Teini-iän myllerrystä

27.04.2026

Järjestimme toukokuussa 2025 yhteistyössä Kamalat äidit® -toiminnan kanssa verkkoluennon lasten teini-ikään liittyen. MIELI ry:n nuorten mielenterveyden edistämisen asiantuntija Elina Marjamäki johdatti kuulijat nuoruusiän kehitysvaiheen ilmiöihin ja teini-ikäisten mielen hyvinvoinnin tukemiseen.

Luennolla käsiteltiin asioita myös monikkosisarusten näkökulmasta ja Elina Marjamäki toi esiin haastattelemiensa kokemusasiantuntijoiden (monikkovanhempia ja itse kaksosia) näkemyksiä monikkosisarusten nuoruusikään.

Ihana kamala murkkuikä!

Aluksi Marjamäki kertoi, että nuoruusikävaiheeseen kuuluu tärkeitä kehityksellisiä tehtäviä. Silloin mm. itsenäistytään, vahvistetaan itsetuntoa, irtaannutaan lapsuuden vanhemmista, koetaan epävarmuutta ja kasvukipuja sekä otetaan omaa kehoa ja seksuaalisuutta haltuun. Monikkoperheissä nuoret lisäksi käyvät irtaantumista ja yksilöitymistä monikkosisaruksista. Ja vaihe voi olla hyvinkin eriaikainen ja yksilöllinen prosessi.

Vanhemmilla on lastensa nuoruusikävuosien (ikävuodet n. 12–25-vuotta) aikana tärkeä tehtävä mm. tukea kasvavia nuoria erilaisissa tunnetaidoissa, itsetuntemuksen vahvistamisessa, omien vahvuuksien löytymisessä ja erilaisissa arjen valinnoissa. Tässä kehitysvaiheessa kannustetaan, hyväksytään, koetaan myötätuntoa, turvallisia rajoja, vapautta ja vastuuta, sallitaan kompasteluja ja virheitä ja opitaan niistä. Annetaan nuorelle myös tilaa nauttia nuoruudesta.

Vanhemmat harjoittelevat joustavuutta ja uudenlaisia neuvottelutaitoja nuortensa kanssa. Vanhemman tulee myös sietää mahdollista ”hylätyksi tulemisen” tunnetta, jota nuoren irtautuminen aiheuttaa.

Ymmärrä biologisia faktoja

Marjamäki korosti, että murrosiässä lapsille tapahtuu psykososiaalinen taantuma, joka on voimakkaimmillaan murrosiän keskivaiheilla. Taantuma kuuluu kehitykseen ja on välttämätön. Taantuma on yleensä pojilla syvempi kuin tytöillä.

Teini-iän ”aivomyrskyn” aikana nuorilla heikkenee kyky tunnistaa, säädellä ja sanoittaa omia tunteita. Myös  toisen asemaan asettuminen on tilapäisesti vaikeaa. Kaikki tunteet myös tuntuvat voimakkaampina ja tämä on hyvä vanhempanakin muistaa, vaikka omatkin tunteet ovat tässä lasten ikävaiheessa kovilla.

Marjamäki esitteli nuorisopsykiatri Veikko Aalbergin näkemyksiä siitä, mitä ilmiöitä murrosikään liittyy. Esimerkiksi lapsenomaisuus, epävarmuus ja pelokkuus, joita usein peitellään uhoamisella, äänekkyydellä ja rivoudella. Mustavalkoinen ajattelu on tavallista ja kieli köyhtyy ja lauseet lyhenevät. Huonot tavat voivat lisääntyä, kuten epäsiisteys, jossa esimerkiksi teinin huoneen lattiaa ei näy, sen peittävät vaatteet ja erilainen törky. Pakonomaiset piirteet korostuvat, esimerkiksi syljeskely. Teinillä voi olla opiskelua haittaavaa keskittymisvaikeutta ja paranoidinen ajattelu lisääntyy  ̶  ”Mitäs siinä mua kyttäätte?!”.

Monikkoperheen erityispiirteet

Moni vanhempi kuvaa teini-ikäisten monikkosisarusten ikävaihetta yhdeksi haastavimmista aikakausista. Perheessä voi olla samanaikaisesti useampi samaa ikävaihetta läpikäyvää nuorta, jotka silti voivat olla eritahtisia ja eritarpeisia.

Monikkosisarusten suhde muuttaa muotoaan eri ikävaiheissa. Teini-iässä erityisesti irtautuminen toisistaan voi korostua. Nuori voi muuttaa ulkonäköään ja alkaa tehdä tietoisesti eri asioita ja valintoja ja osoittaa näin selkeää eroa itsensä ja monikkosisaruksen välille.

