32 vuotta tiivistä kaksosten elämää

08.10.2024

Kun 32 vuotta sitten sain pienet nyytit vierelleni, en uskonut miten tiivis yhteys heillä toisiinsa voisi tulla olemaan.

Ensimmäiset elinviikot pojat nukkuivat samassa sängyssä. He rauhoittuivat, kun saivat olla ihokontaktissa toisiinsa. En sitä silloin ajatellut mitenkään erityisenä, näin pitkän ajan jälkeen olen tajunnut sen olevan erityistä. Pojat ovat aina viihtyneet toistensa seurassa erinomaisesti, tavaroiden jakamisen lisäksi he selkeästi ovat jakaneet myös ajatukset. Tappelua tai erimielisyyttä ei ole ollut oikeastaan missään ikävaiheessa.

Yliluonnollisia tapahtumiako?

Lohduton itku myöhään illasta ”korvaan koskee, vatsaan koskee”. Soitto lasten isälle tuotti vesiperän, koska hän ei ollut ajokuntoinen, jälleen. Molemmille siis toppahaalarit yökkäreiden päälle ja päivystykseen. Päivystyksessä ihana lääkäri katsoi itkevän lapsen korvat ja totesi niiden olevan oikein terveet ja puhtaat. Hän halusi kuitenkin katsoa terveenkin lapsen korvat samalla, joissa totesi olevan voimakkaan korvatulehduksen. Kipua hänellä ei kuitenkaan ollut.

Muutama vuosi aikaisemmin pojilla leikattiin silmien virheasennot. Molemmilla vasen silmä, molemmilla 10 astetta. Parikymppisinä toisella pojalla puhkesi keuhko ja hän joutui sairaalaan kahdeksi viikoksi. Kotiin jäänyt lapsi voi tosi huonosti, hän ikävöi sairaalassa olevaa niin paljon, ettei saanut nukuttua tai pystynyt menemään kouluun. Sairaalassa oleva oli niin lääkittynä koko ajan, ettei juurikaan tehnyt muuta, kuin nukkui. Ikävöi siis vähemmän. Sveitsiin isänsä sukulaisiin vierailemaan lähti vaan toinen pojista, toinen tuli vierailun ajaksi luokseni asumaan. Myöhemmin reissusta jutellessa he totesivat sen olevan iso virhe. Reissussa oleva lapsi ei osannut nauttia siellä olostaan yhtään, vaan odotti, milloin pääsee kotiin. Kotona oleva odotti kovasti aikaa, milloin reissussa ollut palaa takaisin. Edellä mainittujen lisäksi on lukuisa määrä yliluonnolliselta tuntuvia tapahtumia, kuten oman keskinäisen kielen puhuminen ja ymmärtäminen. Tapahtumista ja asioista voisi kirjoittaa oman kirjan.

Lasten valinnat elämässä

Pojat olivat peruskoulussa aina samalla luokalla. Ensimmäisten luokkien opettaja kertoi, ettei hän erota poikia toisistaan, joten ei niin yllättäen, kummankin todistukset olivat identtisiä toistensa kanssa. Jatko-opintoihin hakeminen oli selkeää, kumpikin haki lukioon, samalle luokalle tietenkin. Lukion jälkeen opinnot etenivät ammattikorkeakouluun, samalle linjalle silloinkin. Opinnot keskeytyivät kummaltakin elämäntilanteen vuoksi. Keskeytymisen ilmoittaminen isälle ja hänen suvulleen oli pojille liian vaikea paikka, joten heidän luvallaan minä tein varsinaisen ilmoittamisen.

Armeijan sijaan kumpikin valitsi siviilipalveluksen, jonka saivat suorittaa samassa paikassa. Asuminen heillä on ollut aina samassa osoitteessa ja on sitä edelleen. He jakavat yhteisen makuuhuoneen, vaatteet ovat yhteisiä. Kengät sentään ovat selkeästi kummallakin omat. Heillä on yksi yhteinen auto, koska kahdelle ei ole tarvetta. He soittavat instrumentteja osittain eri bändeissä, osittain samoissa. Pojat ovat selkeäsi kaikista onnellisempia ollessaan toistensa seurassa. En usko, että siihen väliin tulee koskaan mahtumaan puolisoita.

Olen täysin varma, että he asuvat kahdestaan vielä 90-vuotiainakin.

Minun rakkaat tuplani <3

Rakkaudella, äiti

Lue blogikirjoittajan aiempi kirjoitus  ”Äitiyden matkaa yli 30 vuoden kokemuksella.”

Kannen kuva: Rémi Walle / Unsplash