Monikoiden kimeerisyys

26.05.2026

Kimeerisyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö kantaa elimistössään kahden henkilön perimää. Miten tämä on mahdollista ja miten se liittyy kreikkalaiseen mytologiaan?

Kreikkalaisessa mytologiassa kerrotaan tulta syöksevästä ja lyykialaisia kauhun vallassa pitäneestä Khimaira-hirviöstä. Khimaira oli sekoitus useasta eläimestä. Sillä oli leijonan pää, vuohen ruumis ja käärmeen häntä. Khimairan tarulla on mielenkiintoinen yhteys nykypäivän monikoihin.

Mosaiikkisuus

Jokainen ihminen saa alkunsa yhdestä solusta. Alkionkehityksen aikana solu jakaantuu yhä uusiksi soluiksi ja vähitellen solut alkavat erilaistua erilaisiin elimistön tarvitsemiin tehtäviin. Aikuisessa ihmisessä on noin 30 000 miljardia solua. Matkan varrella on tapahtunut lukemattomia solujakautumisia ja jokaisessa niistä sattuma on tarjonnut mahdollisuuden mutaatiolle. Elimistöllä on oma korjaussysteemi, joka pyrkii korjaamaan mutaatioita tai pysäyttämään mutaatiolla varustettujen solujen jakautumisen. Alkiolla korjausmekanismit ovat kuitenkin vasta kehittymässä, minkä vuoksi juuri silloin tapahtuvat muutokset voivat selviytyä tuleviin solulinjoihin.

Jos mutaatio tapahtuu hyvin aikaisessa vaiheessa alkionkehitystä, päätyy mutaatio suureen osaan elimistöä. Jos se taas tapahtuu myöhemmin, päätyy se vain osaan elimistöä tai vain pieneen osaan yksittäisiä elimiä. Mutaatio voi pienimmillään olla DNA:n yksittäisten emästen vaihtumisia ja suurimmillaan kokonaisten kromosomien muutoksia. Useimmat mutaatiot ovat merkityksettömiä mutta joskus mutaatiolla on vaikutusta elimistön toimintaan. Tällöin ilmiöstä käytetään termiä mosaiikkisuus.

Kimeerisyys

Mosaiikkirakenne syntyy siis yksilön oman perimän mutaatioiden kautta. Monikolla kaksi perinnöllisesti erilaista solulinjaa voi olla peräisin myös monikkosisarukselta. Kun yksilöllä on solulinjoja kahdesta tsygootista, kutsutaan ilmiötä kimeerisyydeksi. Termi ”kimeerinen” tulee kreikkalaisen mytologian Khimeira hirviöltä.

Monikoilla kimeerisyys voi syntyä, kun kaksi raskauden alussa olevaa alkiota sulautuu yhdeksi, mikä saa aikaan niin sanotun tetragameettisen kimeerisyyden. Tällainen kimeerisyys jää usein huomaamatta, sillä sulautuminen tapahtuu yleensä ennen ensimmäistä ultraäänitutkimusta, jolloin toisen kaksosen olemassaoloa ei ole ehditty edes havaita.

Selvästi yleisempi kimeerisyyden muoto on kaksossikiöiden yhteisen istukan verisuonten kautta tapahtunut kantasolujen vaihto. Sikiönkehityksen aikana sikiön immuunijärjestelmä on vielä kehittymätöntä eikä se osaa vielä tunnistaa vieraita soluja. Kantasolu on solu, joka pystyy erilaistumaan erilaisiksi soluiksi ja sopivaan paikkaan vastaanottavan sikiön elimistössä päätyessään se saattaa alkaa toimia osana vastaanottavan sikiön elimistöä. Miten merkityksellinen tilanteesta tule, riippuu siitä, miten paljon vieraita kantasoluja on siirtynyt ja minne kantasolut päätyvät. Tutkimusten mukaan yleisin kimeerisyyden muoto on verikimeerisyys. Veressä kimeerisyyttä on todettu eniten punasoluissa ja leukosyyteissä.

Sekä identtisillä että epäidenttisillä

Kimeerisyyttä esiintyy sekä identtisillä että epäidenttisillä kaksosilla. Lähtökohtaisesti ilmiö liittyy yhteiseen istukkaan, koska silloin on suurempi todennäköisyys, että kaksosten välillä on myös veren kantasolujen vaihtoa. Identtisistä kaksosista noin kahdella kolmasosalla on yhteinen istukka. Epäidenttisillä kaksosilla yhteinen istukka on harvinainen ilmiö mutta ei mahdoton. Lisäksi joskus harvoin epäidenttisten kaksosten erillisten istukoiden väliin kehittyy veren kantasolujen vaihdon mahdollistava yhteys.

Kuten edellä todettiin, mosaiikkisuus on siis yksilön omien solujen mutaatioista johtuvaa solulinjojen erilaisuutta. Kimeerisyys taas liittyy monikkosisarukselta saatuihin vieraisiin soluihin. Teoriassa mosaiikkisuus ja kimeerisyys voivat esiintyä myös samaan aikaan. Kaksosella voi olla kimeerisyyden aiheuttamaa solulinjojen perinnöllistä erilaisuutta ja tätä voi edelleen pilkkoa erilaisiin linjoihin kaksosen omat mutaatiot. Tieteellisesti on kuitenkin hyvin vaikea selvittää, onko kysymyksessä vain jompikumpi vai molemmat.

Entä kolmoset ja neloset?

Identtiset kaksoset ovat saaneet alkunsa yhdestä tsygootista, joka on jakaantunut jossain vaiheessa kahdeksi. Tästä syystä heillä on lähtökohtaisesta samanlainen perimä. Kimeerisyyttä onkin vaikea havaita identtisillä kaksosilla, sillä identtisen sisaruksen verisolut näyttävät perimältään samanlaiselta kuin omat. Sen sijaan epäidenttiset kaksoset ovat lähtöisin eri tsygooteista ja niiden perimä poikkeaa selvästi toisistaan. Tästä syystä kimeerisyys on helpointa todeta juuri epäidenttisillä kaksosilla.