Monikkosisarusten välillä voi esiintyä myös voimakasta vertailua sekä tarkkailua siitä, kohdellaanko heitä tasapuolisesti. Murrosikävaihetta käyvät monikkosisarukset kaipaavat usein sitä, että jokainen heistä tulisi kohdatuksi ja nähdyksi yksilönä, omana erillisenä itsenään. Tämä yksilöllisen huomion antaminen vaatii monikkoperheessä enemmän huomiota ja aikaa, mutta siihen on hyvä pyrkiä. Mutta Marjamäki kannustaa, että vanhempana voit olla itsellesi armollinen ja nuorillekin avoimesti sanoittaa, että kaikessa ei vaan mitenkään voi jakaa huomiota ja aikaa ”ihan millilleen” tasan.

Erilaisia tilanteita on myös hyvä puhua auki. Esimerkiksi vertailutilanteissa kerrotaan monikkosisaruksille, että on ok, jos toisella sujuu koulussa hyvin ja toinen on esimerkiksi liikunnallisesti lahjakas. Ei ole tarkoituksenmukaistakaan, että kaikki tekevät kaikkea samalla tavalla. Kannustetaan, että jokainen saa kasvaa ja kehittyä yksilönä, saa olla omia kiinnostuksen kohteita, yksilöllisiä taitoja, vahvuuksia ja menestymisiä.

Monikkosisaruksilla voi esiintyä liittoutumista vanhempiaan tai muuta perhettä vastaan. Tässä kohtaa vanhempien olisi hyvä asettaa rajat tällaiselle käytökselle, keskustella yksitellen teinien kanssa siitä, ovatko he kaikki tosiaan tällä samalla kannalla, vai vain siksi, kun toinenkin/muutkin ovat. Vanhemman on hyvä kertoa, miltä tämä tilanne ja käytös tuntuu. Kiistelyyn kaikkien monikkosisarusten kanssa yhtä aikaa ei kannata lähteä, vaan on syytä selvitellä asioita rauhallisessa tilanteessa sisarusten kanssa erikseen.

Toisinaan monikkosisarusten välille voi tässä kehitysvaiheessa leimahtaa ns. ”vihollisvaihe”. Silloin vanhemman on hyvä tukea sisarusten etäisyydenottoa toisiinsa. Heitä voi myös kannustaa setvimään asioita ja riitoja keskenään. Kehotetaan juttelemaan ja kertomaan siitä, miltä ilmoilla oleva tilanne tuntuu ja miten osapuolet voisivat toimia toisin.

Kysy kuulumisia ja havainnoi

Tässä ikävaiheessa vanhempien tulisi yhä enenevissä määrin jaksaa aidosti kysyä nuoren kuulumisia ja osoittaa, että hänestä ollaan kiinnostuneita. Perheessä on hyvä vaalia hyväksytyksi tulemisen tunnetta, jossa jokainen nuori kokisi, että ”olen tärkeä, minua tarvitaan ja saan olla juuri tällainen kuin olen”. On hyvä pohtia, millaisin teoin voit vahvistaa monikkonuorissasi näitä tunteita.

Vanhemman on myös hyvä pysähtyä pohtimaan millaiset yksilöt juuri meidän perheessämme kasvavat. Mitä monikkonuoremme tarvitsevat juuri nyt, ja miten monikkosisarustemme tarpeet eroavat toisistaan? Ja millaisin keinoin pystyn vastaamaan näihin tarpeisiin?

Marjamäki kannusti vanhempia tässä teini-iän myllerryksen aikakaudessa, että ”Aikuistumisen ihme kyllä sitten myös joskus tapahtuu”.

TIINA LAGERBLOM
Suomen Monikkoperheet ry:n järjestösihteeri

Vinkkejä vanhemmille

(nostoja Marjamäen luennosta)

• Kuuntele enemmän kuin puhut
• Älä pihtaa myönteistä palautetta
• Hallitse ja hillitse omia reaktioitasi
• Vältä nalkuttamista, riitelyä, syyllistämistä
• Sen sijaan kuuntele, kommunikoi, hyväksy, osoita empatiaa
• Kohtele lapsia yksilöinä
• Opeta heitä arvostamaan omaa identiteettiään
• Anna erillistä aikaa ja huomiota
• Anna mahdollisuus luoda oma ystäväpiiri ja harrastukset
• Anna monikkosisarusten erottautua tyyliltään
• Tue vahvuuksia ja arvosta eroavaisuuksia
• Keskustele monikkosisaruuteen liittyvistä asioista avoimesti

Artikkeli on julkaistu Monikkoperheet-lehdessä 3/2025.

Tutustu myös maksuttomaan Kohti nuoruusikää useamman samanikäisen kanssa -oppaaseemme.