuutta”, Sillanpää nosti esiin. Vaikka tämä ikävaihe haastaa kasvattajaa ja yhteenottoja syntyy, lapsen pitää saada kokea tunne turvallisuudesta ja siitä, että aikuinen on häntä varten ja aina tukena.

Sillanpää kertoi, että vanhempien tulisi olla johdonmukaisia asetetuissa säännöissään. Vanhempien tulisikin jo ennakkoon miettiä, että mitkä asiat tai yksikin asia, meidän perheessämme ovat sellaisia, joissa ei anneta haastavissa tilanteissakaan periksi.

Sillanpää nosti esiin esimerkiksi hampaiden pesun. On sovittu, että hammaspesulle mennään joka ilta. Jos yhtenä iltana vanhempi haastavassa hampaidenpesulle lähtötilanteessa antaa periksi ja sanookin, ”No, ei nyt sitten tarvitsekaan pestä hampaita”, lapsi hämmentyy. Jatkossa voi olla vaikea pitää kiinni tuosta linjasta, että hammaspesu tehdään joka ilta, kun joskus siinä onkin annettu periksi.

Näe lapsen toiminnan taakse

Sillanpää kertoi myös siitä, miten vanhempien tulisi ”nähdä lapsen toiminnan taakse”. Tälle annettiin esimerkki, jos lapsi on tuhonnut vanhemman huulipunan ja piirtänyt sillä oman naamansa täyteen kuvioita. Vanhempi näkee sen tuhotyönä ja lisätyötä aiheuttavana sotkuna, kun lapsi on saattanut ajatella ilahduttavansa: ”Olen osannut laittaa huulipunaa niin kuin äitikin”. Tällaisissa tilanteissa olisi tärkeää, että vanhempi osaisi ennen torumista tai suuttumista pysähtyä ja miettiä, mitä lapsi on tässä kohtaa ajatellut. On muistettava, että lapsi elää hetkessä ja hänen toimintansa takana on voinut olla ihan eri juttu, kuin mitä aikuinen on ajatellut.

Opettele myös kääntämään negatiivinen positiivisemmaksi. Sotkettu koti voidaankin nähdä mielikuvituksellisena leikkien viidakkona ja erilaisten toimintojen kokeiluina ja harjoitteluna, ei tahallisena sotkemisena tai vahingon tekona. Haastavaa, mutta näin voit päästä itse vähemmällä rasituksella. Ohje kuuluukin, että ”Valitse taistelusi!”.

Kehu lasta hyvin menneestä asiasta

Lapsen kaikkea toimintaa ei vanhemman kuitenkaan tarvitse hyväksyä ja huonosta toiminnasta voi moittia, esimerkiksi sylkemisestä tai lyömisestä. Niistä asioista saa sanoa ei, mutta ”älä moiti lasta tunteista”, Sillanpää ohjeistaa. Monenlaisia tunteita tulee ja menee ja näitä kaikkia erilaisia tunteita on lapsenkin hyvä oppia ja saada näyttää.

Kun lapsi haastaa vanhempaa, pysähdy ennen ei-sanaa. Älä anna heti sanktioita tai sano jotain harkitsematonta, ennen kuin olet itse rauhoittunut. Ota aikalisä, pieni hetki, rauhoita itsesi. Rauhoittunut vanhempi, rauhoittaa paremmin lapsenkin.

Tässä iässä lapsi tarvitsee myös paljon kehuja ja hyvää palautetta. Sillanpää korostaakin, että aina kun on mahdollista, kehu lasta hyvin menneestä asiasta, yrittämisestä ja kehu miten ihana hän on.

Leikki mukaan arkeen

Lapsi hakee yhteyttä vanhempiinsa ja leikki on yksi vahvimmista yhteyden muodoista. Leikki vahvistaa aikuisen ja lapsen kiintymyssuhdetta ja luo turvallisuutta, koska ”äiti tai isi haluaa leikkiä juuri minun kanssani”, Sillanpää toteaa.

Lapsi myös harjoittelee ja käsittelee asioita leikin avulla. Leikin avulla voidaan myös päästä jostain hankalasta ja voimakkaan tunnereaktion aiheuttamasta tilanteesta eteenpäin. Leikin avulla voidaan houkutella kivan tekemisen ääreen ja saada vaikka arjen rutiinit toimimaan paremmin, esimerkiksi iltarutiinit hoidetaan myös pehmolelulle.

”Leikkisyys on täsmäase tahtoikäisten kanssa ja sitä kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan vuorovaikutukseen”, on Sillanpään neuvo vanhemmille.

Ajatuksia tahtoikäarkeen!

• Käy selkeää ja johdonmukaista vuoropuhelua esimerkiksi tahtotaistelussa, ”Nyt ei ole sinun vuorosi, tänään mennään siskon toiveen mukaan ja seuraavalla kerralla on sinun vuorosi.”
• Aikuinen päättää suuret linjat! Mutta lapselle annetaan tilaa vaikuttaa. Esimerkiksi aikuinen päättää minkälaisia vaatteita ulos puetaan, mutta lapsi voi päättää kumman värinen pipo laitetaan.
• Paljon läsnäoloa! Mitä enemmän lapsi on erossa vanhemmasta, sitä enemmän hän tarvitsee vastapainoksi aikaa vanhempansa kanssa.
• Hellitä – kodin ei tarvitse olla tiptop, koti saa näyttää leikkikentältä.
• Haastavissa tilanteissa, rauhoita ensin itsesi!
• Ennakoi haastavia tilanteita! Esimerkiksi, jos  lapset saavat usein kiukkukohtauksen, kun on päiväkodista haun aika. Onko sinulla työpäivän jälkeen, mahdollisesti valmiiksi jo väsyneenä ja ärtyneenä, mahdollista istua autossa 5 minuuttia. Hengitellä, rauhoittua ja tasata tunteitasi ennen kuin menet hakemaan lapset päiväkodista.
• Armollisuus! Tunnusta, tämä on nyt tiukka elämänvaihe. Pohdi, miten voisit helpottaa arkea. Mistä menoista tai asioista voisi karsia, jotta saisitte enemmän aikaa esimerkiksi yhdessäololle.

TIINA LAGERBLOM

Kirjoittaja on Suomen Monikkoperheet ry:n järjestösihteeri

Artikkeli on julkaistu Monikkoperheet-lehdessä 2/2025.