Kimeerisyyttä on tutkittu eniten kaksosilla, mutta ilmiönä se ei ole rajoittunut kaksosiin. Sitä voi esiintyä kaksosilla, kolmosilla, nelosilla ja niin edelleen. Joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi kolmosilla verikimeerisyyttä esiintyy noin joka viidennellä, mikä on suurempi osuus kuin kaksosilla. Tieteellisestä kirjallisuudesta löytyy myös tapaus, jossa epäidenttisillä kolmosilla kahdella vauvalla oli yhteinen istukka ja kolmannella oli oma istukka. Istukan jakaneet vauvat olivat tyttö ja poika ja heillä todettiin verikimeerisyys. Nelosilla ei ole raportoituja tapauksia kimeerisyydestä mutta tämä ei tarkoita, etteikö kimeerisyyttä esiintyisi myös nelosilla, sillä mitä enemmän monikoita on, sitä enemmän erityisesti verikimeerisyydelle tarjoutuu mahdollisuuksia syntyä.

Kimeerisyyden aiheuttamat ongelmat

Koska kimeerisyyttä voi esiintyä myös epäidenttisillä kaksosilla, voi sitä esiintyä myös eri sukupuolta olevilla kaksosilla. Käytännössä pojalla voi joissain kudoksissa olla solulinjoja, jotka ovat peräisin kaksossiskolta ja päinvastoin. Naudoilla yksi tunnetuimmista kimeerisyyden aiheuttamista tilanteista on niin sanottu freemartinismi, jossa sonnivasikan solut sekoittavat lehmävasikan sukupuolielinten kehittymisen. Vaikka ihmisillä vastaavaa ei tapahdu, tuntee tiede joitain tilanteita, joissa kimeerisyys on aiheuttanut kognitiivisia haasteita eri sukupuolta olevien kaksosten tytöillä. Ihmisillä esiintyvät tilanteet ovat kuitenkin lieviä ja harvinaisia.

Verikimeerisyys voi joskus aiheuttaa ongelmia lääketieteessä tai rikostutkinnassa, jos analyysi perustuu verinäytteestä tehtyyn DNA-analyysiin. Esimerkiksi sukupuolen määritys verinäytteestä voi mennä pieleen, jos epäidenttisen kaksosen veressä on eri sukupuolta olevalta sisarukselta peräisin olevia verisoluja. Lisäksi jos rikospaikalta otettu DNA-näyte on peräisin eri kudoksesta kuin epäillyltä henkilöltä otettu DNA-näyte, on teoriassa mahdollista, että näytteet eivät täsmää, vaikka henkilö olisikin syyllinen. Koska kimeerisyys on harvinainen ilmiö, ei se yleensä aiheuta ongelmia mutta se on yhtenä sekoittavana tekijänä otettava huomioon mahdollisena virhelähteenä, jos henkilöllä on monikkosisarus.

Vaikka kimeerisyys kuulostaa ihmeellisestä, ei se nimestään huolimatta ole yleensä vaarallista tai edes haitallista. Käytännön elämään sillä ei yleensä ole mitään vaikutusta. Kimeerisyys on kuitenkin mielenkiintoinen ilmiö ja voidaankin sanoa, että se tekee sitä kantavasta yksilöstä erityisen.

Jussi Peura

Artikkelityöryhmän jäsen

Artikkelissa käytetyt lähteet:

• Chen K., Chmait R.H., Vanderbilt D., Wu S., ja Randolph L.M. (2013). Chimerism in monochorionic dizygotic twins: case study and review. Twin Research and Human Genetics. 16(5): 940–944. DOI:10.1002/ajmg.a.35957
• Dziegiel M.H., Hansen M.H., Haedersdal S., Barrett A.N., Rieneck K., Main K.M., Hansen A.T. Ja Clausen F.B. (2017). Blood Chimerism in Dizygotic Monochorionic Twins During 5 Years Observation. Am J Transplant 17(10): 2728-2732. doi:10.1111/ajt.14318
• George R., Donald P.M., Nagraj S.K., Idiculla J.J., ja Ismail R. (2013). The impact of chimerism in DNA-based forensic sex determination analysis. Malays J Med 20(1): 76-80
• Peters H.E. König T.E., Verhoeven M.O., Schats R., Mijatovic V., Ket J.C. ja Lambalk C.B. (2017). Unusual Twinning Resulting in Chimerism: A Systematic Review on Monochorionic Dizygotic Twins. Twin Res Hum Genet 20(2): 161-168. doi:10.1017/thg.2017.4
• Shalev S.A., Shalev E., Pras E., Shneor Y., Gazit E., Yaron Y. ja Loewenthal R. (2006). Evidence for blood chimerism in dizygotic spontaneous twin pregnancy discordant for Down syndrome. Prenat Diagn. 26(9): 782-4. doi:10.1002/pd.1503
• Sheets K.M., Baird M.L., Heinig J., Davis D., Sabatini M. ja Starr D.B. (2018). A case of chimerism-induced paternity confusion: what ART practitioners can do to prevent future calamity for families. J Assist Reprod Genet. 35(2): 345-352. doi:10.1007/s10815-017-1064-6
• Silva, M., de Leeuw, N., Mann, K., Schuring-Blom, S., Giardino, D., Rack, K. ja Hastings, R. (2019). European guidelines for constitutional cytogenomic analysis. Eur J Hum Genet 27, 1–16. https://doi.org/10.1038/s41431-018-0244-x